Hyppää pääsisältöön

Liisa Ihmemaassa – kuvaus huumetripistä vai harvinaisista migreenioireista?

tyttö lukee kirjaa lattialla maaten
tyttö lukee kirjaa lattialla maaten Kuva: Shutterstock prisma studio blogit

Liisan seikkailuista ihmemaassa tulee helposti mieleen psykedeelinen huumekokemus. Sienen reunaa puraisemalla hän kasvaa jättiläiseksi ja kaula venähtää niin pitkäksi, että muu keho katoaa näkyvistä. Kun Liisa vielä juttelee vesipiippua pössyttelevän tuhatjalkaisen kanssa, on tulkinta huumetripistä helppo tehdä. Mutta on olemassa toinenkin mahdollinen selitys kirjailijan inspiraation lähteelle, kirjoittaa havaintopsykologi Jukka Häkkinen blogissaan.

Liisan seikkailut ihmemaassa on eräs maailman tunnetuimmista saduista. Tarinassa Liisa sukeltaa kaninkoloon ja joutuu mitä hulluimpiin seikkailuihin. Taikajuomalla Liisa pienenee hyvin pieneksi ja kakunpalalla kasvaa jälleen suureksi. Sienen reunaa puraisemalla hän kasvaa jättiläiseksi ja kaula venähtää niin pitkäksi, että muu keho katoaa näkyvistä. Kumimaisesti venyvistä kehon osista tulee kieltämättä mieleen huumetrippi.

kuvitus
Kuvitusta sadusta Liisan seikkailut ihmemaassa. kuvitus Kuva: ©The British Library Board Prisma Studio

Taikasienten syömisen ja kirjan outojen tapahtumien onkin usein tulkittu kumpuavan huumekokemuksista. Vaikka huumetulkinta on ollut suosittu, sille ei löydy suoraa tukea. Kirjan julkaisi oxfordilainen matemaatikko Charles Dodgson kirjailijanimellä Lewis Carroll vuonna 1865. Hänen päiväkirjoissaan ei mainita kokeiluja aikakauden suosikkihuumeilla oopiumilla tai laudaniumilla.

Oudot kehon muutokset saattavat silti liittyä kirjailijan omiin kokemuksiin.

Tiedetään, että kirjailija kärsi migreenikohtauksista. Niihin voi liittyä visuaalisia auraoireita, kuten näkökenttäpuutos tai sahalaitakuvio. Joissakin harvinaisissa tapauksissa migreenioireet voivat olla hyvin outoja.

Liisan vaiheet tarinassa muistuttavat paljon harvinaisia migreenioireita.

Yhdysvaltalainen migreenitutkija Caro Lippman kuvaili vuonna 1952, kuinka hänen migreenipotilaansa olivat kokeneet kummia. Eräs potilaista oli kokenut kasvavansa suunnattoman suureksi ja toinen oli kokenut kaulansa pidentyvän luonnottoman pitkäksi. Kolmas potilas koki päänsä kasvavan niin suureksi, että se ei mahtunut huoneeseen.

kuvitus kirjasta Liisan seikkailut ihmemaassa
Kuvitusta sadusta Liisan seikkailut ihmemaassa. kuvitus kirjasta Liisan seikkailut ihmemaassa Kuva: Wikipedia / John Tellier Prisma Studio

Myöhemmin oireilu nimettiin Liisa ihmemaassa –syndroomaksi ja sitä löydettiin muidenkin sairauksien yhteydessä. Syndrooman arvellaan liittyvän aivojen kehonkaavaa säätelevien mekanismien ja visuaalisen tiedonkäsittelyn mekanismien toimintahäiriöön.

Liisan vaiheet tarinassa muistuttavat harvinaisia migreenioireita niin paljon, että monet uskovat Dodgsonin sadun perustuvan omiin kokemuksiin. Ei kuitenkaan ole tiedossa, oliko asia todellisuudessa näin. Ainakaan hän ei päiväkirjoissaan mainitse niistä mitään. Oireet ovat sen verran kummallisia, että olisi ymmärrettävää, jos hän olisi vaiennut niistä täysin.

Liisa ihmemaassa –syndrooma osoittaa, kuinka aivot rakentavat todellisuuden kokemuksen. Jopa niinkin arkinen ja itsestään selvän tuntuinen asia kuin omassa kehossa oleminen on aivojen meille tuottamaa. Ainoastaan häiriöt aivojen toiminnassa paljastavat tämän neuraalisen virtuaalitodellisuuden luonteen.

psykologi Jukka Häkkinen
Havaintopsykologi Jukka Häkkinen psykologi Jukka Häkkinen Kuva: Yle Kuvapalvelu / Jukka Lintinen prisma studio blogit

Kirjoittaja: Jukka Häkkinen

Prisma Studion oma psykologi Jukka Häkkinen tietää, mikä on katseidemme ja silmänliikkeidemme salaisuus. Häkkinen tutkii kuvien havaitsemista sekä ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta Helsingin yliopistossa. Jukka on toiminut myös skepsiksen puheenjohtajana, joten yliluonnolliset ilmiöt ja niiden psykologiset taustat ovat tuttuja juttuja. Häkkinen on perehtynyt myös ufosieppauksiin, enneuniin ja valemuistoihin.

Prisma Studion asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede