Timo Rautiainen & Ville Ojanen - pelimannimeinigillä

Timo Rautiainen tunnetaan parhaiten raskaan Suomi-rockin parista ja erityisesti Trio Niskalaukaus-yhtyeestä. Nyt Folk-kärpäsen purema Rautiainen soittaa busukia ja vannoo vanhojen kansanlaulajien nimeen. Ville Ojanen on kaustislaissyntyinen jo lapsena alueen soittotyylin soittoonsa imenyt multi-instrumentalisti ja säveltäjä. Yhteistä näille miehille on ainakin opettajuus, mutta mitä he opettavat toisilleen? Minkälainen on Folk-Timon ja kansanmusiikki-kameleontti Ville Ojasen yhteistyö?

Timo Rautiaisen ja Ville Ojasen duo esiintyi JuuriJuhlassa Espoon Sello-salissa huhtikuussa 2017. Keikka oli lämminhenkinen ja kommunikoiva, vaikka ohjelmiston lauluissa soi synkemmätkin sävyt. Mukana oli Rautiaisen hittejä, Ojasen kauniita instrumentaalikappaleita, sekä kansanmusiikin klassikoita mm. Ottilia "Tiila" Ilkan ohjelmistosta. Yleisilme on akustinen - täällä esiintyy nyt “Folk-Timo”. Mistä suunnanmuutos lähti?

“Olen kuunnellut folk-rockia ja folkkia koko ikäni, mutta kun 2010 pääsin Kaustisella näkemään festarimeiningin, niin se kulttuuri vei mukanaan. Oli hauska katsoa ennen konserttia Areenalla sen päivän esiintyjiä. Ikähaarukka oli varmaan kahdeksasta kahdeksaankymmeneen, siinä tuli sellaista lippahattu-lökäpöksyä ja jollakin taisi olla niiteillä täytetty nahkatakkikin päällä. Oli lapsia ja vanhaa miestä rollaattorin kanssa. Mutta kun oli puoli tuntia keikkaan aikaa, niin kaikilla oli samanlaiset vehkeet päällä ja sitten se muuttuikin kuin Tuska-festareiksi. Heimo oli läsnä”, muistelee Rautiainen.

Ojanen jatkaa: “Mä muistan, että kun se Kaustisen keikka oli ohi, niin sä soitit mulle tosi innoissasi ja sanoit, että susta tuntuu kuin olisit tullut kotiin.”

“Mun mielestäni Timon musassa on jo raskaan kauden aikana ollut tietty melankolisuus, melodisuus ja harmonia, joka on suhtlähellä tietynlaista kansanmusiikkia ja kansanlaulua.”

Timo Rautiainen Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi

Kahdesta erilaisesta musiikkigenrestä ja kulttuurista tulevat muusikot ovat löytäneet yhteisen kielen. Miten laulut valikoituvat ja miten duo treenaa?

“Se menee enemmänkin sellasella pelimannimeiningillä niinsanotusti”, naureskelee Ojanen.

“Mutta on äärettömän paljon helpompi ollut treenata niitä biisejä, jotka mä oon jo osannut valmiiksi. Kun ollaan Villen ehdoilla, niin multa se vaatii ehkä pikkasen enemmän. Ihan sen takia, että busuki on mulle sen verran tuore soitin kitaraan verrattuna. Mutta jos ajattelee sillä tavalla, että aina pitäisi soittaa paremmin ja paremmin, niin aina löytyy parempi soittaja. Että täytyy olla vaan legendaarinen, mennä sillä karismalla sitten!”, kertoo Rautiainen.

“Näinhän se on”, komppaa Ojanen. “Vaatimattomuus kaunistaa!”

Kun se Kaustisen keikka oli ohi, niin sä soitit mulle tosi innoissasi, ja sanoit, että susta tuntuu kuin olisit tullut kotiin.― Ville Ojanen

Karismaa tuntuu löytyvän, mutta miksi niin monissa lauluissa lauletaan juomisesta? Ovatko ryyppylaulut jotenkin väistämätön osa suomalaista kansanlaulukulttuuria?

Rautiainen: “En tiedä uskooko kukaan, mutta ei niitä ole etsitty tarkoituksella. Omista biiseistäni vaikka "Elegia" kertoo sellaisen suomalaisen surullisen ihmistarinan, johon toki liittyy alkoholi. Ja taas, jos ajattelee vaikka Tiila Ilkan muistista merkittyjä kappaleita “Kymmenen pennin ryyppy” tai “Mies kapakassa kerran joi”, niin ne on niitä suomalaisia kansanlauluja, joissa se aihepiiri on ollut aina läsnä”.

Ojanen: “Mun mielestä Tiila-Ilkan biisit on vaan törkeän hienoja ja ne on sen takia siellä ohjelmistossa. Melodiat ovat kummassakin kappaleessa loistavia”.

Rautiainen: “Mutta ei niitä ole tietoisesti haettu. Joskus sanonkin, että ei soittaminen tai laulaminenkaan keikoilla ole hankalaa, vaan ne välispiikit. Ehkä niiden kautta tulee itsekin vähän liikaa alleviivattua sitä asiaa”, pohtii Timo.

Duo Timo Rautiainen & Ville Ojanen Kuva: Rajoitettu käyttöoikeus, Yle Kuvapalvelu, kuvapalvelu@yle.fi

Ville on hyvä esimerkki suomalaisesta nykykansanmuusikosta: siellä on aivan järjetön osaaminen ja resurssi, jota ei tajuta käyttää.― Timo Rautiainen

Kumpikin mies on laajan muusikon uran lisäksi myös ammattiopettajia. Mitä he ovat oppineet toisiltaan?

“Olen oppinut Timolta rautaista ammattitaitoa ja lavapreesenssiä. Kanssakäyminen yleisön kanssa on Timolla erittäin hienoa. Hän on myös tinkimätön treenaaja ja haluaa aina tehdä kaikki viimeisen päälle. Siitä tykkään myös hirmuisesti. Ja hän on hieno persoona ja ihminen, niin mikäs siinä on soitellessa”, vyöryttää Ville Ojanen.

“Oliko tossa kaikki, mitä me laitettiin paperille?”, nauraa Rautiainen, ja jatkaa kollegan kehumista:

“Kun Villen kanssa on enemmän ollut tekemisissä, niin on tutustunut myös kaikkeen siihen, mitä Ville on tehnyt. Se sävellystuotanto ja levytetty tuotanto vetää aika hiljaiseksi. Että tässä nyt tämmösiä rämpätyksiä soitellaan, ja tossa vieressä on kaveri, joka on tehnyt aika paljon tuhdimpaa tavaraa... Ville on hyvä esimerkki suomalaisesta nykykansanmuusikosta: aivan järjetön osaaminen ja resurssi, jota ei tajuta käyttää”.

Entä jääköhän kansanmusiikki Timo Rautiaiselle sivupoluksi? Näin hän itse arvelee:

“Se on kyllä semmonen asia, joka on jäänyt niin takkiin kiinni, että jos mun nyt pitäisi valita, soittaakko rokkia sähkökitaralla bändissä vai akustista musiikkia, perinnemusiikkia – ja jompikumpi olisi pakko valita - niin ei siitä olisi kahta sanaa, että kumman mä valitsisin. Tällä tiellä mä olen koko ikäni, vaikka sitten muutakin teen.”

Katso Timo Rautiaisen ja Ville Ojasen koko pitkä haastattelu tästä: