Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Maistuisiko torakka?

Nainen ojentaa kättään kohti kameraa, käden päällä on musta torakka.
Ovatko torakat tulevaisuuden katkarapuja? Nainen ojentaa kättään kohti kameraa, käden päällä on musta torakka. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,hyönteiset,Torakat,hyönteisruoka,asvalttiviidakot

Ovathan ne ällöttäviä. Valkoiset kuhnurintoukat jäävät laiskasti lötköttämään kasaan, kun hyönteiskokki Topi Kairenius noukkii ne varovasti pois mehiläispesän kennosta. Tuntosarviaan heiluttelevaa mustaa torakkaa ei tulisi mieleenkään laittaa suuhun. Rapeat sirkanjalat eivät houkuta senkään vertaa. Näitäkö pitäisi syödä?

Hyönteisruuan Suomen pioneeri Topi Kairenius ei ennakkoasenteesta hätkähdä, se on hänelle tuttua.
- Kun länsimainen kohtaa hyönteisen, niin ensin se pelästyy, sitten se inhoaa sitä. Sen jälkeen on vaikeaa myydä ajatusta sen syömisestä.

Mies valkoisessa mehiläistarhurin suojapuvussa pitelee käsissään mehiläiskennoa.
Hyönteiskokki Topi Kaireniuksen mielestä myös länsimaissa tulisi ottaa hyönteisruoka osaksi ruokavaliota. Mies valkoisessa mehiläistarhurin suojapuvussa pitelee käsissään mehiläiskennoa. Kuva: DocArt, Petteri Saario hyönteiset,Petteri Saario,kuhnurit,asvalttiviidakot

Hyönteisruuan taustalla on ylevämpiä päämääriä kuin vain erikoisuuden tavoittelu. Länsimaita hyönteisravinnon pariin on patistellut jopa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, sillä hyönteisten viljely on ympäristöystävällinen tapa tuottaa proteiinipitoista ruokaa. Hyönteiset kasvavat ja lisääntyvät nopeasti ja viljelyn hiilijalanjälki on pieni. Proteiinin lisäksi monet hyönteiset sisältävät rautaa, kalsiumia, sinkkiä ja B12-vitamiinia, jota esimerkiksi kasvissyöjät eivät saa muutoin kuin vitamiinipurkista.

Kaksi miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä ruokavalionaan ja me länsimaissa olemme ainoita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä potentiaalia.― Topi Kairenius

- Meillä alkaa pikkuhiljaa kanalat, sikalat ja navetat paukkua, meillä ei riitä ruokaa kaikille. 2050 meitä ihmisiä on maapallolla yhdeksän miljardia ja meidän pitää alkaa löytää vaihtoehtoja lihalle. En sano, että lihan käyttö pitäisi lopettaa, mutta vähentää sitä ravitsemussuositusten tasolle. Nyt se on lähtenyt ihan käsistä, etenkin Pohjoismaissa, Kairenius toteaa.

Muualla maailmassa hyönteisruoka ei aiheuta välitöntä yökötystä, päin vastoin. Hyönteiset kuuluvat noin kahden miljardin ihmisen ruokavalioon.
-Kaikki muut kulttuurit ymmärtävät käyttää niitä osana päivittäistä ruokavaliota, Kairenius painottaa.

Nuori mies katselee epäileväisen näköisenä sormiensa välissä olevaa pienen pientä hyönteistä. Toisessa kädessä on pieni kuppi.
Antti Saario tutkii suupalaansa. Maistiaisena on rapea sirkka. Nuori mies katselee epäileväisen näköisenä sormiensa välissä olevaa pienen pientä hyönteistä. Toisessa kädessä on pieni kuppi. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,sirkat,hyönteisruoka

Kaikki alkoi hyönteispizzasta

Topi Kaireniuksen kiinnostus hyöteisruokaan lähti itämään käytännön kautta. Kaireniuksen perheen lapsilla ilmeni vilja- ja maitoallergia ja lisäksi lasten äiti on kasvissyöjä. Topi lähti etsimään viljattomia, maidottomia ja lihattomia ruokia ja tutustui samalla erilaisiin ruokavalioihin. Yksi niistä oli hyönteisruoka.

- Erityisesti se kiinnosti, millaiset mielettömät resurssit hyönteisissä on: kaksi miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä ruokavalionaan ja me länsimaissa olemme ainoita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä potentiaalia.

Kairenius otti haavin käteen ja marssi niitylle, poimi hyönteisiä ja pisti pizzan päälle. Se maistui hyvältä. Pizzasta alkoi tutkimusmatka, ja pian Kairenius löysi samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa lähti kehittämään toimintaa.

Lähikuva kädestä, etusormen ja peukalon välissä on vaalea toukka. Kuvan alareunassa näkyy hunajakennoa.
Kuhnurintoukat ovat kausiluonteista herkkua. Lähikuva kädestä, etusormen ja peukalon välissä on vaalea toukka. Kuvan alareunassa näkyy hunajakennoa. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kuhnurit,hyönteisruoka

Hyönteisjauhe piilottaa hyönteismäisyyden

Toistaiseksi hyönteisten myyminen syötäväksi on Suomessa laitonta, mutta tilanne on muuttumassa, kun EU:n ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi elintarvikeasetus vapauttaa myynnin luvanvaraiseksi.

Ehkä se aika ei ole niin kaukana kuin kuvittelemme, kun ötököiden popsiminen on arkipäivää. Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan on jo otettu. Suomessa Fazer tutkii parhaillaan hyönteisten käyttöä leivonnassa ja esimerkiksi Hollannissa on jo myynnissä lihapullia, nugetteja, schnitzeleitä ja patukoita, joissa on käytetty hyönteisjauhetta.

Kairenius uskoo, että juuri hyönteisjauhe lyö ensimmäisenä läpi länsimaiden ruokamarkkinoille. Hyönteisjauhe piilottaa hyönteismäisyyden, mikä on länsimaita ajatellen hyvä asia.

Kairenius itse sujauttaa hyönteisjauhetta niin pizzataikinaan kuin sämpylöihinkin.
- Sitä voi pistää puuron sekaan, smoothieen ja pastataikinaan.

Kuhnurintoukat kuuluvat hyönteiskokin omiin lemppareihin.
- Ne tulevat ihan ykkösenä, koska ovat niin kausiluonteisia. Myös kulkusirkat ja argentiinalaiset torakat ovat suosikkejani. Argentiinalaisia torakoita voi käyttää katkaravun tavoin. Ne ovat niin rasvaisia sisältä, että kun niitä keittää tarpeeksi pitkään, niihin saa sellaisen joulukinkkumaisen aromin, hän kuvaa.

Kämmenellä on musta torakka.
Tätä torakkaa ei pistellä poskeen. Se on hyönteiskokki Topi Kaireniuksen lemmikki madagaskarintorakka, ei ruuaksi kasvatettava argentiinantorakka. Kämmenellä on musta torakka. Kuva: DocArt, Petteri Saario Torakat,hyönteisruoka

Suomalaiset suhtautuvat ennakkoluulottomasti

Ehkä yllättävää, mutta suomalaiset suhtautuvat hyönteisruokaan monia muita länsimaalaisia avoimemmin mielin. Tämä käy ilmi Turun yliopiston vuoden 2016 lopulla julkaistussa tutkimuksessa. Suomalaiset suhtautuvat hyönteisruokaan myönteisemmin kuin esimerkiksi ruotsalaiset tai saksalaiset.

Tutkimukseen osallistuneista jopa 70 prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruuasta ja puolet vastaajista olisi ollut valmis ostamaan hyönteisruokaa, jos sitä olisi myynnissä kaupassa.

Topi Kaireniuksen kokemukset vahvistavat tutkimustuloksen. Hän on vuodesta 2014 saakka kokannut ja maistattanut suomalaisille hyönteisiä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa.
- Suomalaiset ovat todella ennakkoluulottomasti lähteneet kokeilemaan hyönteisruokaa. Pystyy melkein yhden käden sormin laskemaan ne, jotka eivät ole ollenkaan suostuneet maistamaan, Kairenius kertoo.

