Maailma voi paremmin kuin uskoisittekaan

Esseisti Jacques Lecomte on monissa kirjoissaan lähtenyt liikkeelle positiivisen psykologian teemoista ja kehittänyt käsitteen 'optirealismi' eli optimistisen realismin näkökulman meitä ympäröivään maailmaan. Viimeisessä kirjassaan 'Le monde va beaucoup mieux que vous ne le croyez' hän antaa meille näkymän siitä, kuinka humaanisuus edistyy maailmassa vauhdilla. Valtava mäarä tilastoja, lukuja, kansainvälisiä kiistattomia tutkimuksia piirtävät parisataasivuisessa kirjassa todellakin positiivisen yleiskuvan kehityksestä.

Jacques Lecomte A man explaining with hands Jacques Lecomte

"Demokraattisten valtioiden määrä on kasvanut vuoden 1950 kourallisesta nykyisen yli sataan. Vuodesta 1990 lapsi- ja äitikulleisuus ovat puolittuneet. Isorokko on poistettu lähes kokonaan. Otsonikehä palautuu vuoteen 2050 alkuperäiselle tasolleen lähes kaikkialla. Eläinlajien katoamisesta huolestuneille tiedoksi, että 350 sukupuuttoon kuolleiksi epäiltyä lajia on löydetty uudelleen. Kuolemanrangaistuksen rangaistuskäytännöistään oli poistanut vuonna 1950 kahdeksan maata. Nyt se on kielletty sadassakahdessa maassa. Västönkasvun ennakoitiin vain muutama vuosikymmen sitten johtavan valtavan mittaluokan katastofeihin sotineen ja nälänhätiineen, mutta suurin osa maailman valtioista käy juuri nyt läpi demografista muutosta, joka on vähentänyt lasten määrää perheissä keskimäärin viidestä lapsesta kahteen ja puoleen."

Tässä oli vain osa Jacques Lecomte'in tiivistelmää asioiden kehittymisestä parempaan suuntaan. Mutta mistä meille tulee sitten lähes jokaiseen asiaan lähes päinvastainen mielikuva ? Eikä essseistimme väitä, että kaikki olisi täydellisen hyvin. Hän kirjoittaa suuren joukon toimittajista ja mediasta ajattelevan, että on välttämätöntä dramatisoida maailmamme tilaa, jotta hyvää tekevä lopputulos saataisiin aikaan. Kehityksen kieltäminen voi hänen mukaansa toimia jonkin aikaa, mutta negatiivinen liioittelu johtaa väistämättä syvän pessimismin tuskaan, voimattomuuteen ja sen mukana kyvyttömyyteen toimia asioiden hyväksi. Todellinen optimismi tarkoittaa Lecomte'ille tarvetta realistiseen havainnointiin, jottei putoaisi illuusioiden maailmaan. Syvimmillään optirealismi johtaa optimistiseen toimintaan niin yksilöiden parissa, yhteisöllisesti ja instituutioiden poliittisella tasolla kansallisesti ja kansainvälisesti. Globaalien järjestöjen roolia viimeisen vuosikymmenten aikana ranskalaisesseisti korostaa tavantakaa ja painottaa optirealismin olevan tie humanistiseen etiikkaan. Lecomtelle juuri epäonnen profeetat ovat pahin vihollinen, koska he levittävät perusteettomia ja epätieteellisiä virheitä, saavat ihmiset toimintakyvyttömiksi ja yllyttävät usein ottamaan käyttöön autoritäärisiä poliittisia keinoja.

