Hyppää pääsisältöön

Badding opetteli humppaa, jotta voisi laulaa kuin Elvis

Herkkä-ääninen Rauli "Badding" Somerjoki (1947–1987) kykeni tulkitsemaan yhtä uskottavasti niin rockia, humppaa kuin sävellettyä lakitekstiä. Somerolaislaulajan vain parikymmenvuotinen ura jätti pysyvän jäljen suomalaiseen populaarimusiikkiin.

Somerjoen tyylin eräs avain ovat hänen innoituksen lähteensä. Hänen musiikillisen ponnistusalustansa muodostivat kotona savikiekoilta soineet A. Aimon ja Dallapén humppafoksit sekä itse hankitut Elvis Presleyn levyt. Pitkäaikainen yhteistyökumppani Esa Pulliainen on kuvannut Somerjoen tuotannon musiikilliseksi ytimeksi juuri tasapainottelua näiden kahden suuntauksen välillä.

Baddingin oppi-isiä A. Aimoa, Henry Theeliä, Olavi Virtaa jne. esitellään erillisessä artikkelissa. Vuonna 1985 tehdyssä Elvis-aiheisessa haastattelussa Somerjoki sanoo harjoitelleensa humppaa juuri siksi, että pystyisi laulamaan rockia kuten Presley. "Äänenkäytön suhteen Elvis on merkinnyt mulle ratkaisevaa osaa."

Varsinaiset musiikkitouhut alkoivat somerolaisen Five Yes -bändin riveissä 1960-luvun puolivälissä. Kitarayhtyeen persoonallisesta solistista vaikuttunut M. A. Numminen tempaisi tämän mukaansa monenlaisiin esiintymis- ja levyprojekteihinsa. Badding joutui keskelle kulttuuriradikaalien ja konservatiivien moraalitaistelua osallistuessaan Nummisen orkesterin kanssa Jyväskylän kesän "seksiskandaaliin" vuonna 1966. Taideopiskelijoiden tapahtuma keskeytettiin Nummisen ja Baddingin esitettyä lauluja, joiden tekstit olivat peräisin sukupuolioppaista ja epäsiveellisiä julkaisuja koskevasta laista.

Nummisen ja kumppanien pystyyn panema, yhtä lailla skandaalinkäryinen undergroundbändi Suomen Talvisota 1939–40 teki Somerjoen äänen tunnetuksi pienissä diggaripiireissä. Yhtyeen kappaleita äänitettiin alun perin ryhmän omaa radiosarjaa varten ja ikuistettiin sittemmin legendaariseksi nousseelle albumille Underground-rock.

Läpimurto ja keikkailun paineet

Vuonna 1970 Somerjoki pääsi levyttämään oman esikoissinglensä, jonka kappalevalikoima oli jo oireellinen: a-puolella Elvistä, b-puolella 1930-luvun humppafoksi Sulamit. Hän lauloi myös elokuvamusiikkia ja teki tunnussävelmän Risto Jarvan filmiin Bensaa suonissa.

Aluksi Baddingin ääntä vierastettiin, eikä vuonna 1971 ilmestynyt ensimmäinen albumi myynytkään ilmestyessään juuri mitään. Pankin räjäytti vasta vuonna 1973 Chuck Berryn biisistä tehty käännösversio Fiilaten ja höyläten, josta muodostui levy-yhtiö Love Recordsin historian ensimmäinen listaykkönen. Se nostatti osaltaan Suomessa uutta perinteisen rock’n’rollin aaltoa. Jarkko Laineen käännöksessä suomalainen biisisanoitus tavoitti viimeinkin rock and rolliin kuuluvan sukupuolisen innon.

Baddingista tuli hetkessä maan kysytyimpiä artisteja. Syksyllä 1973 hän osallistui MTV:n Syksyn sävel -kilpailuun Ja rokki soi -kappaleella, jonka olivat laatineet iskelmäveljekset Matti ja Teppo Ruohonen. Hän ketkutteli saman numeron napapaidassaan myös Ylen Iltatähdessä (ks. artikkelin aloitusvideo).

