Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Maistuisiko torakka?

Nainen ojentaa kättään kohti kameraa, käden päällä on musta torakka.
Ovatko torakat tulevaisuuden katkarapuja? Nainen ojentaa kättään kohti kameraa, käden päällä on musta torakka. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,hyönteiset,Torakat,hyönteisruoka,asvalttiviidakot

Ovathan ne ällöttäviä. Valkoiset kuhnurintoukat jäävät laiskasti lötköttämään kasaan, kun hyönteiskokki Topi Kairenius noukkii ne varovasti pois mehiläispesän kennosta. Tuntosarviaan heiluttelevaa mustaa torakkaa ei tulisi mieleenkään laittaa suuhun. Rapeat sirkanjalat eivät houkuta senkään vertaa. Näitäkö pitäisi syödä?

Hyönteisruuan Suomen pioneeri Topi Kairenius ei ennakkoasenteesta hätkähdä, se on hänelle tuttua.
- Kun länsimainen kohtaa hyönteisen, niin ensin se pelästyy, sitten se inhoaa sitä. Sen jälkeen on vaikeaa myydä ajatusta sen syömisestä.

Mies valkoisessa mehiläistarhurin suojapuvussa pitelee käsissään mehiläiskennoa.
Hyönteiskokki Topi Kaireniuksen mielestä myös länsimaissa tulisi ottaa hyönteisruoka osaksi ruokavaliota. Mies valkoisessa mehiläistarhurin suojapuvussa pitelee käsissään mehiläiskennoa. Kuva: DocArt, Petteri Saario hyönteiset,Petteri Saario,kuhnurit,asvalttiviidakot

Hyönteisruuan taustalla on ylevämpiä päämääriä kuin vain erikoisuuden tavoittelu. Länsimaita hyönteisravinnon pariin on patistellut jopa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, sillä hyönteisten viljely on ympäristöystävällinen tapa tuottaa proteiinipitoista ruokaa. Hyönteiset kasvavat ja lisääntyvät nopeasti ja viljelyn hiilijalanjälki on pieni. Proteiinin lisäksi monet hyönteiset sisältävät rautaa, kalsiumia, sinkkiä ja B12-vitamiinia, jota esimerkiksi kasvissyöjät eivät saa muutoin kuin vitamiinipurkista.

Kaksi miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä ruokavalionaan ja me länsimaissa olemme ainoita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä potentiaalia.― Topi Kairenius

- Meillä alkaa pikkuhiljaa kanalat, sikalat ja navetat paukkua, meillä ei riitä ruokaa kaikille. 2050 meitä ihmisiä on maapallolla yhdeksän miljardia ja meidän pitää alkaa löytää vaihtoehtoja lihalle. En sano, että lihan käyttö pitäisi lopettaa, mutta vähentää sitä ravitsemussuositusten tasolle. Nyt se on lähtenyt ihan käsistä, etenkin Pohjoismaissa, Kairenius toteaa.

Muualla maailmassa hyönteisruoka ei aiheuta välitöntä yökötystä, päin vastoin. Hyönteiset kuuluvat noin kahden miljardin ihmisen ruokavalioon.
-Kaikki muut kulttuurit ymmärtävät käyttää niitä osana päivittäistä ruokavaliota, Kairenius painottaa.

Nuori mies katselee epäileväisen näköisenä sormiensa välissä olevaa pienen pientä hyönteistä. Toisessa kädessä on pieni kuppi.
Antti Saario tutkii suupalaansa. Maistiaisena on rapea sirkka. Nuori mies katselee epäileväisen näköisenä sormiensa välissä olevaa pienen pientä hyönteistä. Toisessa kädessä on pieni kuppi. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,sirkat,hyönteisruoka

Kaikki alkoi hyönteispizzasta

Topi Kaireniuksen kiinnostus hyöteisruokaan lähti itämään käytännön kautta. Kaireniuksen perheen lapsilla ilmeni vilja- ja maitoallergia ja lisäksi lasten äiti on kasvissyöjä. Topi lähti etsimään viljattomia, maidottomia ja lihattomia ruokia ja tutustui samalla erilaisiin ruokavalioihin. Yksi niistä oli hyönteisruoka.

- Erityisesti se kiinnosti, millaiset mielettömät resurssit hyönteisissä on: kaksi miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä ruokavalionaan ja me länsimaissa olemme ainoita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä potentiaalia.

Kairenius otti haavin käteen ja marssi niitylle, poimi hyönteisiä ja pisti pizzan päälle. Se maistui hyvältä. Pizzasta alkoi tutkimusmatka, ja pian Kairenius löysi samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa lähti kehittämään toimintaa.

Lähikuva kädestä, etusormen ja peukalon välissä on vaalea toukka. Kuvan alareunassa näkyy hunajakennoa.
Kuhnurintoukat ovat kausiluonteista herkkua. Lähikuva kädestä, etusormen ja peukalon välissä on vaalea toukka. Kuvan alareunassa näkyy hunajakennoa. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kuhnurit,hyönteisruoka

Hyönteisjauhe piilottaa hyönteismäisyyden

Toistaiseksi hyönteisten myyminen syötäväksi on Suomessa laitonta, mutta tilanne on muuttumassa, kun EU:n ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi elintarvikeasetus vapauttaa myynnin luvanvaraiseksi.

Ehkä se aika ei ole niin kaukana kuin kuvittelemme, kun ötököiden popsiminen on arkipäivää. Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan on jo otettu. Suomessa Fazer tutkii parhaillaan hyönteisten käyttöä leivonnassa ja esimerkiksi Hollannissa on jo myynnissä lihapullia, nugetteja, schnitzeleitä ja patukoita, joissa on käytetty hyönteisjauhetta.

Kairenius uskoo, että juuri hyönteisjauhe lyö ensimmäisenä läpi länsimaiden ruokamarkkinoille. Hyönteisjauhe piilottaa hyönteismäisyyden, mikä on länsimaita ajatellen hyvä asia.

Kairenius itse sujauttaa hyönteisjauhetta niin pizzataikinaan kuin sämpylöihinkin.
- Sitä voi pistää puuron sekaan, smoothieen ja pastataikinaan.

Kuhnurintoukat kuuluvat hyönteiskokin omiin lemppareihin.
- Ne tulevat ihan ykkösenä, koska ovat niin kausiluonteisia. Myös kulkusirkat ja argentiinalaiset torakat ovat suosikkejani. Argentiinalaisia torakoita voi käyttää katkaravun tavoin. Ne ovat niin rasvaisia sisältä, että kun niitä keittää tarpeeksi pitkään, niihin saa sellaisen joulukinkkumaisen aromin, hän kuvaa.

Kämmenellä on musta torakka.
Tätä torakkaa ei pistellä poskeen. Se on hyönteiskokki Topi Kaireniuksen lemmikki madagaskarintorakka, ei ruuaksi kasvatettava argentiinantorakka. Kämmenellä on musta torakka. Kuva: DocArt, Petteri Saario Torakat,hyönteisruoka

Suomalaiset suhtautuvat ennakkoluulottomasti

Ehkä yllättävää, mutta suomalaiset suhtautuvat hyönteisruokaan monia muita länsimaalaisia avoimemmin mielin. Tämä käy ilmi Turun yliopiston vuoden 2016 lopulla julkaistussa tutkimuksessa. Suomalaiset suhtautuvat hyönteisruokaan myönteisemmin kuin esimerkiksi ruotsalaiset tai saksalaiset.

Tutkimukseen osallistuneista jopa 70 prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruuasta ja puolet vastaajista olisi ollut valmis ostamaan hyönteisruokaa, jos sitä olisi myynnissä kaupassa.

