Hyppää pääsisältöön

Badding opetteli humppaa, jotta voisi laulaa kuin Elvis

Herkkä-ääninen Rauli "Badding" Somerjoki (1947–1987) kykeni tulkitsemaan yhtä uskottavasti niin rockia, humppaa kuin sävellettyä lakitekstiä. Somerolaislaulajan vain parikymmenvuotinen ura jätti pysyvän jäljen suomalaiseen populaarimusiikkiin.

Somerjoen tyylin eräs avain ovat hänen innoituksen lähteensä. Hänen musiikillisen ponnistusalustansa muodostivat kotona savikiekoilta soineet A. Aimon ja Dallapén humppafoksit sekä itse hankitut Elvis Presleyn levyt. Pitkäaikainen yhteistyökumppani Esa Pulliainen on kuvannut Somerjoen tuotannon musiikilliseksi ytimeksi juuri tasapainottelua näiden kahden suuntauksen välillä.

Baddingin oppi-isiä A. Aimoa, Henry Theeliä, Olavi Virtaa jne. esitellään erillisessä artikkelissa. Vuonna 1985 tehdyssä Elvis-aiheisessa haastattelussa Somerjoki sanoo harjoitelleensa humppaa juuri siksi, että pystyisi laulamaan rockia kuten Presley. "Äänenkäytön suhteen Elvis on merkinnyt mulle ratkaisevaa osaa."

Varsinaiset musiikkitouhut alkoivat somerolaisen Five Yes -bändin riveissä 1960-luvun puolivälissä. Kitarayhtyeen persoonallisesta solistista vaikuttunut M. A. Numminen tempaisi tämän mukaansa monenlaisiin esiintymis- ja levyprojekteihinsa. Badding joutui keskelle kulttuuriradikaalien ja konservatiivien moraalitaistelua osallistuessaan Nummisen orkesterin kanssa Jyväskylän kesän "seksiskandaaliin" vuonna 1966. Taideopiskelijoiden tapahtuma keskeytettiin Nummisen ja Baddingin esitettyä lauluja, joiden tekstit olivat peräisin sukupuolioppaista ja epäsiveellisiä julkaisuja koskevasta laista.

Nummisen ja kumppanien pystyyn panema, yhtä lailla skandaalinkäryinen undergroundbändi Suomen Talvisota 1939–40 teki Somerjoen äänen tunnetuksi pienissä diggaripiireissä. Yhtyeen kappaleita äänitettiin alun perin ryhmän omaa radiosarjaa varten ja ikuistettiin sittemmin legendaariseksi nousseelle albumille Underground-rock.

Läpimurto ja keikkailun paineet

Vuonna 1970 Somerjoki pääsi levyttämään oman esikoissinglensä, jonka kappalevalikoima oli jo oireellinen: a-puolella Elvistä, b-puolella 1930-luvun humppafoksi Sulamit. Hän lauloi myös elokuvamusiikkia ja teki tunnussävelmän Risto Jarvan filmiin Bensaa suonissa.

Aluksi Baddingin ääntä vierastettiin, eikä vuonna 1971 ilmestynyt ensimmäinen albumi myynytkään ilmestyessään juuri mitään. Pankin räjäytti vasta vuonna 1973 Chuck Berryn biisistä tehty käännösversio Fiilaten ja höyläten, josta muodostui levy-yhtiö Love Recordsin historian ensimmäinen listaykkönen. Se nostatti osaltaan Suomessa uutta perinteisen rock’n’rollin aaltoa. Jarkko Laineen käännöksessä suomalainen biisisanoitus tavoitti viimeinkin rock and rolliin kuuluvan sukupuolisen innon.

Baddingista tuli hetkessä maan kysytyimpiä artisteja. Syksyllä 1973 hän osallistui MTV:n Syksyn sävel -kilpailuun Ja rokki soi -kappaleella, jonka olivat laatineet iskelmäveljekset Matti ja Teppo Ruohonen. Hän ketkutteli saman numeron napapaidassaan myös Ylen Iltatähdessä (ks. artikkelin aloitusvideo).

Kuvanauhalla esiintyvä ohuthiuksinen hiirulainen, joka lätkytti reisiään ja väänteli ruumistaan miltei koomisesti, oli kaukana jonkun Jerry Lee Lewisin tai Gene Vincentin äijäilystä. Badding oli hauraalla, kalvakalla ja surumielisellä olemuksellaan luomassa uudenlaista, sensitiivisempää miehisen rocktähden mallia. Hän myös viljeli ohjelmistossaan rajumpien numeroiden lomassa nyyhkyromantiikkaa lähenteleviä mutta koskettavia tunnelmapaloja. Menestyksekäs Ja rokki soi saikin toiselle levypuolelleen Nuoren rakkauden, joka sekin kuuultiin Iltatähdessä.

Mikä susta tulee isona?
– Kuollut, pelkään.
― Baddingin haastattelu Iltatähdessä 1973

Lavan ulkopuolella estoton "fiilaaja" oli ujo ja arka. Iltatähden haastattelu tuo hyvin esiin hänen hiljaisen siviiliolemuksensa ja vaivautuneisuutensa median edessä. Valtava keikkasuma vain kasvatti paineita ja esiintymiskammoa, joita laulaja yritti turhaan lääkitä alkoholilla, ja sovittujenkin esiintymisten hoitaminen muuttui äärimmäisen epävarmaksi.

Badding puhuu showelämän vaatimuksista kitkerästi myös toimittaja Kari Lempisen vuonna 1974 tekemässä radiojutussa: "Tällä alalla pärjää pelkästään ihmiset, jotka jaksaa myydä itseään rajusti ja hintaan mihin hyvänsä." Itse hän kiistää rikastuneensa levyillään. Ohjelma on kaiken kaikkiaan hyvin epätyypillinen popparihaastattelu, sillä siinä keskustellaan kaikesta muusta paitsi varsinaisesta musiikista: työttömyydestä, asuntopulasta, nuorison näköaloista Somerolla, muusikkojen sosiaaliturvasta ja järjestäytymisestä, Chilen sotilaskaappauksesta.

M. A. Nummisen ja Love Recordsin lisäksi Baddingin monipuolisuuden oivalsi mm. Peter von Bagh, joka hyödynsi hänen lahjakkuuttaan monimediaisissa teemakonserteissaan 1970-luvulla. Vuonna 1978 televisioidussa Suomi-illassa Badding pääsi tulkitsemaan rakastamiaan humppaklassikoita.

Jollain A. Aimolla ja Elvis Presleyllä ei oo oikeastaan muuta eroa kuin että ne on eläneet eri kulttuureissa.― Badding Lähikuvassa-ohjelmassa 1983

Von Baghin vuonna 1981 tekemä haastattelu Lähikuvassa-ohjelmaan on hyvä tiivistelmä laulajan siihenastisesta urasta. Hän kertoo siinä lapsuudestaan, nuoruuden musiikkiharrastuksista, ensimmäisistä julkisista esiintymisistä Nummisen hankkeissa ja läpimurtonsa vuosista. Dokumentti vangitsee mainiosti myös Baddingin ei-verbaalisen ilmaisun: arkuuden ja epämukavuuden, lakoniset jep-toteamukset ja käsien eleet.

Alamäki ja uusi tuleminen

Pehmeämpien sävyjen ja 1960-luvun materiaaliin siirtymisen myötä Baddingin suosio alkoi laantua, alkoholiongelma paheni, ja 1970-luvun loppupuolen hän viettikin musiikin osalta hiljaiseloa. Kuuteen vuoteen Somerjoelta ilmestyi vain muutamia singlejä. Niille hän pääsi levyttämään humppaakin.

Vuosikymmenen lopulla hän nousi ystävien avulla uudelleen jaloilleen. Hän meni vakituiseen päivätyöhön postiin, teki jonkin verran musiikkia ja alkoi taas keikkailla. Vuosina 1979–1980 hän esiintyi helsinkiläisbändi Smokey Joe's Cafen kanssa, jossa vaikuttivat mm. toimittajat Juhani Kansi ja Arto Pajukallio. Kokoonpano nähtiin Nuotit hukassa -ohjelmassa vuoden 1980 alussa.

