Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

Ukkospilvi
Ukkospilvi (Cumulonimbus) Ukkospilvi Kuva: Spyffe / Flickr / Kuvaa rajattu Kuuropilvi

Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla?

Äärisäät eivät ole tyypillisimpiä suomalaisia sääilmiöitä, mutta myrskyistä saamme mekin välillä osamme kuten Kiira-myrskystä, joka kuritti erityisesti Etelä-Suomea. Lainsäätäjä edellyttää, että viranomaiset varautuvat poikkeaviin luonnonilmiöihin. Pääkaupunki Helsinki on laatinut ohjeita, toimintamalleja ja strategioita mm. tulvien varalta.

– Meillä on toimiva yhteistyö Ilmatieteenlaitoksen kanssa. Saamme tietoa poikkeuksellisista säätapahtumista, jolloin meillä on hyvä kuva siitä, mitä on tapahtumassa, kertoo Helsingin kaupungin pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki.

Helsinki kasvaa ylöspäin ja alaspäin, parhaat rakennuspaikat on jo melkein käytetty. Samaan aikaan rakennusmateriaaleissa trendit muuttuvat, ja esimerkiksi lasipintaa käytetään nykyään paljon. Pelastusviranomainen ei silti näe tätä riskinä, vaikka esimerkiksi Kiira-myrsky pudotti Helsingin keskustassa sijaitsevan Sanomatalon seinästä laseja alas kadulle.

– Suomessa rakennetaan onneksi pääsääntöisesti hyvin. Sen sijaan rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä, huomauttaa Jari Korkiamäki.

Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005
Kauppatorille asetettiin tulvasuojat v. 2005 Jätepaperipaalit koottiin tulvaesteiksi Helsingin Kauppatorille v. 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin Kaupunginmuseo Tulvaesteitä Kauppatorilla 2005

Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005
Vesimassat pysähtyivät tulvaesteisiin v. 2005 Kauppatorilla oli tulva vuonna 2005 Kuva: Jaan Mentu, Helsingin kaupunginmuseo Tulviva Kauppatori vuonna 2005
Rakennustelineet ja peltikatot aiheuttavat todellisen vaaran myrskysäällä― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki

Pelastuspäällikkö Korkiamäki mainitsee 35 vuoden työkokemuksella suurimmiksi sään aiheuttamiksi haasteiksi vaikeat liikenneolosuhteet, meriveden nousun ja puiden kaatumisen.

– Yksi myrsky on jäänyt erityisesti mieleen, vaikka siitä on jo vuosia. Olimme palomiesoppilaiden kanssa harjoittelemassa Lauttasaaressa, kun myrsky kaatoi puita ja niitä piti alkaa raivata pois. Tuuli repi peltikattoja, joita sitten kiinnitettiin koko yö, vaikka lunta tuli vaakasuoraan. Välillä naulatkin loppuivat kesken. Palomiehen on pystyttävä työskentelemään säässä kuin säässä ja kiivettävä vaikka naulaamaan kattopeltejä, jotteivät ne irrotessaan ja maahan pudotessaan aiheuttaisi suurempia vahinkoja, kertoo Korkiamäki.

Ketjukolari Lahdentiellä 2012
Sää yllätti pahan kerran autoilijat Lahdentiellä v. 2012 Ketjukolari Lahdentiellä 2012 Kuva: Mika Salomaa Lahdentien ketjukolari

Ruuhka-aikaan osuessaan myrsky tekee pahaa jälkeä erityisesti liikenteessä, kun tielle tai raitiokiskoille kaatuu puita ja kellareihin valuu vettä.

– Puhumme peltitsunameista, kun tienpinnan jäätyminen tai sakea lumipyry yllättää autoilijat. Yksi pahimmista koettiin muutama vuosi sitten, kun ketjukolareiden suma ruuhkautti lähes yhtä aikaa Hämeenlinnanväylän, Kustaa Vaasan tien ja Lahdentien, muistelee Jari Korkiamäki.

Ilmatieteenlaitoksen valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka muistaa useita tilanteita 2000-luvulla, kun äkillisesti muuttuvat keliolosuhteet ovat tehneet autoilijalle tepposet.

– Jos työmatkalaiset lähtevät Uudenmaan pohjoisosasta, siellä voi aurinko paistaa ja asfaltti on kuivaa. Sitten tulee yhtäkkiä harmaa seinämä, jossa näkyvyys menee hetkessä nollaan, jolloin tie saattaa muuttua kuivasta ja pitävästä jäiseksi sekä liukkaaksi. Sitten kolisee, sanoo Punkka.

Hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä aikaansaa otollisen tilanteen lumimyräkälle― valmiuspäällikkö Ari-Juhani Punkka, Ilmatieteenlaitos

Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla
Lumimyräkkä vuosimallia 1949 Lumimyräkkä Helsingissä 1940-luvulla Kuva: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseo Lumimyräkkä Helsingissä

Tulevaisuudessa myrskyt eivät yltäne hurrikaaniluokkaan, siitä pitää huolen meriveden alhainen lämpötila. Kuitenkin voimakkaat sateet saattavat lisääntyä.

– Suomenlahti tulee olemaan yhä pitempään jäätön. Kun merialue on avoin ja Venäjän suunnalta puhaltaa kylmää ilmaa, tämä yhdistelmä tuottaa sakeita lumikuuroja etelärannikolle. Vaikka talvi olisi kuinka lauha, niin lyhytkin hönkäys kylmää ilmaa Venäjältä saa aikaan otollisen tilanteen lumimyräkälle, sanoo Ari-Juhani Punkka.

– Meillä myös ilmakehän virtaukset ovat sen verran voimakkaita, että jo ne yksistään riittäisivät hajoittamaan hurrikaanin, kertoo Ari-Juhani Punkka.

Myrsky ei ole mikään luonnon vikatila― pelastuspäällikkö Jari Korkiamäki, Helsingin kaupunki
Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974
Helsingin keskustassa tulvi v. 1974 Äiti kantaa lapsen tulvivan kadun yli Helsingissä v. 1974 Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Helsingissä

Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla
Nordenskiöldinkadulla tulvi v. 1972 Veteen juuttunutta autoa työnnetään tulvivalla Nordenskiöldinkadulla Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo Tulva Nordenskiöldinkadulla

Ajatusleikki siitä, millainen sijainti olisi kaikkein turvallisin Suomen pääkaupungille, ei saa pelastuspäällikköä vaihtamaan Helsingin paikkaa.

– Helsinki on täysin oikeassa paikassa, se on tässä ja tällaisena oma kaunis itsensä. Joskus ihmettelen kyllä paikkakuntia, joilla rakennetaan hyvinkin alaville paikoille ja joissa on säännöllisesti tulvia, pohtii Jari Korkiamäki.

– Vaikka yhteiskunta olisi kuinka hyvin varautunut, luonto viime kädessä voittaa pelin. Myrskyhän ei ole mikään luonnon vikatila vaan ominaisuus, joka joskus yllättää voimallaan, Korkiamäki muistuttaa.

Lisää aiheesta:

Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista
Liikennemerkki varoittaa ajoittaisista tulvista Kuva: Anna-Kaisa Brenner varoitusmerkki

Lisätty artikkelin loppuun 31.8.2017 radiojuttu

  • Horros on lepakoille kriittistä aikaa ja siihen liittyy myös vaaroja

    Talvehtiva lepakko on herkkä nisäkäs

    Kylmänkosteassa katonrajassa kököttää pieni karvapallo, korvayökkö. Miten ja miksi lepakot horrostavat ja mitä vaaroja niiden talvehtimiseen liittyy? Pohjois-Amerikassa lepakkojen massakuolemia aiheuttanutta valkokuonosyndroomaa tutkitaan nyt myös Suomessa.

  • Jääkuvion synty ja sisiliskon hurja häntä

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä

    Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Tuusulasta ja Orivedeltä ja näin asiantuntijat vastasivat.

  • Katse ylös! Kaupunkien kiviseinät kertovat monta tarinaa

    Kivieläinretkellä Helsingin keskustassa

    Nautiskeleva sammakko, luikerteleva sisilisko, ylväs karhu...Kaupunkien kiviseinistä löytyy runsaasti eläinkuvia ja yksityiskohtia, joita arjen kiireen keskellä ei välttämättä huomaa.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • 2018 on ihmiskunnan historian kiinnostavin vuosi

    Tutkimusmatkalle pääsee mukaan pysymällä hengissä!

    Ikinä ennen ei ole ollut näin hykerryttävän kiinnostavaa aikaa olla elossa - koska tiede! Tekniikan kehitys tapahtuu nopeammin kuin koskaan ja tutkimusmatkalle pääsee mukaan vain pysymällä hengissä, kirjoittaa biotekniikan tohtori Lauri Reuter blogissaan. Koko tammikuu on listattu viime vuoden saavutuksia ja maalailtu trendejä seuraavalle.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

Luonto

  • Avara luonto keväällä 2018

    Avara luonto keväällä 2018

    Avaran luonnon dokumentteja keväällä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.