Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

Ukkospilvi
Ukkospilvi (Cumulonimbus) Ukkospilvi Kuva: Spyffe / Flickr / Kuvaa rajattu Kuuropilvi

Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla?

Äärisäät eivät ole tyypillisimpiä suomalaisia sääilmiöitä, mutta myrskyistä saamme mekin välillä osamme kuten Kiira-myrskystä, joka kuritti erityisesti Etelä-Suomea. Lainsäätäjä edellyttää, että viranomaiset varautuvat poikkeaviin luonnonilmiöihin. Pääkaupunki Helsinki on laatinut ohjeita, toimintamalleja ja strategioita mm. tulvien varalta.

– Meillä on toimiva yhteistyö Ilmatieteenlaitoksen kanssa. Saamme tietoa poikkeuksellisista säätapahtumista, jolloin meillä on hyvä kuva siitä, mitä on tapahtumassa, kertoo Helsingin kaupungin pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki.

Helsinki kasvaa ylöspäin ja alaspäin, parhaat rakennuspaikat on jo melkein käytetty. Samaan aikaan rakennusmateriaaleissa trendit muuttuvat, ja esimerkiksi lasipintaa käytetään nykyään paljon. Pelastusviranomainen ei silti näe tätä riskinä, vaikka esimerkiksi Kiira-myrsky pudotti Helsingin keskustassa sijaitsevan Sanomatalon seinästä laseja alas kadulle.

– Suomessa rakennetaan onneksi pääsääntöisesti hyvin. Sen sijaan rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä, huomauttaa Jari Korkiamäki.

Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005
Kauppatorille asetettiin tulvasuojat v. 2005 Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin Kaupunginmuseo Tulvaesteitä Kauppatorilla 2005

Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005
Vesimassat pysähtyivät tulvaesteisiin v. 2005 Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin kaupunginmuseo Tulviva Kauppatori vuonna 2005
Rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki

Pelastuspäällikkö Korkiamäki mainitsee 35 vuoden työkokemuksella suurimmiksi sään aiheuttamiksi haasteiksi vaikeat liikenneolosuhteet, meriveden nousun ja puiden kaatumisen.

– Yksi myrsky on jäänyt erityisesti mieleen, vaikka siitä on jo vuosia. Olimme palomiesoppilaiden kanssa harjoittelemassa Lauttasaaressa, kun myrsky kaatoi puita ja niitä piti alkaa raivata pois. Tuuli repi peltikattoja, joita sitten kiinnitettiin koko yö, vaikka lunta tuli vaakasuoraan. Välillä naulatkin loppuivat kesken. Palomiehen on pystyttävä työskentelemään säässä kuin säässä ja kiivettävä vaikka naulaamaan kattopeltejä, jotteivät ne irrotessaan ja maahan pudotessaan aiheuttaisi suurempia vahinkoja, kertoo Korkiamäki.

Ketjukolari Lahdentiellä 2012
Sää yllätti pahan kerran autoilijat Lahdentiellä v. 2012 Ketjukolari Lahdentiellä 2012 Kuva: Mika Salomaa Lahdentien ketjukolari

Ruuhka-aikaan osuessaan myrsky tekee pahaa jälkeä erityisesti liikenteessä, kun tielle tai raitiokiskoille kaatuu puita ja kellareihin valuu vettä.

– Puhumme peltitsunameista, kun tienpinnan jäätyminen tai sakea lumipyry yllättää autoilijat. Yksi pahimmista koettiin muutama vuosi sitten, kun ketjukolareiden suma ruuhkautti lähes yhtä aikaa Hämeenlinnanväylän, Kustaa Vaasan tien ja Lahdentien, muistelee Jari Korkiamäki.

Ilmatieteenlaitoksen valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka muistaa useita tilanteita 2000-luvulla, kun äkillisesti muuttuvat keliolosuhteet ovat tehneet autoilijalle tepposet.

– Jos työmatkalaiset lähtevät Uudenmaan pohjoisosasta, siellä voi aurinko paistaa ja asfaltti on kuivaa. Sitten tulee yhtäkkiä harmaa seinämä, jossa näkyvyys menee hetkessä nollaan, jolloin tie saattaa muuttua kuivasta ja pitävästä jäiseksi sekä liukkaaksi. Sitten kolisee, sanoo Punkka.

Hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä aikaansaa otollisen tilanteen lumimyräkälle― valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka, Ilmatieteenlaitos

Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla
Lumimyräkkä vuosimallia 1949 Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla Kuva: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseo Lumimyräkkä Helsingissä

Tulevaisuudessa myrskyt eivät yltäne hurrikaaniluokkaan, siitä pitää huolen meriveden alhainen lämpötila. Kuitenkin voimakkaat sateet saattavat lisääntyä.

– Suomenlahti tulee olemaan yhä pitempään jäätön. Kun merialue on avoin ja Venäjän suunnalta puhaltaa kylmää ilmaa, tämä yhdistelmä tuottaa sakeita lumikuuroja etelärannikolle. Vaikka talvi olisi kuinka lauha, niin lyhytkin hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä saa aikaan otollisen tilanteen lumimyräkälle, sanoo Ari-Juhani Punkka.

– Meillä myös ilmakehän virtaukset ovat sen verran voimakkaita, että jo ne yksistään riittäisivät hajoittamaan hurrikaanin, kertoo Ari-Juhani Punkka.

Myrsky ei ole mikään luonnon vikatila― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki
Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974
Helsingin keskustassa tulvi v. 1974 Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974 Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Helsingissä

Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla
Nordenskiöldinkadulla tulvi v. 1972 Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Nordenskiöldinkadulla

Ajatusleikki siitä, millainen sijainti olisi kaikkein turvallisin Suomen pääkaupungille, ei saa pelastuspäällikköä vaihtamaan Helsingin paikkaa.

– Helsinki on täysin oikeassa paikassa, se on tässä ja tällaisena oma kaunis itsensä. Joskus ihmettelen kyllä paikkakuntia, joilla rakennetaan hyvinkin alaville paikoille ja joissa on säännöllisesti tulvia, pohtii Jari Korkiamäki.

– Vaikka yhteiskunta olisi kuinka hyvin varautunut, luonto viime kädessä voittaa pelin. Myrskyhän ei ole mikään luonnon vikatila vaan ominaisuus, joka joskus yllättää voimallaan, Korkiamäki muistuttaa.

Lisää aiheesta:

Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista
Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista Kuva: Anna-Kaisa Brenner varoitusmerkki
Kommentit
  • Kyy pöntöllä ja oudosti savuava kääpä

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Onko kyy kirjosiepon pöntöllä hyvinkin yleinen ilmiö? Savuaako kääpä? Entä kuinka usein näkee närhen pesivän hirven sarvissa? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.