Hyppää pääsisältöön

Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

Se epäonnistuu, sille saa nauraa ja se ylittää genrerajat - vaikutus kuuluu sinunkin soittolistallasi

Tekotaiteellista paskaa. Erikoismusiikkia. Suunnannäyttäjä. Epämusiikkia. Kokeellinen musiikki jakaa mielipiteitä eikä sovi kaikkien kakkulautaselle. Mitä se itse asiassa on? Flow Festivalin Tuomas Kallio ja Arttu Tolonen sekä muusikko ja tapahtumajärjestäjä Arttu Partinen vastaavat. Ainakaan se ei ole genresidonnaista ja sen ydin voi löytyä jostain täysin muusta kuin musiikista. Yksi asia voidaan sanoa varmasti: Kokeellisen musiikin jatkuva tyytymättömyys ei koskaan hellitä.

Katso livetaltiointi Flow Festivalilta 2017 alta. Videolla esiintyvät Veli-Matti O Äijälä & The Kolmas, Black Motor ja NYKY Ensemble.

Huom. Juttu ja video sisältävät vilkkuvia kuvia.

Miksi NYKY Ensemble, Black Motor ja Veli-Matti O Äijälä & The Kolmas?

Flow Festivalin The Other Sound -lavan kuraattori Arttu Tolonen kertoo, miksi nämä kokoonpanot ovat tärkeitä.

NYKY Ensemble

NYKY Ensemble esiintyi Flow Festivalin The Other Sound -lavalla 2017
NYKY Ensemble NYKY Ensemble esiintyi Flow Festivalin The Other Sound -lavalla 2017 Kuva: Yle Flow Festival,nykymusiikki,NYKY Ensemble

Yksi ensimmäisiä ja tärkeimpiä itselle määriteltyjä tavoitteita oli, että halusin laajentaa The Other Sound -lavan ohjelmistoa niin sanotun taidemusiikin suuntaan. Oli itsestään selvää lähteä 1900-luvun ilmiöistä, mutta minulla on pidemmän ajan tavoitteena löytää luontevia tapoja laajentaa sitä törkeästi oman maun mukaan aiempiin vuosisatoihin. Eli puhutaan barokista ja varhaisesta musiikista. Minulla ja Tuomas Kalliolla oli vahva palo NYKY-tyyppiseen suuntaan ja orkesteri on ihan täydellinen tähän. Ensinnäkin niillä on hirvittävän hyviä ideoita ohjelmiston suhteen ja eivät pelkää sillä saralla mitään haasteita. Kun tuodaan tällaiseen ympäristöön musiikkia, jota siellä ei yleensä kuulla ja kun se on opiskelijoiden tekemää, niin tilanne on mahtava win-win-win.

Tänä vuonna NYKYn ehdotus liittyi juhlavuoteen ja Philip Glassiin. Glass on minun lempparisäveltäjiä ja teosvalikoima, josta orkesterin manageri Libero Mureddu lähti puhumaan, oli tosi kiinnostavalla ja hyvällä maulla valittu läpi Glassin uran. Ei menty ilmeisillä valinnoilla, että me tullaan soittamaan Koyaanisqatsi ja joku biisi Photographerilta. Se osoitti perehtyneisyyttä ja kyvyttömyyttä tyytyä ilmeisiin vastauksiin. Niin pitkään kuin itse tätä teen, niin mun mielestä 1900-luvun taidemusiikin täytyy olla olennainen osa The Other Sound -kokonaisuutta.

Black Motor

Black Motor -yhtyeen Jouni "Tane" Kannisto Flow Festivalilla 2017
Black Motor Black Motor -yhtyeen Jouni "Tane" Kannisto Flow Festivalilla 2017 Kuva: Yle Flow Festival,Black Motor,jazz,Jouni "Tane" Kannisto

Black Motor on älyttömän kiinnostavassa kohdassa orkesteria. He ovat tahkonneet pitkään, vuodesta 2005 saakka. Se oli hyvin institutionalisoitunut, luotettava ja tuttu. Sitten ne pamautti 2015 ja teki Genesikset - laulaja vaihdettiin - minun mielestä todella onnistuneesti. (Black Motorin tapauksessa siis saxofonisti vaihdettiin. Toim. huom). Se on hienolla tavalla muuttanut orkesteria ja se kiinnosti.

