Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Maistuisiko torakka?

Nainen ojentaa kättään kohti kameraa, käden päällä on musta torakka.
Ovatko torakat tulevaisuuden katkarapuja? Nainen ojentaa kättään kohti kameraa, käden päällä on musta torakka. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,hyönteiset,Torakat,hyönteisruoka,asvalttiviidakot

Ovathan ne ällöttäviä. Valkoiset kuhnurintoukat jäävät laiskasti lötköttämään kasaan, kun hyönteiskokki Topi Kairenius noukkii ne varovasti pois mehiläispesän kennosta. Tuntosarviaan heiluttelevaa mustaa torakkaa ei tulisi mieleenkään laittaa suuhun. Rapeat sirkanjalat eivät houkuta senkään vertaa. Näitäkö pitäisi syödä?

Hyönteisruuan Suomen pioneeri Topi Kairenius ei ennakkoasenteesta hätkähdä, se on hänelle tuttua.
- Kun länsimainen kohtaa hyönteisen, niin ensin se pelästyy, sitten se inhoaa sitä. Sen jälkeen on vaikeaa myydä ajatusta sen syömisestä.

Mies valkoisessa mehiläistarhurin suojapuvussa pitelee käsissään mehiläiskennoa.
Hyönteiskokki Topi Kaireniuksen mielestä myös länsimaissa tulisi ottaa hyönteisruoka osaksi ruokavaliota. Mies valkoisessa mehiläistarhurin suojapuvussa pitelee käsissään mehiläiskennoa. Kuva: DocArt, Petteri Saario hyönteiset,Petteri Saario,kuhnurit,asvalttiviidakot

Hyönteisruuan taustalla on ylevämpiä päämääriä kuin vain erikoisuuden tavoittelu. Länsimaita hyönteisravinnon pariin on patistellut jopa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, sillä hyönteisten viljely on ympäristöystävällinen tapa tuottaa proteiinipitoista ruokaa. Hyönteiset kasvavat ja lisääntyvät nopeasti ja viljelyn hiilijalanjälki on pieni. Proteiinin lisäksi monet hyönteiset sisältävät rautaa, kalsiumia, sinkkiä ja B12-vitamiinia, jota esimerkiksi kasvissyöjät eivät saa muutoin kuin vitamiinipurkista.

Kaksi miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä ruokavalionaan ja me länsimaissa olemme ainoita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä potentiaalia.― Topi Kairenius

- Meillä alkaa pikkuhiljaa kanalat, sikalat ja navetat paukkua, meillä ei riitä ruokaa kaikille. 2050 meitä ihmisiä on maapallolla yhdeksän miljardia ja meidän pitää alkaa löytää vaihtoehtoja lihalle. En sano, että lihan käyttö pitäisi lopettaa, mutta vähentää sitä ravitsemussuositusten tasolle. Nyt se on lähtenyt ihan käsistä, etenkin Pohjoismaissa, Kairenius toteaa.

Muualla maailmassa hyönteisruoka ei aiheuta välitöntä yökötystä, päin vastoin. Hyönteiset kuuluvat noin kahden miljardin ihmisen ruokavalioon.
-Kaikki muut kulttuurit ymmärtävät käyttää niitä osana päivittäistä ruokavaliota, Kairenius painottaa.

Nuori mies katselee epäileväisen näköisenä sormiensa välissä olevaa pienen pientä hyönteistä. Toisessa kädessä on pieni kuppi.
Antti Saario tutkii suupalaansa. Maistiaisena on rapea sirkka. Nuori mies katselee epäileväisen näköisenä sormiensa välissä olevaa pienen pientä hyönteistä. Toisessa kädessä on pieni kuppi. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,sirkat,hyönteisruoka

Kaikki alkoi hyönteispizzasta

Topi Kaireniuksen kiinnostus hyöteisruokaan lähti itämään käytännön kautta. Kaireniuksen perheen lapsilla ilmeni vilja- ja maitoallergia ja lisäksi lasten äiti on kasvissyöjä. Topi lähti etsimään viljattomia, maidottomia ja lihattomia ruokia ja tutustui samalla erilaisiin ruokavalioihin. Yksi niistä oli hyönteisruoka.

- Erityisesti se kiinnosti, millaiset mielettömät resurssit hyönteisissä on: kaksi miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä ruokavalionaan ja me länsimaissa olemme ainoita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä potentiaalia.

Kairenius otti haavin käteen ja marssi niitylle, poimi hyönteisiä ja pisti pizzan päälle. Se maistui hyvältä. Pizzasta alkoi tutkimusmatka, ja pian Kairenius löysi samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa lähti kehittämään toimintaa.

Lähikuva kädestä, etusormen ja peukalon välissä on vaalea toukka. Kuvan alareunassa näkyy hunajakennoa.
Kuhnurintoukat ovat kausiluonteista herkkua. Lähikuva kädestä, etusormen ja peukalon välissä on vaalea toukka. Kuvan alareunassa näkyy hunajakennoa. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kuhnurit,hyönteisruoka

Hyönteisjauhe piilottaa hyönteismäisyyden

Toistaiseksi hyönteisten myyminen syötäväksi on Suomessa laitonta, mutta tilanne on muuttumassa, kun EU:n ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi elintarvikeasetus vapauttaa myynnin luvanvaraiseksi.

Ehkä se aika ei ole niin kaukana kuin kuvittelemme, kun ötököiden popsiminen on arkipäivää. Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan on jo otettu. Suomessa Fazer tutkii parhaillaan hyönteisten käyttöä leivonnassa ja esimerkiksi Hollannissa on jo myynnissä lihapullia, nugetteja, schnitzeleitä ja patukoita, joissa on käytetty hyönteisjauhetta.

Kairenius uskoo, että juuri hyönteisjauhe lyö ensimmäisenä läpi länsimaiden ruokamarkkinoille. Hyönteisjauhe piilottaa hyönteismäisyyden, mikä on länsimaita ajatellen hyvä asia.

Kairenius itse sujauttaa hyönteisjauhetta niin pizzataikinaan kuin sämpylöihinkin.
- Sitä voi pistää puuron sekaan, smoothieen ja pastataikinaan.

Kuhnurintoukat kuuluvat hyönteiskokin omiin lemppareihin.
- Ne tulevat ihan ykkösenä, koska ovat niin kausiluonteisia. Myös kulkusirkat ja argentiinalaiset torakat ovat suosikkejani. Argentiinalaisia torakoita voi käyttää katkaravun tavoin. Ne ovat niin rasvaisia sisältä, että kun niitä keittää tarpeeksi pitkään, niihin saa sellaisen joulukinkkumaisen aromin, hän kuvaa.

Kämmenellä on musta torakka.
Tätä torakkaa ei pistellä poskeen. Se on hyönteiskokki Topi Kaireniuksen lemmikki madagaskarintorakka, ei ruuaksi kasvatettava argentiinantorakka. Kämmenellä on musta torakka. Kuva: DocArt, Petteri Saario Torakat,hyönteisruoka

Suomalaiset suhtautuvat ennakkoluulottomasti

Ehkä yllättävää, mutta suomalaiset suhtautuvat hyönteisruokaan monia muita länsimaalaisia avoimemmin mielin. Tämä käy ilmi Turun yliopiston vuoden 2016 lopulla julkaistussa tutkimuksessa. Suomalaiset suhtautuvat hyönteisruokaan myönteisemmin kuin esimerkiksi ruotsalaiset tai saksalaiset.

Tutkimukseen osallistuneista jopa 70 prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruuasta ja puolet vastaajista olisi ollut valmis ostamaan hyönteisruokaa, jos sitä olisi myynnissä kaupassa.

Topi Kaireniuksen kokemukset vahvistavat tutkimustuloksen. Hän on vuodesta 2014 saakka kokannut ja maistattanut suomalaisille hyönteisiä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa.
- Suomalaiset ovat todella ennakkoluulottomasti lähteneet kokeilemaan hyönteisruokaa. Pystyy melkein yhden käden sormin laskemaan ne, jotka eivät ole ollenkaan suostuneet maistamaan, Kairenius kertoo.

Suomen luonnosta löytyy lukuisia syötäviä hyönteislajeja, mutta mitä tahansa omalta pihalta ei kannata kuitenkaan laittaa suuhun. Osa hyönteisistä ja nilviäisistä on myrkyllisiä ja vaikka esimerkiksi monet torakkalajit ovat syötäviä, niin ongelmana on niiden puhtaus. Etenkin kaupungeissa hyönteiset kasvavat usein likaisissa oloissa.

Kuvassa näkyvät mehiläiskenno ja kädet, jotka nyppivät kennosta valkoisia kuhnurintoukkia.
Topi Kairenius on hakenut kuhnurintoukat mehiläisviljelmältä Helsingin Oopperatalolta. Kuvassa näkyvät mehiläiskenno ja kädet, jotka nyppivät kennosta valkoisia kuhnurintoukkia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kuhnurit,hyönteisruoka

Miltä ne sitten maistuvat?

Kun tarkemmin asiaa ajattelee, niin ehkä ajatus hyönteisten syömisestä ei ole täysin mahdoton. Olemmehan me tottuneet syömään varsin outoja asioita: on etanoita, ostereita, katkarapuja ja muita äyriäisiä.

Kaireniuksen retkikeittimen pannulla Helsingin Mustikkamaalla paistuu muun muassa niitä hyönteiskokin lemppareita, kuhnurintoukkia.

Rohkeasti pannun antimien kimppuun.

Jauhomadot maistuvat popkornilta. Pehmeissä kuhnurintoukissa on hunajainen vivahde, tekstuuri muistuttaa kampasimpukkaa. Sirkat ovat kuin katkarapuja rapsahtelevan kuoren kera.

Ei hassumpaa.

Hyönteisruokaa maistellaan myös Petteri Saarion ohjaaman Asvalttiviidakot-dokumenttisarjan avausjaksossa Syötävän hyvä kaupunki TV1:ssä 3.10.2017 klo 20.

Millainen on sinun Syötävä kaupunkisi? Tutustu Syötävään kaupunkiin ja kerro kuvin Instagramissa tunnisteella #syötäväkaupunki millainen on sinun syötävä kaupunkisi.

Kommentit

Luonto

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.