Kuvanauhalla esiintyvä ohuthiuksinen hiirulainen, joka lätkytti reisiään ja väänteli ruumistaan miltei koomisesti, oli kaukana jonkun Jerry Lee Lewisin tai Gene Vincentin äijäilystä. Badding oli hauraalla, kalvakalla ja surumielisellä olemuksellaan luomassa uudenlaista, sensitiivisempää miehisen rocktähden mallia. Hän myös viljeli ohjelmistossaan rajumpien numeroiden lomassa nyyhkyromantiikkaa lähenteleviä mutta koskettavia tunnelmapaloja. Menestyksekäs Ja rokki soi saikin toiselle levypuolelleen Nuoren rakkauden, joka sekin kuuultiin Iltatähdessä.

Mikä susta tulee isona?
– Kuollut, pelkään.
― Baddingin haastattelu Iltatähdessä 1973

Lavan ulkopuolella estoton "fiilaaja" oli ujo ja arka. Iltatähden haastattelu tuo hyvin esiin hänen hiljaisen siviiliolemuksensa ja vaivautuneisuutensa median edessä. Valtava keikkasuma vain kasvatti paineita ja esiintymiskammoa, joita laulaja yritti turhaan lääkitä alkoholilla, ja sovittujenkin esiintymisten hoitaminen muuttui äärimmäisen epävarmaksi.

Badding puhuu showelämän vaatimuksista kitkerästi myös toimittaja Kari Lempisen vuonna 1974 tekemässä radiojutussa: "Tällä alalla pärjää pelkästään ihmiset, jotka jaksaa myydä itseään rajusti ja hintaan mihin hyvänsä." Itse hän kiistää rikastuneensa levyillään. Ohjelma on kaiken kaikkiaan hyvin epätyypillinen popparihaastattelu, sillä siinä keskustellaan kaikesta muusta paitsi varsinaisesta musiikista: työttömyydestä, asuntopulasta, nuorison näköaloista Somerolla, muusikkojen sosiaaliturvasta ja järjestäytymisestä, Chilen sotilaskaappauksesta.

M. A. Nummisen ja Love Recordsin lisäksi Baddingin monipuolisuuden oivalsi mm. Peter von Bagh, joka hyödynsi hänen lahjakkuuttaan monimediaisissa teemakonserteissaan 1970-luvulla. Vuonna 1978 televisioidussa Suomi-illassa Badding pääsi tulkitsemaan rakastamiaan humppaklassikoita.

Jollain A. Aimolla ja Elvis Presleyllä ei oo oikeastaan muuta eroa kuin että ne on eläneet eri kulttuureissa.― Badding Lähikuvassa-ohjelmassa 1983

Von Baghin vuonna 1981 tekemä haastattelu Lähikuvassa-ohjelmaan on hyvä tiivistelmä laulajan siihenastisesta urasta. Hän kertoo siinä lapsuudestaan, nuoruuden musiikkiharrastuksista, ensimmäisistä julkisista esiintymisistä Nummisen hankkeissa ja läpimurtonsa vuosista. Dokumentti vangitsee mainiosti myös Baddingin ei-verbaalisen ilmaisun: arkuuden ja epämukavuuden, lakoniset jep-toteamukset ja käsien eleet.

Alamäki ja uusi tuleminen

Pehmeämpien sävyjen ja 1960-luvun materiaaliin siirtymisen myötä Baddingin suosio alkoi laantua, alkoholiongelma paheni, ja 1970-luvun loppupuolen hän viettikin musiikin osalta hiljaiseloa. Kuuteen vuoteen Somerjoelta ilmestyi vain muutamia singlejä. Niille hän pääsi levyttämään humppaakin.

Vuosikymmenen lopulla hän nousi ystävien avulla uudelleen jaloilleen. Hän meni vakituiseen päivätyöhön postiin, teki jonkin verran musiikkia ja alkoi taas keikkailla. Vuosina 1979–1980 hän esiintyi helsinkiläisbändi Smokey Joe's Cafen kanssa, jossa vaikuttivat mm. toimittajat Juhani Kansi ja Arto Pajukallio. Kokoonpano nähtiin Nuotit hukassa -ohjelmassa vuoden 1980 alussa.

Ei mua oo pahemmin laulattanut tässä vähään aikaan. Sain aika tarpeekseni jossain vaiheessa kaikesta hälinästä.
― Badding sapattivuosistaan Nuotit hukassa -ohjelmassa 1980

Keikkailu Smokey Joe's Cafen kanssa kariutui varsin pian tuttuihin ongelmiin, mutta vuonna 1981 alkoi Esa Pulliaisen johtaman The Agentsin neljä vuotta kestänyt yhteistyö Somerjoen kanssa.

Agentsin ja Baddingin lyöttäytyminen yhteen oli monellakin tapaa olennainen suomalaisen populaarimusiikin historian kannalta. Siitä alkoi laulajan uusi vahva luomiskausi, joka synnytti eräitä hänen kestävimpiä klassikoitaan – Ikkunaprinsessa, Mä haluan sun, Tähdet tähdet, Laivat jne. – ja iskosti Somerjoen pysyvälle paikalle kansalaisten sydämissä. Samalla se oli esityötä sille rautalankaa ja kotoista molliperinnettä yhteensulattavan "beat-iskelmän" maanlaajuiselle renessanssille, jonka Agents ja Topi Sorsakoski 1980-luvun puolivälissä polkaisivat toden teolla käyntiin.

Marjaana Mykkäsen ja Timo-Erkki Heinon tekemä taltiointi ohjelmaan Levottomat palat on tiettävästi ainoa säilynyt tv-nauhoite Baddingin ja Agentsin yhteisesiintymisistä. Kuva on huonolaatuista, sillä ohjelmasta on säästynyt vain U-matic-kasetille tehty kopio.

Kahden Suomen Talvisodan kappaleen (Koivisto-rock on ajanmukaistettu muunnelma vuonna 1969 levytetystä Kekkonen-rockista) lisäksi kokoonpano esittää ohjelmassa Baddingin itsensä kirjoittaman Liikaa viinaa, jonka hän ja Agents levyttivät samana vuonna toiselle yhteiselle albumilleen Tähdet tähdet. Yhteiset livekeikat olivat kuitenkin jo loppuneet kauan ennen ohjelman esitystä. Baddingin tuuraajaksi ja viimein korvaajaksi kiinnitettiin kitaristi Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski — ja loppu onkin historiaa.

Rauli Badding Somerjoki kuoli alkoholimyrkytykseen 39-vuotiaana tammikuussa 1987. Samaan aikaan beat-iskelmä, jonka pioneerina hän oli toiminut, eli parhainta nostettaan Agents keulakuvanaan. Baddingin syvää vaikutusta suomalaiseen musiikkiyleisöön kuvaavat osaltaan monet hänen elämäänsä ja tuotantoonsa pohjautuvat fiktiiviset teokset: useita musiikkinäytelmiä, elokuva, kuunnelmasarja.

Badding fiktiossa

Rakkaudella, Rauli Badding

Kaksikymmentäosainen radiomusikaali kertoo Baddingin tarinan

Kaksikymmentäosainen radiomusikaali Rakkaudella, Rauli Badding kertoo Rauli Somerjoen elämän vaiheista aina lapsuudesta hänen viimeisiin päiviin asti. Ohjelman kokonaiset jaksot ovat kuunneltavissa huhtikuuhun 2018 asti Yle Areenassa.

Baddingia uusina tulkintoina

Ylen arkistoissa ei ole livetallenteita kaikista Baddingin suurimmista hiteistä hänen itsensä esittämänä. Laulava sydän -sarjan Baddingille omistetussa jaksossa Pate Mustajärvi lauloi läpimurtobiisin Fiilaten ja höyläten. Samassa sarjassa pääsi Somerjokea ihaillut Ville Valo esittämään versionsa Paratiisista, kaikkien aikojen suosituimmasta Badding-biisistä. Markus Allanin väkevä tulkinta beat-tangosta Pilvet karkaa, niin minäkin (tässä Laulavasta sydämestä) kuultiin alun perin Aki Kaurismäen filmissä Kauas pilvet karkaavat. Alinna valikoima eräistä Baddingin hienoimmista ja tunnetuimmista levytyksistä.

Artikkelin lähteinä on käytetty mm. Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjaa Badding: Rauli Somerjoen elämä ja laulut (Sputnik 1996) sekä Baddingin Kaikki laulut -cd-boksin (Siboney/Love 1997) tekstiliitteen artikkeleita.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.