The Other Soundin ohjenuorana minulla ja Tuomaksella on erilaisia ajatuspalikoita, joita käytetään apuna ja joista ohjelmistoa rakennetaan. Saatetaan miettiä, että kokonaisuudesta puuttuu suhina-palikka. Kaaosta kohti viettävä jazz oli yksi meidän rakennuspalikoista. Bändin nykyinen kokoonpano on rumpali Simo Laihonen, basisti Ville Rauhala ja saxofonisti Jouni “Tane” Kannisto.

Veli-Matti O Äijälä & The Kolmas

Veli-Matti O Äijälä ja The Kolmas Flow Festivalin The Other Sound -lavalla 2017
Veli-Matti O Äijälä & The Kolmas Veli-Matti O Äijälä ja The Kolmas Flow Festivalin The Other Sound -lavalla 2017 Kuva: Yle Läjä Äijälä,Läjä Äijälä,Flow Festival,elektroninen musiikki,Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

Läjä Äijälän valinta The Other Soundiin menee henkilökohtaisen toteemiajattelun piikkiinkin. Läjän ilmaisu on sen verran laajaa, että joka vuodelle löytyy jotain kiinnostavaa, joka on täysin eri kuin se edellisvuoden juttu, jonka Läjältä buukkasin. Tänä vuonna alunperin ajatuksena oli enemmän sooloesitys, mutta päädyttiin siihen, että Läjä Äijälä & The Kolmas on kiinnostavampi. Se juttu on uniikkia ja älyttömän kallisarvoista suomalaisen kokeellisen musiikin kentässä.

Läjän soolossa (Minun vereni) ja The Kolmannen levyssä (Kolmas musiikki) on aika paljon samaa. Jälkimmäinen kuulostaa vain hiukan vähemmän sille, että kreisi jäbä huutaa kellarissa ja se kuuluu putkien läpi. Ajatuspalikoihin viitaten tänä vuonna Läjä & The Kolmas täytti sellaisen fiiliksen, joka meillä oli, että tähän tarvitaan suhinaa ja murinaa. Pääasiallinen syy on se vaan, että Läjä on kansallisaarre.

Kokeellinen musiikki on helppo mieltää vaikeaksi, oudoksi ja käsittämättömäksi kilkutteluksi, vinkunaksi, suhinaksi ja räminäksi - sanalla sanottuna riitasointuiseksi meluksi. Sitähän se on? “Ei”, puolustaa Arttu Tolonen. Hän on Flow Festivalin ohjelmaryhmän jäsen ja toinen kokeellista musiikkia esittelevän The Other Sound -lavan kuraattoreista. Toinen on festivaalin taiteellinen johtaja Tuomas Kallio.

Tolosen mukaan ennakkoluulossa on sama ongelma kuin klassisella musiikilla, jonka ympärille on luotu ajatus, että täytyy omata laaja tietopohja ennen kuin musiikkia voi kuunnella. “Se ei ole mitenkään tarpeellista. Kyky subjektiiviseen energian kokemukseen on minun mielestäni sisäsyntyisesti kaikilla. Yksinkertaisesti: ‘tämä kappale oli hyvä, mutta tästä toisesta en tykännyt’. Tarvii vain avautua asialle”, hän jatkaa.

Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia
Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia Kuva: Joonas Josefsson & Samuli Alapuranen/Yle Flow Festival,Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

“Se ei pelkästään liity musiikkiin, vaan laajemmin siihen, miten suhtautuu elämään. Ei ota asioita annettuna. Itselle se on ajattelutapa, eikä vain tapa tehdä ääntä tai musiikkia”, syventää Arttu Partinen. Hän on järjestänyt kokeellisen musiikin Mental Alaska -tapahtumia 15 vuotta ja tekee musiikkia mm. omalla nimellään ja Avarus-yhtyeessä.

Vähintään kai kokeellinen on vakavaa taidetta oikeille musadiggareille? Sellaista, jota kuunnellaan hiirenhiljaa otsa kurtussa ja näytetään coolilta? “Kokeelliselle musalle saa ihan ehdottomasti nauraa. Se on minusta parasta, mitä voi tapahtua”, lataa Partinen vastapalloon.

Kokeelliselle musalle saa ihan ehdottomasti nauraa.― Arttu Partinen

Hän ymmärtää, että kokeellisuus on helppo leimata totiseksi korkeakulttuuriksi, jossa piilee elitismin vaara: “Kokeellista pidetään määritelmällisesti hienona ja mahtavana. Sitä ei uskalleta kritisoida, koska ajatellaan, että et vain tajua. Halutaan antaa kuva, että kyllä mä tuosta tykkäsin, vaikka ei tykkäisikään.”

“Omien soolojuttujen tavoitteena on ollut, että ne olisivat iloista ja hyväntuulista noisea tai kokeellista musaa, jotka synnyttävät spontaania naurua. Se ei ole mitään pelleilyä, vaan hauskaa. Sitä on liian vähän ja sitä pitäisi olla enemmän. Vakavammassakin kokeellisessa musiikissa leikkisyys on aika tärkeä homma sen sijaan, että joku tuijottaa lavalla läppäriä tosikkona kolme varttia”, Partinen avaa.

Leikkisyys on aika tärkeä homma sen sijaan, että joku tuijottaa lavalla läppäriä tosikkona kolme varttia.― Arttu Partinen

The Other Sound -lava toteutettiin Flow Festivalilla ensimmäisen kerran 2010. Alkuvuosina saman nimikkeen alla nähtiin visuaalisia teoksia ja installaatioita, mutta sittemmin sisältö on keskittynyt musiikkiin. Tarjonta on Flow’n mukaan suurimpia vuosittaisia katsauksia kokeelliseen musiikkiin Suomessa. Tapahtumapaikkana toimii pieni sisätila Tiivistämö ja siellä soi niin nykytaidemusiikki, noise, jazz, elektroninen musiikki kuin silkka äänitaide tai vanha englantilainen viulumusiikki ja moderni eteläafrikkalainen queer-taide.

Lavan on tarkoitus muodostaa huolella käsinpoimittu kokonaisuus ja ohjelmisto julkaistaan usein muusta festivaaliohjelmistosta erillään. Onkin yllättävää tajuta, että The Other Soundin esiintyjiä yhdistävä tekijä ei lopulta ole musiikki ja yhtenäinen menu tarjoillaan hyvin moninaisesta tyylipaletista. Mikä on se verkko, joka niputtaa musiikkimeren täysin eri syvänteisiin sijoittuvat genret saman kokonaisuuden osiksi?

Niissä ei ole kauheasti valmiita ratkaisuja.― Arttu Tolonen

“Minusta tuntuu, että uteliaisuus olisi aika hyvä aloituspiste - jos uteliaisuudella ajatellaan, että esitetään kysymyksiä eikä tyydytä ensimmäiseen vastaukseen”, pohtii lavan ohjelmistosta puoliksi vastaava Arttu Tolonen.

Hän jatkaa: “Esiintyjät ovat tutkimusmatkailijoita ja kyseenalaistajia. Esityksiä yhdistää se, että ne ovat todennäköisesti hyvin pitkällisen ja syvällisen perehtymisen ja prosessin tuloksia. Niissä ei ole kauheasti valmiita ratkaisuja”.

Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia
Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia Kuva: Joonas Josefsson & Samuli Alapuranen/Yle Flow Festival,Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

Kokoavaa siimaa The Other Sound -esiintyjien välille virittää myös Tuomas Kallio, jonka mukaan kokeellisuus ja avant-garde ovat vain osa kokonaiskonseptia. “Haetaan lankoja eri aikakausien ja sukupolvien välillä. Meidän mielestämme samassa paketissa voi olla Läjä Äijälä ja klassinen orkesteri niin, että siitä syntyy järkevä kokonaisuus.”

Etsitään juttuja, jotka jakavat mielipiteitä eivätkä aukea kaikille.― Tuomas Kallio

Festivaalin taiteellinen johtaja kertoo, että lavalle haetaan uusia muotoja, joissa on performatiivisuus mukana. Esityksen pitää olla myös kiinnostavaa seurattavaa ja katsottavaa. Esimerkkinä hän nostaa Midori Takadan, jonka esiintymisessä on japanilaisen teehetken tunnelmaa. “Se lumoaa toiset ja saa toiset nostamaan kulmiaan. Etsitään juttuja, jotka jakavat mielipiteitä eivätkä aukea kaikille.”

Kallio sanoo, että myöskään perinteiset bändit eivät kuulu tälle estradille. “Tätä kautta tulee ehkä The Other Sound -nimikin. Lava syntyi vastavoimaksi muulle tarjonnalle.”

Kokeellisuuden käsite ei ole yksinkertainen. Pinnan tasolla hurinat, paukkeet, nakseet, muut kummalliset äänimaailmat ja epätyypilliset harmoniat on kuultu moneen kertaan. Futuristit löivät noisen ensitahteja 1910-luvulla. Music concréte käytti valmiita ääniä musiikin rakennuspalikoina 1930-luvulla. Nykymusiikin säveltäjäuranuurtajien John Cagen ja Karl Heinz Stockhausenin merkittävät uravaiheet käynnistyivät viime vuosisadan puolivälissä. Samoihin aikoihin Suomessakin alkoi toimia elektronimusiikin studioita niin Helsingin yliopistolla kuin Ylellä ja free jazz ilmaantui maailman musiikkikartalle. Yksi tunnetuimmista ja tunnustetuimmista suomalaisista säveltäjistä Kaija Saariaho on tutkinut tietokoneen käyttöä säveltämisen apuna ja keinona 1980-luvulta lähtien.

Mikä on enää kokeellista, kun kaikki on kuultu?

Kyse ei ehkä ole niinkään siitä mille lopputulos kuulostaa vaan lähtökohdista, joista musiikkia tehdään.

Kyse ei ehkä ole niinkään siitä mille lopputulos kuulostaa vaan lähtökohdista, joista musiikkia tehdään. Mikä on tarkoitusperä ja millaisia elementtejä se sisältää? Näitä keinoja ovat ainakin nauhoittaminen, samplet, muiden kuin perinteisten instrumenttien äänten käyttäminen musiikillisiin tarkoituksiin sekä äänen ja instrumenttien muokkaus. Muotorakenteita, melodia- ja harmoniakäsityksiä sekä rytmejä haastetaan. Mukaan otetaan visuaaliset ja fyysiset ulottuvuudet sekä käsitetaiteen keinoja.

Taiteilijaneron myytti käännetään usein päälaelleen: tekijä ulkoistaa itsensä musiikin luomisesta, sillä kokeellisen musiikin tekeminen on usein prosessinomaista, jossa sattumalla ja ennalta-arvaamattomuudella on tärkeä rooli ja lopputulosta ei voi ennustaa. Jos ajatusta yrittää summata yhteen lauseeseen, se voisi olla: haastetaan vakiintuneita konventioita, käytäntöjä ja rajoja niin teknologian kuin estetiikan osalta.

Arttu Partinen tähdentää tärkeän seikan: “On oleellista, että kokeilut eivät välttämättä onnistu. Siihen liittyy uusien ja sellaisten toimintatapojen kokeileminen, joita ei ole totuttu näkemään. Usein musiikkiesitykset ovat valmiiksi mietittyjä ja treenattuja kokonaisuuksia. Kokeellisessa musiikissa on jännite ja riskielementti, että kokeilu menee pieleen.”

On oleellista, että kokeilut eivät välttämättä onnistu.― Arttu Partinen

Hän jatkaa kokeellisuuden ydinhaasteesta, joka on käytäntöjen muodostuminen myös sellaiseen musiikkiin, joka on olevinaan vapaata. Kokeelliseen musiikkiinkin voi syntyä kirjoittamattomia sääntöjä. “Ihmiset vaan toimivat sillä tavalla. Improvisointia voi opiskella ja siihen on kehittynyt omat tekemisen tapansa. Esimerkiksi jazz ja vapaa improvisaatio ovat vuosien saatossa alkaneet kuulostaa hyvin samalta.”

Näin konventiot ja musiikkigenret muodostuvat, hitaasti kehittyen ja urautuen. Ollakseen aidosti kokeellista musiikin täytyy olla alituisessa muutoksessa ja liikkeessä. Uusien muotojen ja perustelujen löytäminen on sille olemassaolon oikeutus.

Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia
Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia Kuva: Joonas Josefsson & Samuli Alapuranen/Yle Flow Festival,Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

Myös The Other Soundissa toteutuvat kokeellisuuden periaatteet. Tolonen avaa filosofiaa ohjelmiston rakentamisen taustalla, joka on hänelle yritys laajentaa asioita ulospäin totutusta.

“Se on jatkuva, laaja ja keskeneräinen prosessi. Siitä huolimatta kuinka hienoksi se vuosittain mielestäni muodostuu, siinä on aina sisäänrakennettu pieni pettymys siitä, että tähän olisi voinut löytyä muuta tai parempaa. Se johtuu siitä, että pyritään aidosti kyseenalaistamaan sitä, mikä on musiikkia ja mistä se rakentuu. Voi olla, että maailma ja ihmiskulttuuri on lähtökohtaisesti meitä vastaan tässä yrityksessä”, Tolonen hymähtää.

Pyritään aidosti kyseenalaistamaan sitä, mikä on musiikkia ja mistä se rakentuu. Voi olla, että maailma ja ihmiskulttuuri on lähtökohtaisesti meitä vastaan tässä yrityksessä.― Arttu Tolonen

Niin, ihminen ja sen kulttuuri. Kaikki tulkinta havainnoistamme riippuu niiden suhteesta ympäristöön. Miley Cyruksen seksuaaliset provokaatiot ymmärretään Suomessa viihteenä, jonka tehokeinona on shokeeraaminen, mutta esimerkiksi tiukan vanhoillisessa yhteiskunnassa Billy Rayn tyttären tabujen kutittelu voidaan nähdä täysin moraalin ulkopuolisena ja tuomittavana tekona.

Se on kokeellista vain suhteessa länsimaisen pop-musiikin konventioihin.― Arttu Partinen

Konteksti on ratkaiseva myös kokeellisuuden ymmärtämisessä. Tolonen ja Partinen ovat havainneet tämän. Flown ohjelmaryhmän jäsen Arttu Tolonen aloittaa: “Siinä mielessä termi kokeellisuus on hassu, koska monet asiat, joita The Other Soundissa nähdään ovat kuitenkin todella traditionaalisia. Mutta ne ovat sitä vain sellaisessa kontekstissa, joka on suurimmalle osalle musiikkia kuuntelevista ihmisistä vieras.”

Partinen syventää ja tarkentaa: “Puhutaan lähinnä länsimaisten ja etuoikeutettujen ihmisten puuhastelusta. Onhan se murto-osa maailman äänistä. Se mihin verrataan ja reagoidaan on lähtökohtaisesti aika kapea kenttä. Se on kokeellista vain suhteessa länsimaisen pop-musiikin konventioihin. Pitäisi pystyä läväyttämään vertailu kaikkeen ääneen, eikä niin, että se on kiinni musiikkikulttuurien käytännöissä. Onneksi The Other Sound on sitä tänä vuonna tosi hienosti huomioinut. Mahtavia juttuja vaikkapa afroamerikkalaisesta suunnasta, mikä on uusi kulma lavaan. Vaikkakin edelleen pelataan aika pienellä piirillä.”

Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia
Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia Kuva: Joonas Josefsson & Samuli Alapuranen/Yle Flow Festival,Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

Kokeellinen ja populaari ovatkin saman janan eri kohtia ja niillä on vaikutussuhde. Musiikin ilmiöt ja tekemisen tavat eivät ole koskaan toisistaan irrallisia. Suunta toki on pääsääntöisesti marginaalista valtavirtaan päin.

Arttu Tolonen ajattelee musiikkia kerroksellisena ekosysteeminä. Alimpana on poreileva underground, josta signaalit lähtevät ylöspäin. Välikerroksissa vaikutteet suodattuvat ja muuttuvat mainstreamin suuntaan. “Sitten yhtäkkiä voi kuunnella jotain Coldplayn levyä ja miettiä, että tuossahan on tuo Aphex Twin -juttu. Muusikot ovat järjestään huomattavasti kaikkiruokaisempia musiikin suhteen kuin fanit ja älyttömän kovia pöllimään, mikä on minusta hyvä. Jos kuulee jonkun viitteen, niin kyllä se usein on aika tietoinen!”

Tolosen mukaan kokeellisen musiikin erilaisissa muodoissa näkyy paljon toisto, draivi ja minimalismi, joita Steve Reichin ja Philip Glassin tyyliset säveltäjät ovat kieleen tuoneet. “Vaikutus näkyy pop-musiikissa, esim. Talking Headsissa. Myös The XX on älyttömän hyvä esimerkki, koska ne ammentavat monesta kanavasta. Bändin tuotannossa kuuluu underground-tanssimusiikki ja taidemusiikiksi laskettavista paikoista tuleva kama”, The Other Sound -kuraattori havainnollistaa.

Kokeellisen ja valtavirran rajankäynnistä nähtiin hieno esimerkki Flow Festivalilla 2017, kun elektronisen musiikin klassikko Aphex Twin esiintyi 15 000 henkilön teltassa ja Veli-Matti O Äijälä & The Kolmas kahden kerrostaloasunnon kokoisessa Tiivistämössä.

Tilanne on kuin avaisi portin toiseen maailmaan, jonne kukaan muu ei ole aikaisemmin päässyt. Jotkut artistit näkevät tämän ja raottavat näkymää suurelle yleisölle. Esimerkkilistaa voisi jatkaa sillä, kuinka Radiohead on muokannut WARP-yhtiön soundin laajan vastaanottajakunnan tietoisuuteen tai Björkin kyvyllä suodattaa vaikutteita minimalistisesta teknosta surrealistiseen elokuvaan ja luoda niistä radiokelpoisia kappaleita.

Kokeellisen ja valtavirran rajankäynnistä nähtiin hieno esimerkki Flow Festivalilla 2017, kun elektronisen musiikin klassikko Aphex Twin esiintyi 15 000 henkilön teltassa ja Veli-Matti O Äijälä & The Kolmas kahden kerrostaloasunnon kokoisessa Tiivistämössä. Jos cornwallilaisen ja torniolaisen laittaisi sokkovertailuun puhtaasti musiikin tasolla, esiintymisareenat voisivat hyvin vaihtaa paikkaa.

Yksi läpäisevä säie kokeellisen musiikin historiassa on myönteinen asennoituminen teknologiaan. Innovaatioihin on suhtauduttu mielenkiinnolla, avoimesti ja niistä on otettu hyöty irti. Esimerkiksi music concréte -koulukunnan edustajat käyttivät nauhureita soittimina samplerin tavoin. Metodi oli ennenkuulumaton 1900-luvun alkupuolella. Musiikin tekemistä on myös lähestytty tekniikan kautta tai sen on annettu sanella lopputulos. Nämä lähtökohdat sopivat vaikkapa Cagen preparoituun pianoon tai elektronimusiikin laitekokeiluihin. Voisi ajatella, että teknologiaoptimismissaan monet kokeellisen musiikin tekijät ovat olleet oman aikansa nörttejä.

“Tuo on ihan validi pointti. Nykyään esimerkiksi modulaattorisyntetisaattoritouhuun ja circuit bendingiin, jossa puretaan soittimia ja modifioidaan ne uusiksi, liittyy tosi vahvasti nörttiaspekti. En tiedä onko se teknologiauskovaisuutta vai mitä”, Partinen pohtii.

Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia.― Arttu Tolonen

Tolonen löytää lihallisemman näkökulman: “Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia.” Lausahdus pitää kutinsa, sillä se tarkoittaa, että kuvallisessa mediassa teknologisten edistysaskeleiden ensimmäiset toimivat kaupalliset toteutukset on usein otettu käyttöön pornoteollisuudessa. Tuoreimpana esimerkkinä on virtuaalitodellisuus, jonka aikuisviihde on ottanut sujuvasti osaksi tarjontaansa, mutta koko perheen kotisohville sopiva läpilyönti hakee vielä muotoaan. Vastaavasti musiikin tekniset innovaatiot, vaikkapa syntetisaattorit, on usein otettu ensimmäisenä käyttöön kokeellisen musiikin piirissä ennen niiden valtavirtaistumista.

2000-luvun alussa elettiin yhden suomalaisen kokeilevan musiikkityylin näkyvää kukoistuskautta. Fonal-yhtiön metsäfolk ja yksittäisistä kokoonpanoista esimerkiksi Pan Sonic herättivät kutkuttavaa kiinnostusta Suomen rajojen ulkopuolella. Hypeä ei enää ole ja sen loppumiseen vaikuttivat useat tekijät.

Partisen mukaan Suomi-eksotiikan hyytyminen ajoittui samaan hetkeen, kun julkaisukulttuuri muuttui digitaaliseksi ja fyysisten levyjen myynti alkoi sakkaamaan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen lopulla.

“Se oli kuolinisku, mitä olen Fonalista ja muilta levyjä julkaisevilta tutuilta ymmärtänyt. Mieluusti jengi julkaisisi vinyylejä, mutta niitä voi juuri ja juuri lähettää Eurooppaan. Sen kauemmas toimittaminen on ihan mahdotonta, koska lähetyskustannukset ovat nousseet. Se on vaikuttanut rajusti. Usein käy niin, että kiinnostusta olisi, mutta kun tilaaja kuulee hinnan, homma kaatuu siihen. ”

Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia
Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia Kuva: Joonas Josefsson & Samuli Alapuranen/Yle Flow Festival,Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

Jos genren julkaisutoiminta oli aiemmin pirstaloitunutta pienlevy-yhtiötoimintaa, on se sitä digitaalisen murroksen jälkeen entistä korostuneemmin ja hajauttaa skeneä entisestään.

Vaikka itse toimijat eivät näkisi yhteyttä eri musiikkikulttuurien välillä, niin ne ruokkivat jollain tasolla toisiaan.― Arttu Tolonen

Viennin ja kiinnostuksen laantuminen oli myös vääjäämätöntä, sillä kulttuuri toimii sykleissä. Kokeellisen musiikin komea lähtö Suomesta sijoittuu samaan aikaikkunaan, kun valtavirtaisemmat aktit Bomfunk MC:stä Darudeen, The Rasmuksesta HIMiin ja suomalaiseen metallibuumiin menestyivät maailmalla. Tämä tukee Tolosen näkemystä musiikista kokonaisvaltaisena systeeminä.

“Vaikka itse toimijat eivät näkisi yhteyttä eri musiikkikulttuurien välillä, niin ne ruokkivat jollain tasolla toisiaan. Elinvoimainen skene, joka saa huomiota, vetää puoleensa enemmän ihmisiä ja suuremmalla tilastollisella todennäköisyydellä siellä on myös enemmän lahjakkuuksia”, pohtii Tolonen.

Vuonna 2017 The Other Sound -lavan esiintyjien kotimaisuusaste oli karkeasti puolet. Tuomas Kallion mukaan siinä missä Suomi ei ole kovin menestynyt kansainvälisen popin markkinoilla, niin taidemusiikissa - oli kyseessä sitten perinteinen tai moderni klassinen, jazz, kokeileva musiikki tai äänitaide - taso on vähintään yhtä hyvä kuin kansainvälinen. Kallion mielestä se on usein jopa parempi. Hän näkeekin, että The Other Soundissa vaikutus suuntautuu edelleen Suomen rajojen ulkopuolelle - tosin ei suoraviivaisena levymyyntinä, vaan kansainvälisen medianäkyvyyden kautta.

Tolonen ottaa maltillisemman näkökannan: “En menisi kuitenkaan yliarvioimaan lavan merkitystä, koska tuolla saralla verkostot ovat lähtökohtaisesti aika vahvoja. Yhteydet muiden maailman kaupunkien helvetin pieniin piireihin ovat jo olemassa.”

Hänen tuntumansa on, että The Other Soundilla on kulttuurinvahvistajan rooli, sillä se luo alan suomalaisille tekijöille tilaisuuden tavata ulkomaisia kollegojaan.

Kaipaisin toisaalta vähitellen myös sitä, ettei olisi karsinointia, joka erottaa jonkun musiikin Otheriksi - muunlaiseksi tai toisenlaiseksi.― Arttu Partinen

Arttu Partinen huomauttaa, että vieläkin lähemmäs suomimarginaalia päästään Ilmiö-festivaalilla. Hänen mukaansa Turussa toteutuu paremmin ruohonjuuritaso, joka oli The Other Soundissakin edellisten kuraattorien Sami Sänpäkkilän ja Juuso Paason aikana. Tolonen ja Kallio ovat vieneet kotimaisia valintoja tietoisesti nykymusiikin suuntaan. Ohjelmistossa on vähän vähemmän ja vähän isompia nimiä ja monet artistit löytäisivät luontevasti paikkansa muiltakin lavoilla. Sama pätee myös kääntäen: osa toisten lavojen esiintyjistä istuisivat The Other Soundiin hyvin. Tällainen kehitys on Partiselle tervetullutta.

“Kaipaisin toisaalta vähitellen myös sitä, ettei olisi karsinointia, joka erottaa jonkun musiikin Otheriksi - muunlaiseksi tai toisenlaiseksi. Tämä vaikuttaa paljon ennakkoasenteeseen, jolla musiikkiesitystä lähdetään ottamaan vastaan. Artistia saatetaan pitää lähtökohtaisesti erikoisena tai vaikeana ihan turhaan”, Partinen päättää.

Sekin vähä raha, joka saattoi kymmenen vuotta sitten olla liikenteessä kokeellisen musiikin toiminnassa, on edelleen kutistunut― Arttu Tolonen

Minkälainen paikka Suomi on kokeelliselle musiikille yleensä? Tolosen mukaan osin erittäin hyvä, koska varsin hierarkiaton kulttuuri tukee hienosti tällaista toimintaa. On helppo tehdä ja saada aikaan. Varjopuolena hän näkee globaalin megatrendin, jossa monilla elämänaloilla laaja keskiluokka on putoamassa pois. Se vaikeuttaa tekemistä.

“Esimerkiksi musiikin tulovirtojen kärki kapenee ja kärjessä olevat toimijat saavat yhä enemmän ja enemmän rahaa. Siinä päästään aika nopeasti tilanteeseen, jossa sekin vähä raha, joka saattoi kymmenen vuotta sitten olla liikenteessä kokeellisen musiikin toiminnassa, on edelleen kutistunut”, Tolonen analysoi.

Yhden henkilön levy-yhtiöiden toiminta siis kurjistuu. Tolosen mainitsema megatrendi on osa samaa ilmiötä, johon Partinen viittaa puhuessaan julkaisukulttuurin muutoksesta ja suomalaisen kokeilevan musiikin viimeisimmän vientipiikin hiipumisesta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia
Kuvitus juttuun: Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia Kuva: Joonas Josefsson & Samuli Alapuranen/Yle Kokeellinen musiikki on musiikin pornografia

Arttu Tolonen jatkaa pohtimalla kokeilevan musiikin tulevaisuutta Suomessa. Hän väittää, että vähemmän ihmisiä käy keikoilla. Ei voi myöskään pitää itsestäänselvyytenä, että skeneä edes on, koska kulttuuri on muutoksessa.

“Onko menossa poikkeuksellisen hidas sukupolvenvaihdos tai muuta? Mikä tulee seuraavaksi? Ja tuleeko? Luulen, että meillä on paljon ja erilaisissa yhteyksissä arvostettuja yksilöitä, jotka pärjäävät maailmalla Lau-Nausta Mikko Innaseen. Nämä ovat tietysti tehneet pitkään ja pakko myöntää, että ei ole hirveästi tuoreempaa näkynyt. Tähän saattaa muilla ihmisillä olla parempi tatsi, kuten kaimallani Partisella”, Tolonen heittää pallon eteenpäin.

Onko tämä ollut vain meidän sukupolven kokeellisen musan nousuvaihe - oliko se siinä?― Arttu Partinen

Kaima on aloittanut kokeellisen musiikin tapahtumien järjestämisen 2000-luvun alussa - kuumimman nosteen keskellä. Partisen näkemys myötäilee Tolosen spekulaatiota. Mental Alaskan keski-ikä alkaa kohota.

“Ihmisillä on oikeita töitä ja muuta. Me emme ainakaan ole päässeet jäljille, mitä nuoremmat ihmiset tekevät. Onko tämä ollut vain tällainen meidän sukupolven kokeellisen musan nousuvaihe - oliko se siinä? The Other Sound on ollut huippu homma skenen suhteen. On poikkeuksellista, että noin ison festivaalin resursseja voidaan ottaa käyttöön tällaisen musiikin Suomeen tuomiseen”, Partinen sanoo.

Perusteeton tyytymättömyys on luovan asenteen perusta― Edward de Bono

Massalavojen katveeseen The Other Soundiin esityksiä mahtuu seuraamaan vain kourallinen ihmisiä ja siellä kuultava musiikki sopii lähetysvirtaradioon kuin lannevaate Antarktikselle. The Other Sound on itsenäinen kokonaisuus ja brändi ison festivaalibrändin sisällä. Mihin Flow tarvitsee ohjelmistoa, joka kiinnostaa vain pientä ihmisryhmää ja ei heilauta kävijämäärä- ja talousmittareita millään tavalla?

Joka vuosi on kaikkein vaikeinta löytää ne oikeasti käsittämättömän radikaalit tavat kyseenalaistaa se, mikä on musiikkia tai vielä tärkeämmin, mikä on musiikkiesitys.― Arttu Tolonen

Luovuustutkija Edward de Bono on kirjoittanut: “Perusteeton tyytymättömyys on luovan asenteen perusta” (de Bono, 1971). Tällä pohjalla seisovat niin tutkimusmatkailevat kokeellisen musiikin tekijät kuin heille esiintymisareenan tarjoavat festivaalijärjestäjät.

Tolonen summaa: “Mielestäni yleisö on aivan samalla tavalla uteliasta ja tyytymätöntä kuin esiintyjätkin ja haluamme festareille sellaisia ihmisiä. Sen takia lava pitää olla. Joka vuosi on kaikkein vaikeinta löytää ne oikeasti käsittämättömän radikaalit tavat kyseenalaistaa se, mikä on musiikkia tai vielä tärkeämmin, mikä on musiikkiesitys. Hiton hyvä ohjelmasta silti aina tulee, siitä ei vain tule täydellistä. Tyytymättömyys on myös lopputulos. Siitä The Other Sound ponnistaa ja siihen päädytään. Jatkuva tyytymättömyys ei koskaan hellitä.”