Suomen luonnosta löytyy lukuisia syötäviä hyönteislajeja, mutta mitä tahansa omalta pihalta ei kannata kuitenkaan laittaa suuhun. Osa hyönteisistä ja nilviäisistä on myrkyllisiä ja vaikka esimerkiksi monet torakkalajit ovat syötäviä, niin ongelmana on niiden puhtaus. Etenkin kaupungeissa hyönteiset kasvavat usein likaisissa oloissa.

Kuvassa näkyvät mehiläiskenno ja kädet, jotka nyppivät kennosta valkoisia kuhnurintoukkia.
Topi Kairenius on hakenut kuhnurintoukat mehiläisviljelmältä Helsingin Oopperatalolta. Kuvassa näkyvät mehiläiskenno ja kädet, jotka nyppivät kennosta valkoisia kuhnurintoukkia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kuhnurit,hyönteisruoka

Miltä ne sitten maistuvat?

Kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin ehkä ajatus hyönteisten syömisestä ei ole täysin mahdoton. Olemmehan me tottuneet syömään varsin outoja asioita: on etanoita, ostereita, katkarapuja ja muita äyriäisiä.

Kaireniuksen retkikeittimen pannulla Helsingin Mustikkamaalla paistuu muun muassa niitä hyönteiskokin lemppareita, kuhnurintoukkia.

Rohkeasti pannun antimien kimppuun.

Jauhomadot maistuvat popkornilta. Pehmeissä kuhnurintoukissa on hunajainen vivahde, tekstuuri muistuttaa kampasimpukkaa. Sirkat ovat kuin katkarapuja rapsahtelevan kuoren kera.

Ei hassumpaa.

Hyönteisruokaa maistellaan myös Petteri Saarion ohjaaman Asvalttiviidakot-dokumenttisarjan avausjaksossa Syötävän hyvä kaupunki TV1:ssä 3.10.2017 klo 20.

Millainen on sinun Syötävä kaupunkisi? Tutustu Syötävään kaupunkiin ja kerro kuvin Instagramissa tunnisteella #syötäväkaupunki millainen on sinun syötävä kaupunkisi.

  • Vihattu luonto – nyt saa harmittaa!

    Nämä asiat ärsyttävät suomalaisessa luonnossa.

    Hyttysiä, kakkaa, liian kylmä, liian kuuma ja mihin hirvikärpäsiä muka tarvitaan? Mikä suomalaisessa luonnossa ei miellytä? Luonto-Suomessa haluttiin kuulla siitä, mistä ihmiset eivät pidä luonnossa. Soittajia oli runsaasti ja sähköposti kävi kuumana.

Luonto

  • Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta!

    Luontokävely hoitaa sekä sielua että ruumista.

    Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon.

  • Erikoinen kasvi kalliolla ja sieni puussa

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä

    Mikä kasvi? Mikä sieni? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Saimaan Kukkassalosta ja Kangasalan Sahalahdelta.

  • Näin linnut selviävät talven yli

    Pikkulinnut tarvitsevat talvella ihmisen apua

    Pihapiirin ruokintapaikoille on tunkua, kun pakkaset paukkuvat ja maa sekä metsät ovat jäässä. Miten lintujen talvipäivä sujuu ja millaisella ohjelmalla se on täytetty?

  • Kalojen talvi – elämää jääkannen alla

    Luonto-Suomessa keskusteltiin kalojen talvioloista.

    Onko kaloilla kylmä? Näkeekö ahven pimeässä? Mitä kalat talvella syövät? Jäätynyt järvi tai lampi elää talvella hiljaiseloa. Jotain siellä kuitenkin tapahtuu, mutta vain harva pääsee kurkistamaan pinnan alle

  • Näin valitset sukset oikein

    Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

    Kunnolliset hiihtovälineet lisäävät hiihtonautintoa tuntuvasti. Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.