"Katastrofivinäkymän esittäminen maailmasta johtaa kolmeen virheeseen. Tiedolliseen, emotionaaliseen ja kaupalliseen. Tiedolliseen siksi, että uskotaan siihen, että mitä enemmän tietoa tarjotaan, sitä enemmän ihmiset saataisiin ymmärtämään ongelmia. Tunteisiin vetoavan dramaattisen tiedon tarjoamisen uskotaan puolestaan johtavan ihmisten konkreettiseen sitoutumiseen. Kaupallinen virhe on se, että luullaan edelleen huonojen uutisten myyvän paremmin kuin hyvien. Epäonnen profeetoilla on tapa nähdä maailma yksipuolisesti ja kiinnostua suurimmaksi osaksi planeettamme synkimmistä puolista. Kun he kasaavat samaan nippuun tilastollisia käyriä hiilidioksidipäästöistä, merien happamoitumisesta tai biosfäärin tuhoutumisesta, on heidän toiveenaan antaa tunne erittäin nopeasta ja väistämättömästä suunnasta kohti kuilua. Vaikka totaalinen positiivisuus on yhtä myrkyllistä kuin totaali-negativismi, on epäonnen profeettojen vaikutus petollinen. Hyviä tilastoja ei kerrota huonojen rinnalla, monet uhkaavat asiat ovat kuitenkin stabilisoituneet vuosikymmenten saatossa ja humaanisuus sekä monet asiat planeetalla ovat edistyneet. Yhteiskunnallispoliittisesti on hyvä muistaa, että jokainen aikakausi luo omat pelkonsa, mutta pelon politiikka on todellinen vapauden vihollinen. Asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ovat erehtyneet tuontuosta – esimerkiksi best-seller -biologisti Paul Ehrlich vaimoineen tai Paddockin veljekset William ja Paul ennakoivat -60 ja -70-luvuilla tuhoisan väestökriisin, ympäristökriisin ja sosiaalisen kriisin pyyhkäisevän jo paljon ennen 2000-lukua kokonaisia valtioita mailmankartalta."

Joten ei auta muu kuin alkaa kaivaa Jacques Lecomte'in positiivisuuden ja kehityksen todisteita. Köyhyys on laskenut maailmmassa paljon nopeammin kuin ennakoitiin. Vuodesta 1990 äärimmäinen köyhyys on vähentynyt kahdella kolmasosalla eli miljardi ihmistä on välttynyt vitsaukselta ennen vuotta 2010. Näin ollen YK:n tavoite toteutui köyhyyden puolittamisesta viisi vuotta ennen takarajaa. Projektin alkaessa kehitysmaiden ihmisistä lähes puolet oli äärimmäisen köyhyyden nujertamia – tänä päivänä neljätoista prosenttia. OECD:n kehitysapukomitean johtajan Erik Solheimin sanoin.

"'Tänään, ensimmäisen kerran, ihmiskunnalla on kapasiteetti, tieto ja välttämättömät resurssit lopettaa köyhyys ja 'viheriöittää' taloutemme.' Vaikka kaikkialla ei olekaan päästy kehitysavun kansainvälisesti sovitulle tasolle, kansainvälinen julkisen talouden apu on säännöllisesti kasvanut jo 50 vuoden ajan. Mutta OECD raportoikin samalla, että taloudellinen kasvu ei voi olla tavoite sinällään – bruttotuotantomittarillahan nähdään vain mikä tahansa taloudellinen aktiviteetti osoittamassa kansakunnan rikkauden tasoa. Näin ollen onnettomuudet, katastrofit, rikollisuus, epidemiat tai sodat nostavat kansantuotetta, vaikka ne samalla estävät kehitystä. Elämän laatu, koulutustaso ja ympäristön kunnioitus ovat mittareita, joilla Costa Rica on saavuttanut parhaan yhteiskunnallisen kehitysvauhdin. Kehnoin tilanne on Saudi-Arabiassa. Hyvä hallinto, globaalit yhteistyöpartnerit yrityksineen, rahastoineen, kehityspankkeineen ja vapaaehtoisjärjestöineen ovat tie köyhyyden poistamiseen. Eniten työtä on Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa."

Jacques Lecomte'in kokoamat tulokset osoittavat nälän maailmassa olevan voitettavissa jo näkyvissä olevien vuosien aikana, sillä kun aliravitsemuksesta kärsi vuonna -92 viidesosa maapallon väestöstä, on tilanne nyt puolittunut ja vuoteen 2030 mennessä nykyisellä vauhdilla nälkä on voitettu. Maatalouden ripeä kehittyminen erityisesti perheviljelmillä, terveydenhoitoprojektit ja kansainväliset valtioiden ja yritysten avustusprojektit ovat kantaneet hedelmâä, mutta silti edelleen 800 miljoonaa näkee nalkää. Koulutus ja lukutaidottomuustilastot ovat nekin rohkaisevia. Kahdessa vuosikymmenessä kouluakäymättömien lasten määrä on tippunut 120 miljoonasta alle 60 miljoonan ja tulokset Afrikassa ovat rohkaisevia. Lecomte pitää valtioiden investointien kasvattamista ja erityisesti paikallistten ja kansainvälisten yhdistysten yhteistyötä merkittävimpänä tekijänä koulutien avaamiseen lapsille.

