Hyppää pääsisältöön

Vedenpaisumuksista kuivuuskausiin

Suomessa lienee hieman vaikeaa hahmottaa maailman vesiongelmia. Suomi on laaja maa, jossa on paljon vettä ja vähän väkeä. Satavuotias itsenäinen Suomi voi olla sinänsä onnellinen, sillä tällainen tilanne on poikkeuksellinen maailmanlaajuisesti. Silti monilla ihmisillä saattaa olla heikko vesitietoisuus, kun teollistuneissa ja kaupungistuneissa maissa vettä saa vääntämällä vesihanasta, eikä tarvitse hakea kaivosta, sadevesisäiliöstä, joesta tai järvestä.
Sen sijaan EU: n eteläisissä Välimeren maissa on tilanne täysin erilainen. Siellä on kesäisin kuivuuden aiheuttamia metsäpaloja. Etelä-Ranskassa on syntynyt yhteiskunnallisia ristiriitoja, kun asukkaiden vedenkäyttöä on rajoitettu, mutta vesivaltainen kasteluviljelys saa kaiken haluamansa veden.

silmälasipäinen, pitkätukkainen mies
Jussi Raumolin silmälasipäinen, pitkätukkainen mies jussi raumolin

Tunnettu ranskalainen sanomalehti Le Monde esitteli ”Kirjojen kesä”- sarjassaan ajankohtaisia klassikkoja. Elokuun alussa oli vuorossa englantilainen tieteiskirjailija James Graham Ballard , joka kirjoitti nuorena kirjailijana 1960-luvun alkupuolella teoksen ”The Drought”, jossa kuvataan maailmanlaajuisen kuivuuden saapumista. Hän myös tarkasteli valtamerien pahaa saastumista. On uskomatonta lukea tämän teoksen alkua, jossa kuvataan kuivuvia alueita kuten Etelä-Ranskaa 5 vuotta jatkuneen maailmanlaajuisen kuivuuden jälkeen. Valtameren rannikoita peittää polymeri-muovista ja muista saasteista muodostunut peitto. Le Monden jakelu suomalaissa kirjakaupoissa ja kioskeissa loppui muuten kesällä. Tämä tuskin lisää mahdollisuuksia ymmärtää maailmaa.
Ballard oli julkaissut jo 1962 ensimmäisen teoksensa ”The Drowned Word”, jossa kirjailija tarkasteli tuhotulvien vaikutusta maailmaan. Hän oli saanut ideoita muinaisen Kaksoisvirran maan Gilgames-eepoksesta. Siinä on esillä vedenpaisumus. Vapaan tulkinnan mukaan ihmiset käyttäytyivät kelvottomasti, jolloin jumalat suuttuivat ja lähettivät vedenpaisumuksen näiden päälle.

Tällä hetkellä kuivuus on jatkunut yli viisi vuotta Australiassa ja Kaliforniassa, jossa Piilaakso sijaitsee. Teknoutopistit eivät näytä huomanneen tällaista maanpäällistä rajoitetta, vaan haaveilevat avaruuslennoista. Kuivuus on jatkunut jo pitkään osissa Lähi-idän maista ja osissa Afrikan maista sekä Pohjois-Kiinassa. Suuria tulvia on esiintynyt eri puolilla maailmaa. Kuten Ballard osoitti, maapallon vesiongelmilla on kaksi suurta ulottuvuutta: suurtulvat ja kuivuuskaudet.

Saksalainen kehityspoliittinen aikakausilehti Entwicklung und Zusammenarbeit tarkastelee maailman vesiongelmia erikoisteemanaan tuoreessa numerossaan. Siinä on maailman alueista huomioitu erityisesti Afrikka ja Aasia. Tapansa mukaan lehdessä käsitellään ongelmia monista näkökulmista ja monilla eri tasoilla. Afrikan kohdalla kirjoitetaan enemmän paikallisista ongelmista, kun Aasian kohdalla on kyse laajamittaisista ongelmista.

Häviävä Tsad-järvi

Nigerialaisen ”Thisday”-lehden toimittaja Damilola Oyedola on pohtinut Tsad-järven kohtaloita:

”Kun eurooppalaiset maantieteilijät arvioivat ensi kerran 1823 Tsad-järven kokoa, sen katsottiin olevan eräs maailman suurimmista järvistä. Tämän jälkeen se on kutistunut 95%. Ilmakehän lämpeneminen osoittaa tässä prosessissa tuhovoimaansa. Toisaalta järvestä otetaan jatkuvasti liikaa vettä, sillä läheisten maiden – Niger, Tsad, Kamerun ja Nigeria- väestö kasvaa kasvamistaan”.

Tsad-järvi on tarjonnut 38 miljoonalle ihmiselle vettä ja sen kalavarat ovat olleet tärkeä valkuaislähde lähialueen väestölle.
Erityisesti Nigeriassa ovat pohjoisen Borno-osavaltion asukkaat olleet riippuvaisia Tsad-järvestä. Tämän siteen heikkeneminen vaikutti Oyedolan mukaan terroristijärjestö Boko Haramin syntyyn. Köyhtynyt nuoriso kuunteli herkällä korvalla saarnaajien sanomaa.
Hän kertoo myös ideoista parantaa Tsad-järven ympäristön ekologisia olosuhteita istuttamalla puita ja perustamalla ”vihreitä vyöhykkeitä” sen ympärille.
Kun aluetta uhkaa ympäristökriisi ja talouskriisi, sinne on etsitty kansainvälistä rahoitusta köyhtyvän väestön toimeentulon ylläpitämiseksi.
Damilola Oyedola päättää artikkelinsa seuraavasti:

”YK:n elintarvikejärjestön FAO:n mukaan Tsad-järvi kulkee kohti ekologista katastrofia, joka merkitsee entistä vakavimpia seurauksia sitä ympäröivälle väestölle. Tämä on huono uutinen nigerialaisille”

Etiopian maaseudulla kaivataan tukea

Entwicklung und Zusammenarbeit-lehden toimittaja Katja Dombrowski haastattelee Etiopian Meskanin alueen terveysviraston johtajaa Ibrahim Awolia. Aluksi todetaan, että puhdas vesi on avainasemassa sairauksien vastaisessa toiminnassa. Puhtaan veden ja yleensä veden saatavuus on ongelma Etiopian maaseudulla.
Meskanin alueella aloitettiin alueellinen terveysohjelma 8 vuotta sitten. Se on edennyt hitaasti kohti parempia tuloksia. Erityisesti lasten kuolleisuus on vähentynyt selvästi ohjelman johdosta. Awolin mukaan on kuitenkin edelleen suuria haasteita:

”Ensinnä meillä ei ole riittävästi kaivoja. Maailman terveysjärjestön mukaan jokaisella kotitaloudella tulisi olla pääsy turvalliseen vesilähteeseen korkeintaan puolentoista kilometrin etäisyydellä. Tällä hetkellä vain 68 % alueen kotitalouksista täyttää tämän kriteerin. Toiseksi tarvittaisiin kaksi terveydenhoitajaa enintään 5000 ihmistä kohden, mutta emme kykene täyttämään tätä ehtoa. Kolmanneksi käymälöiden rakentaminen on suuri haaste. Vain 57 % kotitalouksista on jonkinlainen käymälä, mutta vain harvoilla on hyvä käymälä. Lisäksi kaikki asukkaat, joilla on käymälä, eivät käytä sitä”.

Tämä johtuu Awolin mukaan perinteiden ja kulttuurin voimasta. Tämän johdosta on koulutettu kylissä lähes 800 vapaaehtoista, jotka pyrkivät saamaan aikaan myönteistä suhtautumista käymälöiden käyttöön.
Hyvän käymälän rakentaminen maksaa n. 100 euroa ja nuoria miehiä kylistä on koulutettu valmistamaan näitä. Tämä osaaminen saattaa synnyttää uusia työpaikkoja.
Meskanin alue on saanut apua kaivojen rakentamiseen etiopialaiselta kansalaisjärjestöltä, joka on saanut tukea mm. saksalaisilta kansalaisjärjestöiltä. Maailmanpankki ja Afrikan kehityspankki ovat puolestaan tukeneet Etiopian kansallista vesihuollon kehittämisen WASH-ohjelmaa.

Kuivuus on uusi normaalitila Itä- Afrikassa

Afrikkalaisen Kestävän kehityksen päämäärät-keskuksen johtaja Belay Begashaw Ruandan pääkaupungista Kigalista toteaa, että Itä-Afrikassa on ollut kuivuuskausia jo kauan menneisyydessä ja ne ovat toistuneet historiallisena aikana. Tämän vuoksi ihmiset ovat tottuneet siihen, että kuivuuskaudet tulevat ja menevät. Nyt on tilanne kuitenkin muuttunut erityisesti ilmakehän lämpenemisen johdosta:

” On outoa, että kuivuuskausia pidetään edelleen epätavallisina, eikä niihin varauduta. Tämän ajatustavan on muututtava, sillä kuivuuskaudet ovat nyttemmin uusi normaalitila Itä-Afrikassa. Poliittisten päättäjien, maanviljelijöiden ja karjanhoitajien olisi lähdettävä liikkeelle tästä tosiasiasta”.

Hänen mukaansa tässä on haastava työmaa edessä.

Intialaisten lääketehtaiden puhdistamattomat jätevedet maailmanlaajuisena uhkana

Kansainvälinen lääketeollisuus on seurannut muiden teollisuusalojen esimerkkiä siirtämällä tuotantoaan halvempia tuotantokustannuksia tavoitellen Etelään. Se ei ole kuitenkaan tavanomainen tuotannonala, sillä sen jätevedet ovat erittäin riskialttiita. Nykyään yli 80 % antibiooteista tuotetaan Intiassa ja Kiinassa, jotka eivät ole kuuluisia vesiensuojelustaan. Ne eivät voi myöskään kehua hygienian korkeasta tasosta. Intialaisten lääketehtaiden jätevesissä onkin muhinut uusia antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerisukupolvia. Tämä on monille kova pala nieltäväksi, eikä siitä juuri haluta puhua.