Ei mua oo pahemmin laulattanut tässä vähään aikaan. Sain aika tarpeekseni jossain vaiheessa kaikesta hälinästä.
― Badding sapattivuosistaan Nuotit hukassa -ohjelmassa 1980

Keikkailu Smokey Joe's Cafen kanssa kariutui varsin pian tuttuihin ongelmiin, mutta vuonna 1981 alkoi Esa Pulliaisen johtaman The Agentsin neljä vuotta kestänyt yhteistyö Somerjoen kanssa.

Agentsin ja Baddingin lyöttäytyminen yhteen oli monellakin tapaa olennainen suomalaisen populaarimusiikin historian kannalta. Siitä alkoi laulajan uusi vahva luomiskausi, joka synnytti eräitä hänen kestävimpiä klassikoitaan – Ikkunaprinsessa, Mä haluan sun, Tähdet tähdet, Laivat jne. – ja iskosti Somerjoen pysyvälle paikalle kansalaisten sydämissä. Samalla se oli esityötä sille rautalankaa ja kotoista molliperinnettä yhteensulattavan "beat-iskelmän" maanlaajuiselle renessanssille, jonka Agents ja Topi Sorsakoski 1980-luvun puolivälissä polkaisivat toden teolla käyntiin.

Marjaana Mykkäsen ja Timo-Erkki Heinon tekemä taltiointi ohjelmaan Levottomat palat on tiettävästi ainoa säilynyt tv-nauhoite Baddingin ja Agentsin yhteisesiintymisistä. Kuva on huonolaatuista, sillä ohjelmasta on säästynyt vain U-matic-kasetille tehty kopio.

Kahden Suomen Talvisodan kappaleen (Koivisto-rock on ajanmukaistettu muunnelma vuonna 1969 levytetystä Kekkonen-rockista) lisäksi kokoonpano esittää ohjelmassa Baddingin itsensä kirjoittaman Liikaa viinaa, jonka hän ja Agents levyttivät samana vuonna toiselle yhteiselle albumilleen Tähdet tähdet. Yhteiset livekeikat olivat kuitenkin jo loppuneet kauan ennen ohjelman esitystä. Baddingin tuuraajaksi ja viimein korvaajaksi kiinnitettiin kitaristi Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski — ja loppu onkin historiaa.

Rauli Badding Somerjoki kuoli alkoholimyrkytykseen 39-vuotiaana tammikuussa 1987. Samaan aikaan beat-iskelmä, jonka pioneerina hän oli toiminut, eli parhainta nostettaan Agents keulakuvanaan. Baddingin syvää vaikutusta suomalaiseen musiikkiyleisöön kuvaavat osaltaan monet hänen elämäänsä ja tuotantoonsa pohjautuvat fiktiiviset teokset: useita musiikkinäytelmiä, elokuva, kuunnelmasarja.

Badding fiktiossa

Rakkaudella, Rauli Badding

Kaksikymmentäosainen radiomusikaali kertoo Baddingin tarinan

Kaksikymmentäosainen radiomusikaali Rakkaudella, Rauli Badding kertoo Rauli Somerjoen elämän vaiheista aina lapsuudesta hänen viimeisiin päiviin asti. Ohjelman kokonaiset jaksot ovat kuunneltavissa huhtikuuhun 2018 asti Yle Areenassa.

Baddingia uusina tulkintoina

Ylen arkistoissa ei ole livetallenteita kaikista Baddingin suurimmista hiteistä hänen itsensä esittämänä. Laulava sydän -sarjan Baddingille omistetussa jaksossa Pate Mustajärvi lauloi läpimurtobiisin Fiilaten ja höyläten. Samassa sarjassa pääsi Somerjokea ihaillut Ville Valo esittämään versionsa Paratiisista, kaikkien aikojen suosituimmasta Badding-biisistä. Markus Allanin väkevä tulkinta beat-tangosta Pilvet karkaa, niin minäkin (tässä Laulavasta sydämestä) kuultiin alun perin Aki Kaurismäen filmissä Kauas pilvet karkaavat. Alinna valikoima eräistä Baddingin hienoimmista ja tunnetuimmista levytyksistä.

Artikkelin lähteinä on käytetty mm. Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjaa Badding: Rauli Somerjoen elämä ja laulut (Sputnik 1996) sekä Baddingin Kaikki laulut -cd-boksin (Siboney/Love 1997) tekstiliitteen artikkeleita.

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa