Hyppää pääsisältöön

Badding opetteli humppaa, jotta voisi laulaa kuin Elvis

Herkkä-ääninen Rauli "Badding" Somerjoki (1947–1987) kykeni tulkitsemaan yhtä uskottavasti niin rockia, humppaa kuin sävellettyä lakitekstiä. Somerolaislaulajan vain parikymmenvuotinen ura jätti pysyvän jäljen suomalaiseen populaarimusiikkiin.

Somerjoen tyylin eräs avain ovat hänen innoituksen lähteensä. Hänen musiikillisen ponnistusalustansa muodostivat kotona savikiekoilta soineet A. Aimon ja Dallapén humppafoksit sekä itse hankitut Elvis Presleyn levyt. Pitkäaikainen yhteistyökumppani Esa Pulliainen on kuvannut Somerjoen tuotannon musiikilliseksi ytimeksi juuri tasapainottelua näiden kahden suuntauksen välillä.

Baddingin oppi-isiä A. Aimoa, Henry Theeliä, Olavi Virtaa jne. esitellään erillisessä artikkelissa. Vuonna 1985 tehdyssä Elvis-aiheisessa haastattelussa Somerjoki sanoo harjoitelleensa humppaa juuri siksi, että pystyisi laulamaan rockia kuten Presley. "Äänenkäytön suhteen Elvis on merkinnyt mulle ratkaisevaa osaa."

Varsinaiset musiikkitouhut alkoivat somerolaisen Five Yes -bändin riveissä 1960-luvun puolivälissä. Kitarayhtyeen persoonallisesta solistista vaikuttunut M. A. Numminen tempaisi tämän mukaansa monenlaisiin esiintymis- ja levyprojekteihinsa. Badding joutui keskelle kulttuuriradikaalien ja konservatiivien moraalitaistelua osallistuessaan Nummisen orkesterin kanssa Jyväskylän kesän "seksiskandaaliin" vuonna 1966. Taideopiskelijoiden tapahtuma keskeytettiin Nummisen ja Baddingin esitettyä lauluja, joiden tekstit olivat peräisin sukupuolioppaista ja epäsiveellisiä julkaisuja koskevasta laista.

Nummisen ja kumppanien pystyyn panema, yhtä lailla skandaalinkäryinen undergroundbändi Suomen Talvisota 1939–40 teki Somerjoen äänen tunnetuksi pienissä diggaripiireissä. Yhtyeen kappaleita äänitettiin alun perin ryhmän omaa radiosarjaa varten ja ikuistettiin sittemmin legendaariseksi nousseelle albumille Underground-rock.

Läpimurto ja keikkailun paineet

Vuonna 1970 Somerjoki pääsi levyttämään oman esikoissinglensä, jonka kappalevalikoima oli jo oireellinen: a-puolella Elvistä, b-puolella 1930-luvun humppafoksi Sulamit. Hän lauloi myös elokuvamusiikkia ja teki tunnussävelmän Risto Jarvan filmiin Bensaa suonissa.

Aluksi Baddingin ääntä vierastettiin, eikä vuonna 1971 ilmestynyt ensimmäinen albumi myynytkään ilmestyessään juuri mitään. Pankin räjäytti vasta vuonna 1973 Chuck Berryn biisistä tehty käännösversio Fiilaten ja höyläten, josta muodostui levy-yhtiö Love Recordsin historian ensimmäinen listaykkönen. Se nostatti osaltaan Suomessa uutta perinteisen rock’n’rollin aaltoa. Jarkko Laineen käännöksessä suomalainen biisisanoitus tavoitti viimeinkin rock and rolliin kuuluvan sukupuolisen innon.

Baddingista tuli hetkessä maan kysytyimpiä artisteja. Syksyllä 1973 hän osallistui MTV:n Syksyn sävel -kilpailuun Ja rokki soi -kappaleella, jonka olivat laatineet iskelmäveljekset Matti ja Teppo Ruohonen. Hän ketkutteli saman numeron napapaidassaan myös Ylen Iltatähdessä (ks. artikkelin aloitusvideo).

Kuvanauhalla esiintyvä ohuthiuksinen hiirulainen, joka lätkytti reisiään ja väänteli ruumistaan miltei koomisesti, oli kaukana jonkun Jerry Lee Lewisin tai Gene Vincentin äijäilystä. Badding oli hauraalla, kalvakalla ja surumielisellä olemuksellaan luomassa uudenlaista, sensitiivisempää miehisen rocktähden mallia. Hän myös viljeli ohjelmistossaan rajumpien numeroiden lomassa nyyhkyromantiikkaa lähenteleviä mutta koskettavia tunnelmapaloja. Menestyksekäs Ja rokki soi saikin toiselle levypuolelleen Nuoren rakkauden, joka sekin kuuultiin Iltatähdessä.

Mikä susta tulee isona?
– Kuollut, pelkään.
― Baddingin haastattelu Iltatähdessä 1973

Lavan ulkopuolella estoton "fiilaaja" oli ujo ja arka. Iltatähden haastattelu tuo hyvin esiin hänen hiljaisen siviiliolemuksensa ja vaivautuneisuutensa median edessä. Valtava keikkasuma vain kasvatti paineita ja esiintymiskammoa, joita laulaja yritti turhaan lääkitä alkoholilla, ja sovittujenkin esiintymisten hoitaminen muuttui äärimmäisen epävarmaksi.

Badding puhuu showelämän vaatimuksista kitkerästi myös toimittaja Kari Lempisen vuonna 1974 tekemässä radiojutussa: "Tällä alalla pärjää pelkästään ihmiset, jotka jaksaa myydä itseään rajusti ja hintaan mihin hyvänsä." Itse hän kiistää rikastuneensa levyillään. Ohjelma on kaiken kaikkiaan hyvin epätyypillinen popparihaastattelu, sillä siinä keskustellaan kaikesta muusta paitsi varsinaisesta musiikista: työttömyydestä, asuntopulasta, nuorison näköaloista Somerolla, muusikkojen sosiaaliturvasta ja järjestäytymisestä, Chilen sotilaskaappauksesta.

M. A. Nummisen ja Love Recordsin lisäksi Baddingin monipuolisuuden oivalsi mm. Peter von Bagh, joka hyödynsi hänen lahjakkuuttaan monimediaisissa teemakonserteissaan 1970-luvulla. Vuonna 1978 televisioidussa Suomi-illassa Badding pääsi tulkitsemaan rakastamiaan humppaklassikoita.

Jollain A. Aimolla ja Elvis Presleyllä ei oo oikeastaan muuta eroa kuin että ne on eläneet eri kulttuureissa.― Badding Lähikuvassa-ohjelmassa 1983

Von Baghin vuonna 1981 tekemä haastattelu Lähikuvassa-ohjelmaan on hyvä tiivistelmä laulajan siihenastisesta urasta. Hän kertoo siinä lapsuudestaan, nuoruuden musiikkiharrastuksista, ensimmäisistä julkisista esiintymisistä Nummisen hankkeissa ja läpimurtonsa vuosista. Dokumentti vangitsee mainiosti myös Baddingin ei-verbaalisen ilmaisun: arkuuden ja epämukavuuden, lakoniset jep-toteamukset ja käsien eleet.

Alamäki ja uusi tuleminen

Pehmeämpien sävyjen ja 1960-luvun materiaaliin siirtymisen myötä Baddingin suosio alkoi laantua, alkoholiongelma paheni, ja 1970-luvun loppupuolen hän viettikin musiikin osalta hiljaiseloa. Kuuteen vuoteen Somerjoelta ilmestyi vain muutamia singlejä. Niille hän pääsi levyttämään humppaakin.

Vuosikymmenen lopulla hän nousi ystävien avulla uudelleen jaloilleen. Hän meni vakituiseen päivätyöhön postiin, teki jonkin verran musiikkia ja alkoi taas keikkailla. Vuosina 1979–1980 hän esiintyi helsinkiläisbändi Smokey Joe's Cafen kanssa, jossa vaikuttivat mm. toimittajat Juhani Kansi ja Arto Pajukallio. Kokoonpano nähtiin Nuotit hukassa -ohjelmassa vuoden 1980 alussa.

Ei mua oo pahemmin laulattanut tässä vähään aikaan. Sain aika tarpeekseni jossain vaiheessa kaikesta hälinästä.
― Badding sapattivuosistaan Nuotit hukassa -ohjelmassa 1980

Keikkailu Smokey Joe's Cafen kanssa kariutui varsin pian tuttuihin ongelmiin, mutta vuonna 1981 alkoi Esa Pulliaisen johtaman The Agentsin neljä vuotta kestänyt yhteistyö Somerjoen kanssa.

Agentsin ja Baddingin lyöttäytyminen yhteen oli monellakin tapaa olennainen suomalaisen populaarimusiikin historian kannalta. Siitä alkoi laulajan uusi vahva luomiskausi, joka synnytti eräitä hänen kestävimpiä klassikoitaan – Ikkunaprinsessa, Mä haluan sun, Tähdet tähdet, Laivat jne. – ja iskosti Somerjoen pysyvälle paikalle kansalaisten sydämissä. Samalla se oli esityötä sille rautalankaa ja kotoista molliperinnettä yhteensulattavan "beat-iskelmän" maanlaajuiselle renessanssille, jonka Agents ja Topi Sorsakoski 1980-luvun puolivälissä polkaisivat toden teolla käyntiin.

Marjaana Mykkäsen ja Timo-Erkki Heinon tekemä taltiointi ohjelmaan Levottomat palat on tiettävästi ainoa säilynyt tv-nauhoite Baddingin ja Agentsin yhteisesiintymisistä. Kuva on huonolaatuista, sillä ohjelmasta on säästynyt vain U-matic-kasetille tehty kopio.

Kahden Suomen Talvisodan kappaleen (Koivisto-rock on ajanmukaistettu muunnelma vuonna 1969 levytetystä Kekkonen-rockista) lisäksi kokoonpano esittää ohjelmassa Baddingin itsensä kirjoittaman Liikaa viinaa, jonka hän ja Agents levyttivät samana vuonna toiselle yhteiselle albumilleen Tähdet tähdet. Yhteiset livekeikat olivat kuitenkin jo loppuneet kauan ennen ohjelman esitystä. Baddingin tuuraajaksi ja viimein korvaajaksi kiinnitettiin kitaristi Pekka Tammilehto eli Topi Sorsakoski — ja loppu onkin historiaa.

Rauli Badding Somerjoki kuoli alkoholimyrkytykseen 39-vuotiaana tammikuussa 1987. Samaan aikaan beat-iskelmä, jonka pioneerina hän oli toiminut, eli parhainta nostettaan Agents keulakuvanaan. Baddingin syvää vaikutusta suomalaiseen musiikkiyleisöön kuvaavat osaltaan monet hänen elämäänsä ja tuotantoonsa pohjautuvat fiktiiviset teokset: useita musiikkinäytelmiä, elokuva, kuunnelmasarja.

Badding fiktiossa

Rakkaudella, Rauli Badding

Kaksikymmentäosainen radiomusikaali kertoo Baddingin tarinan

Kaksikymmentäosainen radiomusikaali Rakkaudella, Rauli Badding kertoo Rauli Somerjoen elämän vaiheista aina lapsuudesta hänen viimeisiin päiviin asti. Ohjelman kokonaiset jaksot ovat kuunneltavissa huhtikuuhun 2018 asti Yle Areenassa.

Baddingia uusina tulkintoina

Ylen arkistoissa ei ole livetallenteita kaikista Baddingin suurimmista hiteistä hänen itsensä esittämänä. Laulava sydän -sarjan Baddingille omistetussa jaksossa Pate Mustajärvi lauloi läpimurtobiisin Fiilaten ja höyläten. Samassa sarjassa pääsi Somerjokea ihaillut Ville Valo esittämään versionsa Paratiisista, kaikkien aikojen suosituimmasta Badding-biisistä. Markus Allanin väkevä tulkinta beat-tangosta Pilvet karkaa, niin minäkin (tässä Laulavasta sydämestä) kuultiin alun perin Aki Kaurismäen filmissä Kauas pilvet karkaavat. Alinna valikoima eräistä Baddingin hienoimmista ja tunnetuimmista levytyksistä.

Artikkelin lähteinä on käytetty mm. Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjaa Badding: Rauli Somerjoen elämä ja laulut (Sputnik 1996) sekä Baddingin Kaikki laulut -cd-boksin (Siboney/Love 1997) tekstiliitteen artikkeleita.

Kommentit
  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Tylsät kesäpäivät muuttuvat ravisuttaviksi seikkailuiksi – Pertsa ja Kilu, Susikoira Roi ja muut sankarit nyt Areenassa

    Areenassa on julkaistu lapsuudesta tuttuja seikkailuja.

    Joskus eivät aikuisten taidot riitä ja silloin tarvitaan lasten neuvokkuutta. Areenan kesäkuun Toivotut-paketin katsoja saa apetta mielikuvitukselleen, kun Pertsa ja Kilu nuuskivat hämäräpuuhien jäljille tai hyväsydäminen Tomi pelastaa susikoira Roin.

    Toivotut: Pertsa, Kilu ja Roi – lapsia seikkailuissa Yle Areenassa

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

  • "Radiokin renkkailee" – yleisökirje 60 vuoden takaa avasi ikkunan menneisyyteen

    Nuori perheenäiti Aili kirjoitti Yleisradiolle runon 1951.

    Saimme yleisökirjeen. Nuori perheenäiti Aili, Nokian kupeesta Sarkolan kylästä, on kirjoittanut Yleisradiolle viisisivuisen kalevalamittaisen runon, jossa hän kertoo radion ohjelmavirran merkityksestä omassa arjessaan. Viiden pojan äitinä maalla, kiireisenä emäntänä, hänen sivistyksensä, virkistyksensä ja seuransa ovat pitkälti pohjautuneet radioon. Kirje on mummini kirjoittama vuonna 1951, hänen ollessaan 35-vuotias.

  • Turpaanvetoa taiteen eteen – Luomisen tuskaa Kummelissa

    Autertaiteilija Martti Hakonen on ehdoton taiteessaan.

    Auter-taiteilija Martti Hakonen on äärimmäisen ehdoton taiteessaan. Mies ei emmi kokeilla siipiään juuri minkään taidelajin saralla. Avustajaparat voisivat tosin olla hieman kykenevämpiä. Onneksi luovuus valuu neron mielestä myös yksinkertaisempien sielujen hyödynnettäväksi – joko täyttä kurkkua huutamalla tai viimeistään luuvitosen kultaisella kosketuksella. Artikkeliin on koottu kaikki Martti Hakosen taidekokeilut.

  • Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

    Veijariromaani julkaistiin aluksi 19-osaisena jatkotarinana.

    Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

  • Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

    Finlaysonin tehdasalue oli merkittävä työllistäjä naisille.

    Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.