En yleensä ota mukaan saksalaisia asiantuntijoita tämän ohjelmasarjan puheenvuoroihin, mutta Leipzigin yliopiston tartuntatautien ja trooppisen lääketieteen oppialan johtajalla Christopher Lübbertillä on tosi tärkeää sanottavaa. Hän on johtanut tutkimushankkeita Intian lääketeollisuuden keskuksessa Hyderabadissa, joten hän tuntee asiansa. Hän on hyvin huolestunut lääketehtaiden jätevesistä, mutta myös antibioottien huolettomasta käytöstä Intiassa. Hänen mukaansa on enää jäljellä vain muutamia antibiootteja, jotka tehoavat uusiin bakteerisukupolviin:

”Intiassa käytetään valtavia määriä antibiootteja. Niitä saa ilman reseptiä ja ne ovat suhteellisen halpoja. Hygienian puute on suuri ongelma. Intiassa kuolee 60 000 vastasyntynyttä uusien vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin. Intiassa ei testata, millaisia sairautta aiheuttavia bakteereja potilaalla on ruumissaan, eikä siis voida tietää, minkä antibiootin käyttö olisi tarkoituksenmukaista. Usein ei ole saatavilla tarpeellista mikrobiologista diagnoosia, joten lääkkeitä käytetään ”yritys ja erehdys”-periaatteen mukaan”.

Lübbert kuuluttaa läpinäkyvyyttä kansainvälisen lääketeollisuuden toimintaan. Hänen mukaansa meillä on täysin riittämätöntä tietoa tämän teollisuudenalan toiminnasta:

”Kansainvälisen lääketeollisuuden tulisi selvittää tuotteidensa alkuperä. Lääkepakkauksesta tulisi ilmetä, missä minkin lääkkeen minkin osa on valmistettu. Tällä hetkellä tämä tunnetaan huonosti. Sitä paitsi teollisuuden tuotantopaikat muuttuvat jatkuvasti. Alkuperämerkinnät olisi tärkeä askel murtaa nykyinen läpinäkyvyyden puute. Vastaavanlaista on tapahtunut aiemmin kansainvälisessä tekstiiliteollisuudessa.”

Himalajan jäätiköiden sulaminen uhkaa Aasian kehitystä

Entwicklung und Zusammenarbeitin aasialaistaustainen toimittaja Sheila Mysorekar kirjoittaa Himalajan jäätiköiden kehitysnäkymistä ja niiden vaikutuksista:

”Pohjois- ja Etelänavan ohella ei mikään muu ale maailmassa sulje sisäänsä vastaavia jäämassoja kuin Himalaja. Hindukush-Himalaja-alue on monimutkainen vuoristojärjestelmä. Se tarjoaa vesivaroja vuoriston 210 miljoonalle asukkaalle ja alajuoksuilla 1,3 miljardille ihmiselle. Sieltä lähtee kolme suurta jokea, jotka virtaavat Intian niemimaalle: Indus, Ganges ja Brahmaputra. Tiibetin ylätasangolta saavat alkunsa Kiinaan ja Kaakkois-aasiaan virtaavat suuret joet: Keltainen Joki, Jangtse, Mekong, Irrawaddy ja Salween.”

Kun tunnetusti sekä Pohjoisnavan ja Etelänavan ympärillä oleva jääpeite on sulamassa ilmaston lämpenemisen johdosta, ja Grönlanti on menettämässä jääpeitettään kiihtyvällä tahdilla, Himalajan jääpeitteelle saattaa käydä samalla tavoin. Mysorekar ei oikein uskalla vetää johtopäätöksiä tästä tilanteesta, sillä sen seuraukset ovat hyvin pelottavia Aasian tulevan kehityksen kannalta. Itse asiassa tämän puheenvuoron otsikon ilmaisemat tapahtumat näyttävät toteutuvan juuri Aasiassa: ensin tuhotulvat ja sitten kuivuus. Olen käsitellyt näitä näkymiä muutamassa aiemmassa tämän ohjelmasarjan puheenvuorossa. Olen kirjoittanut, että näiden vakavien tulevaisuuden näkymien johdosta Aasian suurten maiden johdon tulisi olla ensimmäisten joukossa vaatimassa tiukkoja rajoituksia kasvihuonepäästöille.

Mysorekar kirjoittaa ehkä hieman yksinkertaisesti artikkelinsa lopussa:

”Ilmastontutkijat sanovat, että lähimpinä vuosikymmeninä Aasiassa tulee esiintymään kuivuuskausia ja pulaa ravinnosta. Himalajan jäätikköjen sulaminen tulee pahentamaan näitä ongelmia”

Jussi Raumolin

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta