Hyppää pääsisältöön

Siri Kolu: Kun maailma on musta, lue minulle ääneen

Siri Kolu artikkelikuva KC
Kirjailija Siri Kolu Siri Kolu artikkelikuva KC Kuva: Marko Kokko KulttuuriCocktail,Siri Kolu

Lapsi oppii lukemaan parhaiten, kun hänelle luetaan ääneen. Iltasatuhetki vanhemman ja lapsen välillä on tärkeä ja tiheä: siinä koetaan turvallista läheisyyttä, ihmisäänen rauhoittavaa vaikutusta ja tarinan lumoa.

Miksi tämän etuoikeuden pitäisi pysähtyä lapsuuteen?

Kun maailma on musta, lue minulle ääneen. Niin voisi lukea omassa hoitotestamentissani.

Luetaan toisillemme. Luetaan asemalaitureilla, kun pitkästymme odottamaan junaa. Luetaan rakastavaisina lakanoissa. Luetaan väsyneinä toisillemme ääneen työpäivän jälkeen, löydetään taas se yhteinen nauru. Jos ei jaksa itse lukea ääneen, on olemassa arjen ihme, joka tekee sen puolestasi: äänikirja.

Oma ensikosketukseni äänikirjoihin olivat kirjastossa kuunneltavat satukasetit. Kasetin loppuessa kuului harpun merkkihelähdys. Ystävällinen naisääni käski kääntämään kasetin puolelta toiselle. Tuo naisääni edusti pitkään minulle mielikuvaa kaikkitietävästä kertojasta – hän oli olemassa Andersenin, Anni Swanin ja suomalaisten kansansatujen sisällä. Tämä kertoja auttoi minut satuun ja oli minun puolellani. Aina oli uusi kasetin puoli, uusi tarina, uusi lupaus seikkailusta.

Sama jatkuu sukupolvea myöhemmin. Tyttäreni sulkee huoneensa oven, kun hän kuuntelee äänikirjaa. Hän on tarinan tilassa, jonne ei juuri silloin mahdu ketään muita.

Luetaan väsyneinä toisillemme ääneen työpäivän jälkeen, löydetään taas se yhteinen nauru.

Lastenkirjailijana saan paljon palautetta juuri äänikirjojen käytöstä.

Äänikirja palvelee monenlaisia lukutilanteita. Äänikirja voi rauhoittaa iltapäivävillin alakoululuokan. Kirjan kuuntelu voi olla onnistuneen työskentelyhetken palkinto. Tarinaa voi kuunnella jumppapallon päällä keinutellen tai vaikka pulpetin alle rakennetussa pesässä. Äänikirjaa kuunnellessaan luokka voi piirtää. Tarinan soidessa opettaja voi kiertää luokkaa ja auttaa levottomia rauhoittumaan.

Äänikirja tarjoaa tien lukemiseen ja tarinamaailmoihin niille lukijoille, joille lukeminen on vielä ponnistelua. Suomi-kouluissa ympäri maailman äänikirjat ovat tärkeä opetuksen tuki. Suomenkielisten äänikirjojen mukana lapsille välittyy kieltä ja kulttuuria silloinkin, kun pitkä tekstikirja ilman kuvia on vielä liian haasteellinen.

Celian äänikirjapalveluun ovat oikeutetut kaikki, joille lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta. Tämä ei koske vain näkövammaisia, vaan myös vaikkapa lukihäiriöisiä, hahmotushäiriöisiä ja muistihäiriöisiä. Toivottavasti tämän oikeuden palveluun tietävät kaikki vanhemmat, kasvattajat ja omaishoitajat. Kirjasto on laaja ja laadulla tuotettu. Celia tuottaa äänikirjoiksi jopa tuhat kirjaa vuodessa.

Täytyy tämäkin vielä kuiskata: äänikirja on nautinto. Sen avulla lukemisharrastuksen voi salakuljettaa kaikkialle. Ruuhkajunaa sietää paremmin, kun keskittyy hyvään kirjaan. Pitkiä lenkkejä jaksaa juosta äänikirjoja kuunnellen, kun tarina polveilee siinä missä lenkkipolkukin.

Äänikirjan ehkä rakastetuin käyttö ovat automatkat, työmatka-ajot ja kesälomamatkat. Pari riskiä hyvien kirjojen kuuntelussa kyllä on. Voi unohtaa kääntyä määränpäähänsä, kun keskittyy kuulemaan tarinan huippukohdan. Tai voi tehdä kuin minä: painoin vain kaasua, jotta ehtisin mukaan kirjan huippukohtaan.

Äänikirja tarvitsee puolustajaansa. Niiden myynti on laskenut ja moni kustantamo on leikannut äänikirjojen valikoimaansa. Jos äänikirjan kohtalon ratkaisisi niiden kuuntelumäärä, olisi tulevaisuus hyvin toinen. Kirjastoissa kirjojen äänikirjaversiot liikkuvat hyvin. Laatikkokaupan äänikirjatarjous sai varaston tyhjenemään hetkessä. Näyttää siltä, että äänikirjan esteenä on ostohinta, ei itse kuunneltava kirjamuoto. Uusia palveluita on paljon, mutta kaikki kirjat eivät ole niissä edustettuna. Miten saada kuultava kirja kuluttajan luo? Tuleeko äänikirjasta vielä uusi LP, arvostettavaa retroa?

Kun maailma metelöi niin lujaa, että sen keskelle pelkää katoavansa, aina voi aloittaa tarinan.

Äänikirja on hyvä ystävä myös silloin, kun maailman ja oman maan tapahtumat pauhaavat liikaa. Silloin kun haluaa sulkea rakkaat pieneen pesään ja koettaa etsiä lasten kanssa unta. Äänikirjan lukija ei tee virheitä, hänen ajatuksensa eivät harhaile kuin minun juuri tänään. Kuuntelemme äänikirjaa ja tarina alkaa avata surun ja huolen solmuja. Hengitys hengitykseltä avaudumme. Jokin koti ja turva palaa.

Meillä on ihmisinä tarinallinen sitko luissamme. Kerromme tarinaa meistä.

Eläköön äänikirja, eläköön tarinan kertomisen taito, aina suurten leirinuotioiden kertomuksista kirjan uusiin sähköisiin laajennettuihin muotoihin.

Kun maailma metelöi niin lujaa, että sen keskelle pelkää katoavansa, aina voi aloittaa tarinan. Voi kertoa tai lukea tarinan meistä. Voi ryhtyä kertojaksi.

Ei olipa kerran, vaan olipa juuri nyt.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

Kommentit