Topi Kaireniuksen kokemukset vahvistavat tutkimustuloksen. Hän on vuodesta 2014 saakka kokannut ja maistattanut suomalaisille hyönteisiä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa.
- Suomalaiset ovat todella ennakkoluulottomasti lähteneet kokeilemaan hyönteisruokaa. Pystyy melkein yhden käden sormin laskemaan ne, jotka eivät ole ollenkaan suostuneet maistamaan, Kairenius kertoo.

Suomen luonnosta löytyy lukuisia syötäviä hyönteislajeja, mutta mitä tahansa omalta pihalta ei kannata kuitenkaan laittaa suuhun. Osa hyönteisistä ja nilviäisistä on myrkyllisiä ja vaikka esimerkiksi monet torakkalajit ovat syötäviä, niin ongelmana on niiden puhtaus. Etenkin kaupungeissa hyönteiset kasvavat usein likaisissa oloissa.

Kuvassa näkyvät mehiläiskenno ja kädet, jotka nyppivät kennosta valkoisia kuhnurintoukkia.
Topi Kairenius on hakenut kuhnurintoukat mehiläisviljelmältä Helsingin Oopperatalolta. Kuvassa näkyvät mehiläiskenno ja kädet, jotka nyppivät kennosta valkoisia kuhnurintoukkia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kuhnurit,hyönteisruoka

Miltä ne sitten maistuvat?

Kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin ehkä ajatus hyönteisten syömisestä ei ole täysin mahdoton. Olemmehan me tottuneet syömään varsin outoja asioita: on etanoita, ostereita, katkarapuja ja muita äyriäisiä.

Kaireniuksen retkikeittimen pannulla Helsingin Mustikkamaalla paistuu muun muassa niitä hyönteiskokin lemppareita, kuhnurintoukkia.

Rohkeasti pannun antimien kimppuun.

Jauhomadot maistuvat popkornilta. Pehmeissä kuhnurintoukissa on hunajainen vivahde, tekstuuri muistuttaa kampasimpukkaa. Sirkat ovat kuin katkarapuja rapsahtelevan kuoren kera.

Ei hassumpaa.

Hyönteisruokaa maistellaan myös Petteri Saarion ohjaaman Asvalttiviidakot-dokumenttisarjan avausjaksossa Syötävän hyvä kaupunki TV1:ssä 3.10.2017 klo 20.

Millainen on sinun Syötävä kaupunkisi? Tutustu Syötävään kaupunkiin ja kerro kuvin Instagramissa tunnisteella #syötäväkaupunki millainen on sinun syötävä kaupunkisi.

Kommentit
  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Pystykorva haukkuu saaliin pystyyn

    Pikinokat ovat suomalaisten vanhimpia metsästyskumppaneita.

    Pystykorvaiset koirat ovat kulkeneet suomalaisten rinnalla jo kivikaudella. Ne ovat olleet paitsi korvaamattomana apuna ravinnon ja turkisten hankkimisessa, myös seurana metsässä kulkeneelle kansallemme.

Luonto

  • Luonto on koti, ei lomailukohde

    Eränkävijöille luonto on koti, ei lomakohde tai harrastus.

    Eränkävijät-sarjan päähenkilöille luonnossa kulkeminen on yhtä jokapäiväistä ja tärkeää kuin hengittäminen. Luonto on koti, ei lomailukohde tai harrastus. Se on välttämätön sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mennään metsään -kolumni: Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi pitää yksilöiden ja valtion suhtautumista luontoon kaksinaismoralistisina

    "Myös oma metsäsuhteeni on ristiriitainen."

    "Luonnon omistaminen on absudri ajatus 29-vuotiaalle taiteen maisterille." Kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi kirjoittaa kolumnissaan luonnosta ja sen omistamisen aiheuttamista ristiriidoista. Ristiriidoista sai alkunsa palkittu 100 Hectares of Understanding -taidekuvasarja, jossa Kahilaniemi on kuvannut perinnöksi saamansa metsän ominaisuuksia.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.