"Malariaan menehtyminen on pienentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana peräti 60 prosentilla. Yli miljardi tartuntaa on estetty ja yli 6 miljoonaa ihmishenkeä säästetty. Tänä aikana kansainvälinen rahoitus on kymmenkertaistunut. Päätekijä on ollut Bill ja Melinda Gatesin panostus. Kymmenen vuotta sitten malarian kitkemisen aloittaminen nyt nähdyllä tavalla oli illusorinen ja naivi ajatus lähes kaikkien mielestä. Pariskunta kutsui 300 tutkijaa ja poliittista johtajaa projektinsa käynnistämiseksi mottonaan 'työskentelemme siihen asti, kun malaria on kitketty.' Tieteellinen tutkimus, kansainvälinen yhteistyö ja paikallisten terveydenhuoltoammattilaisten työ ovat olleet avainasemassa. Esimerkiksi äitien koulutus Etiopiassa on vähentänyt alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuutta 40 prosentilla malariaan. Malariahyttysten vastustuskyky hyönteismyrkyille on uusi haaste tutkijoille ja monissa Afrikan maissa vitsaus jatkuu edelleen niiin, että yli kaksisataa miljoonaa saa tartunnan vuosittain ja kuolleisuus lähentelee puolta miljoonaa, joten voitto taudista on vielä kaukana."

Jacques Lecomten paremman ja toiveikkaamman maailman kuvauksessa juuri rajoja ylittävä yhteistyö, tieteelliset saavutukset, yritysten ja valtion vastuullinen yhteisrahoitus ja vapaaehtoisten asiantuntijayhteisöjen merkitys yleisen mielipiteen muokkaajina ja tätä kautta tienä poliittisiin ratkaisuihin on merkittävää. *Terveyden saralla esimerkiksi Aidsin leviämisen hidastuminen ja HIV:n koko ajan kasvava lääkehoito ovat osoituksia maailmanlaajuisesta kamppailusta. Samaten ensimmäisen globaalin ympäristöongelman ratkaisemisen suurmenestys liittyy tähän rakenteeseen. Otsonikehän aukot johtivat nopeasti Monrealin sopimukseen vuonna 1987. Teollisuuden rooli oli avainasemassa, kun se saatiin vakuutetuksi vaarallisten tuotteiden tuotannon lopettamiseksi ja yhdessä tiedeyhteisöjen kanssa korvaavien tuotteiden löytämiseksi. Nyt muutamassa vuosikymmenessä otsonikehä palautuu kohti normaalia tasoaan, mutta uusi haaste on juuri korvaavien tuotteiden haitallisuus suhteessa kasvihuoneilmiöön. Asiaa koskeva sopimus saatiin kuitenkin aikaan vuonna 2016 Kigalissa. Metsiin, luonnon moninaisuuteen ja uusiutuvaan energiantuotantoon liittyy Lecomten todistelussa myös paljon positiivista.

"Metsien hävitys on vihdoin hidastumassa! Planeetan metsäala on viimeisen neljännesvuosisadan aikana edelleen pienentynyt, mutta juuri nyt kolme kertaa hitaammalla vauhdilla kuin vain viisitoista vuotta sitten. Nykyinen hävikki on vuodessa 0,06 prosenttia. Brasilian Amazonin alueen metsänhakkuu on vähentynyt vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä 80 prosenttia. Ranskassa metsäala kasvaa puolestaan 50-tuhannen hehtaarin vuosivauhdilla eli viisi Pariisin kokoista aluetta ja on saavuttanut jo saman pinta-alan kuin keskiajalla. Metsien havittämistä pysayttäviä kansainvälisia sopimuksia ja julistuksia on tehty vuosituhannen alussa ja kaikkiaan 300 miljoonan metsähehtaarin istuttamisesta on sovittu vuoteen 2030 mennessä. Hakattujen metsien hakkuualueille istutetuille tai niille kasvaneille uusmetsille on ollut tyypillistä niiden elinvoimaisuus ja muutamassa vuosikymmenissä uusmetsiin on asettunut suuri kirjo eläinkuntaa. Sama kehitys on nähty myös trooppisissa metsissä ja niiden kyky sitoa hiiltä on jopa parempi kuin alkuperäismetsän."

Erityisen kriittinen Jacques Lecomte on laajalle levinneeseen käsitykseen eläinlajien dramaattisesta vähentymisestä ja jopa massasukupuutoista. Hän painottaa, että viimeisen neljänsadan vuoden aikana vain alle yksi prosentti eläinlajeista on kadonnut. Hän ruoskii erityisesti sellaisia asiantuntijoita kuin Norman Myers, joka ennakoi vuonna -79 miljoonan eläinlajin katoavan ennen vuosituhannen vaihdetta. Samana aikana tutkija Thomas Lovejoy arveli jopa puolen miljoonan lajin katoavan. Jo mainittu Ehrlichin pariskunta arveli vuonna -81, että kaikki trooppiset eläinlajit ovat kuolleet vuonna 2025. Kymmenen vuotta myöhemmin Edward O. Wilson kirjoitti liki 30-tuhannen eläinlajin katoavan tropiikista. Ja vuonna 1992 Al Gore esitti eksponentiaalisen käyrän ilman mtään lähdeviitettä sadantuhannen lajin sukupuutosta vuonna 2000. Lecomten johtopäätös on selkeä : kuudes eläinlajien joukkotuho ei ole tieteen valossa käynnissä. Sen sijaan on käynnissä tätä tukeva ideologia. Todellinen ongelma on eläinten määrän vähentyminen ; ihmisen vaikutuksesta yli 80 prosenttia suurten merieläinten määrästä on kadonnut. Suurista lihansyöjistä leijonista, gepardeista ja tiikereistä on kato parinkymmenen prosentin verran. Jaguaareista, amerikkalaisista mustista karhuista ja leopardeista kuutisenkymmentä prosenttia. Yhdysvalloissa kotikissat ovat todellinen riesa lintukannoille. Katit tappavat useita miljardeja siivekkäitä joka vuosi.

Mutta positiivista on amerikan biisonien yli puolen miljoonan kanta – vuonna 1900 niitä oli jäljellä kolmesataa. Ryhävalaita on 80-tuhatta, viisikymmentä vuotta sitten 5-tuhatta. Ranskassa muuttohaukat ja kattohaikarat olivat neljäkymmentä vuotta sitten lähes kadonneita – nyt niitä tuhansia pareja. Luonnonsuojelualueet sekä erityisesti muuttunut käsitys eläinten ja ihmisten rinnakkainelosta samoilla alueilla on antanut toivonkipinän kuten äärimmäisen nopea uusiutuvan energiatuotannon leviäminen ja sen teknologian kehittyminen halvemmaksi ja halvemmaksi muuaman viime vuoden aikana. Lecomte'in mielestä ilmaston lämpeneminen nykyvauhdilla on kiistattomasti ihmisen aikaansaamaa. Suuret viime vuosien kansainväliset sopimukset ovat ranskalaisesseistin mielestä kääntäneet energiatuotannon kehityksen positiiviselle tielle, jolta ei ole paluuta. Kun siihen vielä saataisiin mukaan kohtuullisen kulutuksen periaatteet käytännöiksi, olisi tulevaisuus ruusuisempi nopeamminkin. Ja vaikkei uskoisi, maailma on Jacques Lecomten mukaan turvallisempi kuin aikoihin, vaikka sodat ja terrorismi monelta uskon vievätkin. Media saa taas täyslaidallisen.

"Terrorismilla ja medialla on symbioottinen suhde. Toinen auttaa toista kehittymään. Media lähtee liikkeelle juuri niin kuin terrorismin toteuttajat haluavat. Mitä näyttävämpi isku, sen enemmän kattavuutta. Terroristit iskevät mieluusti pääkaupunkeihin eivätkä maaseudulle. Media on lähempänä isommalla kalustolla. Terroristien elämänkerroista paljastuu heidän usein saavan lisää innokkuutta, kun näkevät edelläkävijöidensä mediasuosion. Jo median klassikkotutkija Marshall McLuhan sanoi, ettei ilman kommunikaatiota terrorismia olisi. Ja pelkkien numeroiden valossa esimerkiksi Ranskassa synkkä vuosi 2015 vei iskuissa sadanneljänkymmenenyhdeksän hengen, liikenteessä kuoli kolmetuhattakuusisataa, arjen onnettomuuksissa 20-tuhatta ja tupakoinnin seurauksiin 73-tuhatta. Terrorismin vahvuus piilee sen valtavassa emotionaalisessa voimassa. Kun tunteet on herätetty, rationaalinen analyysi todennäköisyydestä katoaa. Media ja poliittiset johtajat pelaavat terroristien peliä ottaessaan käyttöönsä pelkopuheet. Koska terrorismi on tehoton tapa muuttaa asioita, olisikin oikea vastaisku saattaa heidän kannattajakuntaansa viestit siitä, että toiminta on hyödytöntä ja johtaa lopulta epäsuosioon omienkin parissa."

Ismo Nykänen

Kirja: Jacques Lecomte; Le monde va beaucoup mieux que vous ne le croyez ;
Les Arènes. 2017. 207 s.