Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

Ukkospilvi
Ukkospilvi (Cumulonimbus) Ukkospilvi Kuva: Spyffe / Flickr / Kuvaa rajattu Kuuropilvi

Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla?

Äärisäät eivät ole tyypillisimpiä suomalaisia sääilmiöitä, mutta myrskyistä saamme mekin välillä osamme kuten Kiira-myrskystä, joka kuritti erityisesti Etelä-Suomea. Lainsäätäjä edellyttää, että viranomaiset varautuvat poikkeaviin luonnonilmiöihin. Pääkaupunki Helsinki on laatinut ohjeita, toimintamalleja ja strategioita mm. tulvien varalta.

– Meillä on toimiva yhteistyö Ilmatieteenlaitoksen kanssa. Saamme tietoa poikkeuksellisista säätapahtumista, jolloin meillä on hyvä kuva siitä, mitä on tapahtumassa, kertoo Helsingin kaupungin pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki.

Helsinki kasvaa ylöspäin ja alaspäin, parhaat rakennuspaikat on jo melkein käytetty. Samaan aikaan rakennusmateriaaleissa trendit muuttuvat, ja esimerkiksi lasipintaa käytetään nykyään paljon. Pelastusviranomainen ei silti näe tätä riskinä, vaikka esimerkiksi Kiira-myrsky pudotti Helsingin keskustassa sijaitsevan Sanomatalon seinästä laseja alas kadulle.

– Suomessa rakennetaan onneksi pääsääntöisesti hyvin. Sen sijaan rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä, huomauttaa Jari Korkiamäki.

Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005
Kauppatorille asetettiin tulvasuojat v. 2005 Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin Kaupunginmuseo Tulvaesteitä Kauppatorilla 2005

Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005
Vesimassat pysähtyivät tulvaesteisiin v. 2005 Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin kaupunginmuseo Tulviva Kauppatori vuonna 2005
Rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki

Pelastuspäällikkö Korkiamäki mainitsee 35 vuoden työkokemuksella suurimmiksi sään aiheuttamiksi haasteiksi vaikeat liikenneolosuhteet, meriveden nousun ja puiden kaatumisen.

– Yksi myrsky on jäänyt erityisesti mieleen, vaikka siitä on jo vuosia. Olimme palomiesoppilaiden kanssa harjoittelemassa Lauttasaaressa, kun myrsky kaatoi puita ja niitä piti alkaa raivata pois. Tuuli repi peltikattoja, joita sitten kiinnitettiin koko yö, vaikka lunta tuli vaakasuoraan. Välillä naulatkin loppuivat kesken. Palomiehen on pystyttävä työskentelemään säässä kuin säässä ja kiivettävä vaikka naulaamaan kattopeltejä, jotteivät ne irrotessaan ja maahan pudotessaan aiheuttaisi suurempia vahinkoja, kertoo Korkiamäki.

Ketjukolari Lahdentiellä 2012
Sää yllätti pahan kerran autoilijat Lahdentiellä v. 2012 Ketjukolari Lahdentiellä 2012 Kuva: Mika Salomaa Lahdentien ketjukolari

Ruuhka-aikaan osuessaan myrsky tekee pahaa jälkeä erityisesti liikenteessä, kun tielle tai raitiokiskoille kaatuu puita ja kellareihin valuu vettä.

– Puhumme peltitsunameista, kun tienpinnan jäätyminen tai sakea lumipyry yllättää autoilijat. Yksi pahimmista koettiin muutama vuosi sitten, kun ketjukolareiden suma ruuhkautti lähes yhtä aikaa Hämeenlinnanväylän, Kustaa Vaasan tien ja Lahdentien, muistelee Jari Korkiamäki.

Ilmatieteenlaitoksen valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka muistaa useita tilanteita 2000-luvulla, kun äkillisesti muuttuvat keliolosuhteet ovat tehneet autoilijalle tepposet.

– Jos työmatkalaiset lähtevät Uudenmaan pohjoisosasta, siellä voi aurinko paistaa ja asfaltti on kuivaa. Sitten tulee yhtäkkiä harmaa seinämä, jossa näkyvyys menee hetkessä nollaan, jolloin tie saattaa muuttua kuivasta ja pitävästä jäiseksi sekä liukkaaksi. Sitten kolisee, sanoo Punkka.

Hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä aikaansaa otollisen tilanteen lumimyräkälle― valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka, Ilmatieteenlaitos

Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla
Lumimyräkkä vuosimallia 1949 Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla Kuva: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseo Lumimyräkkä Helsingissä

Tulevaisuudessa myrskyt eivät yltäne hurrikaaniluokkaan, siitä pitää huolen meriveden alhainen lämpötila. Kuitenkin voimakkaat sateet saattavat lisääntyä.

– Suomenlahti tulee olemaan yhä pitempään jäätön. Kun merialue on avoin ja Venäjän suunnalta puhaltaa kylmää ilmaa, tämä yhdistelmä tuottaa sakeita lumikuuroja etelärannikolle. Vaikka talvi olisi kuinka lauha, niin lyhytkin hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä saa aikaan otollisen tilanteen lumimyräkälle, sanoo Ari-Juhani Punkka.

– Meillä myös ilmakehän virtaukset ovat sen verran voimakkaita, että jo ne yksistään riittäisivät hajoittamaan hurrikaanin, kertoo Ari-Juhani Punkka.

Myrsky ei ole mikään luonnon vikatila― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki
Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974
Helsingin keskustassa tulvi v. 1974 Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974 Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Helsingissä

Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla
Nordenskiöldinkadulla tulvi v. 1972 Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Nordenskiöldinkadulla

Ajatusleikki siitä, millainen sijainti olisi kaikkein turvallisin Suomen pääkaupungille, ei saa pelastuspäällikköä vaihtamaan Helsingin paikkaa.

– Helsinki on täysin oikeassa paikassa, se on tässä ja tällaisena oma kaunis itsensä. Joskus ihmettelen kyllä paikkakuntia, joilla rakennetaan hyvinkin alaville paikoille ja joissa on säännöllisesti tulvia, pohtii Jari Korkiamäki.

– Vaikka yhteiskunta olisi kuinka hyvin varautunut, luonto viime kädessä voittaa pelin. Myrskyhän ei ole mikään luonnon vikatila vaan ominaisuus, joka joskus yllättää voimallaan, Korkiamäki muistuttaa.

Lisää aiheesta:

Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista
Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista Kuva: Anna-Kaisa Brenner varoitusmerkki

Lisätty artikkelin loppuun 31.8.2017 radiojuttu

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Ulos luontoon Kevätseuranta: Nyt autetaan luontoa!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Kevät on täällä! Siitä varma merkki on Ulos luontoon Kevätseuranta, joka starttaa Yle TV1:ssä su 29.4. klo 18.15.! Tänä vuonna Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Ulos luontoon Kevätseuranta: Nyt autetaan luontoa!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Kevät on täällä! Siitä varma merkki on Ulos luontoon Kevätseuranta, joka starttaa Yle TV1:ssä su 29.4. klo 18.15.! Tänä vuonna Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Parasta retkiruokaa – Peltsi kokeili kolmea reseptiä

    Peltsin keittiössä valmistettiin ruokaa nuotiolla.

    Peltsi kovan vuoden kolmas haaste on noin 200km hiihtovaellus Lapissa. Se ei onnistu ainakaan ilman hyvää ruokaa! Peltsin keittiössä valmistetaan kolme lukijoiden lähettämää retkiruokaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.