Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

Ukkospilvi
Ukkospilvi (Cumulonimbus) Ukkospilvi Kuva: Spyffe / Flickr / Kuvaa rajattu Kuuropilvi

Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla?

Äärisäät eivät ole tyypillisimpiä suomalaisia sääilmiöitä, mutta myrskyistä saamme mekin välillä osamme kuten Kiira-myrskystä, joka kuritti erityisesti Etelä-Suomea. Lainsäätäjä edellyttää, että viranomaiset varautuvat poikkeaviin luonnonilmiöihin. Pääkaupunki Helsinki on laatinut ohjeita, toimintamalleja ja strategioita mm. tulvien varalta.

– Meillä on toimiva yhteistyö Ilmatieteenlaitoksen kanssa. Saamme tietoa poikkeuksellisista säätapahtumista, jolloin meillä on hyvä kuva siitä, mitä on tapahtumassa, kertoo Helsingin kaupungin pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki.

Helsinki kasvaa ylöspäin ja alaspäin, parhaat rakennuspaikat on jo melkein käytetty. Samaan aikaan rakennusmateriaaleissa trendit muuttuvat, ja esimerkiksi lasipintaa käytetään nykyään paljon. Pelastusviranomainen ei silti näe tätä riskinä, vaikka esimerkiksi Kiira-myrsky pudotti Helsingin keskustassa sijaitsevan Sanomatalon seinästä laseja alas kadulle.

– Suomessa rakennetaan onneksi pääsääntöisesti hyvin. Sen sijaan rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä, huomauttaa Jari Korkiamäki.

Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005
Kauppatorille asetettiin tulvasuojat v. 2005 Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin Kaupunginmuseo Tulvaesteitä Kauppatorilla 2005

Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005
Vesimassat pysähtyivät tulvaesteisiin v. 2005 Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin kaupunginmuseo Tulviva Kauppatori vuonna 2005
Rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki

Pelastuspäällikkö Korkiamäki mainitsee 35 vuoden työkokemuksella suurimmiksi sään aiheuttamiksi haasteiksi vaikeat liikenneolosuhteet, meriveden nousun ja puiden kaatumisen.

– Yksi myrsky on jäänyt erityisesti mieleen, vaikka siitä on jo vuosia. Olimme palomiesoppilaiden kanssa harjoittelemassa Lauttasaaressa, kun myrsky kaatoi puita ja niitä piti alkaa raivata pois. Tuuli repi peltikattoja, joita sitten kiinnitettiin koko yö, vaikka lunta tuli vaakasuoraan. Välillä naulatkin loppuivat kesken. Palomiehen on pystyttävä työskentelemään säässä kuin säässä ja kiivettävä vaikka naulaamaan kattopeltejä, jotteivät ne irrotessaan ja maahan pudotessaan aiheuttaisi suurempia vahinkoja, kertoo Korkiamäki.

Ketjukolari Lahdentiellä 2012
Sää yllätti pahan kerran autoilijat Lahdentiellä v. 2012 Ketjukolari Lahdentiellä 2012 Kuva: Mika Salomaa Lahdentien ketjukolari

Ruuhka-aikaan osuessaan myrsky tekee pahaa jälkeä erityisesti liikenteessä, kun tielle tai raitiokiskoille kaatuu puita ja kellareihin valuu vettä.

– Puhumme peltitsunameista, kun tienpinnan jäätyminen tai sakea lumipyry yllättää autoilijat. Yksi pahimmista koettiin muutama vuosi sitten, kun ketjukolareiden suma ruuhkautti lähes yhtä aikaa Hämeenlinnanväylän, Kustaa Vaasan tien ja Lahdentien, muistelee Jari Korkiamäki.

Ilmatieteenlaitoksen valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka muistaa useita tilanteita 2000-luvulla, kun äkillisesti muuttuvat keliolosuhteet ovat tehneet autoilijalle tepposet.

– Jos työmatkalaiset lähtevät Uudenmaan pohjoisosasta, siellä voi aurinko paistaa ja asfaltti on kuivaa. Sitten tulee yhtäkkiä harmaa seinämä, jossa näkyvyys menee hetkessä nollaan, jolloin tie saattaa muuttua kuivasta ja pitävästä jäiseksi sekä liukkaaksi. Sitten kolisee, sanoo Punkka.

Hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä aikaansaa otollisen tilanteen lumimyräkälle― valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka, Ilmatieteenlaitos

Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla
Lumimyräkkä vuosimallia 1949 Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla Kuva: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseo Lumimyräkkä Helsingissä

Tulevaisuudessa myrskyt eivät yltäne hurrikaaniluokkaan, siitä pitää huolen meriveden alhainen lämpötila. Kuitenkin voimakkaat sateet saattavat lisääntyä.

– Suomenlahti tulee olemaan yhä pitempään jäätön. Kun merialue on avoin ja Venäjän suunnalta puhaltaa kylmää ilmaa, tämä yhdistelmä tuottaa sakeita lumikuuroja etelärannikolle. Vaikka talvi olisi kuinka lauha, niin lyhytkin hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä saa aikaan otollisen tilanteen lumimyräkälle, sanoo Ari-Juhani Punkka.

– Meillä myös ilmakehän virtaukset ovat sen verran voimakkaita, että jo ne yksistään riittäisivät hajoittamaan hurrikaanin, kertoo Ari-Juhani Punkka.

Myrsky ei ole mikään luonnon vikatila― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki
Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974
Helsingin keskustassa tulvi v. 1974 Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974 Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Helsingissä

Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla
Nordenskiöldinkadulla tulvi v. 1972 Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Nordenskiöldinkadulla

Ajatusleikki siitä, millainen sijainti olisi kaikkein turvallisin Suomen pääkaupungille, ei saa pelastuspäällikköä vaihtamaan Helsingin paikkaa.

– Helsinki on täysin oikeassa paikassa, se on tässä ja tällaisena oma kaunis itsensä. Joskus ihmettelen kyllä paikkakuntia, joilla rakennetaan hyvinkin alaville paikoille ja joissa on säännöllisesti tulvia, pohtii Jari Korkiamäki.

– Vaikka yhteiskunta olisi kuinka hyvin varautunut, luonto viime kädessä voittaa pelin. Myrskyhän ei ole mikään luonnon vikatila vaan ominaisuus, joka joskus yllättää voimallaan, Korkiamäki muistuttaa.

Lisää aiheesta:

Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista
Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista Kuva: Anna-Kaisa Brenner varoitusmerkki
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää

    Uusi luontosarja Elävät puut alkaa TV1:ssä 9.9. klo 18.15.

    Tiesitkö, että puut viestivät keskenään? Kun toukka hyökkää puun kimppuun ja alkaa nakertaa sen lehtiä, alkaa prosessi, jota ihmisaistit eivät havaitse. Ylen uusi neliosainen Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä ja varsin näkymätöntä elämää uudella tavalla ja upeaa, kuvaaja Jari Salosen tarkkaa, ympärivuotista luontokuvausta hyödyntäen.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.