Hyppää pääsisältöön

Paul, mitä ajattelet ihmiselämästä nyt? Näin sujui Sauli Niinistön ja Paul Austerin tapaaminen

Maailmanpolitiikka kohtasi sattuman presidentti Sauli Niinistön ja kirjailija Paul Austerin keskustelussa.

Kirjailijan ja presidentin maailmat eroavat toisistaan perustavalla tavalla. Sauli Niinistön työ keskittyy tähän hetkeen ja maailmaan – Paul Auster voi sen sijaan kirjoittaa mistä hyvänsä.

– Kirjailija voi kirjoittaa vaikka lentävistä seeproista tai puhuvista elefanteista. Miksi taiteilijat sitten usein pidättäytyvät vain muutamassa aiheessa? En tiedä miksi, mutta niin se vain toimii. Keskityn itse aiheisiin, jotka eivät jätä minua rauhaan. Se on lopulta se kuka olen.

Amerikanjuutalainen Auster ei ole koskaan ollut uskonnollinen, mutta hän näkee juutalaisten tuoneen käsityksen oikeudesta länsimaiseen kulttuuriin.

– Sitä kuvastaa Joonan kirja Raamatussa, jonka viesti on: jos kaikille ei ole oikeutta, sitä ei ole kenellekään.

Niinistö kertoi amerikanjuutalaisten kirjailijoiden pilanneen elämänsä, millä hän tarkoittaa heidän armotonta ja tarttuvaa havainnointia:

– Näiden kirjailijoiden päähenkilöt ovat itseensä katsovia hahmoja. Tällaisen kirjan kirjoittajakin katsoo usein syvälle itseensä. Onko kyseessä itsekritiikki?

Austerin mielestä kyse on ennemmin itsetutkiskelusta:

– Se on tietoisuuden suuri maailma: sen ajattelemista, että kykenee ajattelemaan. Se on kuin pora, joka vain pureutuu syvemmälle.

Elämä on sattuman kauppaa

Paul Austerin uusi romaani 4321 on kertomus yhden henkilön, Archie Fergusonin, elämästä 20-vuotiaaksi asti. Romaani kertoo hänestä neljä eri elämäntarinaa, jotka poikkeavat toisistaan sattuman muuttaessa tapahtumia. Kaikki Fergusonit ovat syntyneet samana vuonna kuin Auster itse. He ovat kokeneet samoja tapahtumia. Kuinka paljon he edustavat Austerin omia kokemuksia, Niinistö kysyy.

– Tämä ei ole omalämäkerrallinen romaani. Ferguson ei ole minä, mutta hän jakaa kanssani saman historiallisen ajan ja maantieteen. Hän käy kaupungeissa, jotka tunnen, hän syntynyt kuukauden jälkeeni.

Auster kertoo romaanin syntyneen kysymyksestä: Entä jos? Jos olisin kääntynyt oikeaan sinä päivänä enkä vasempaan. Entä jos isäni ei olisi kuollut onnettomuudessa? Entä jos olisin syntynyt miehitettyyn kaupunkiin, tai syntynyt Syyriassa?

– Kukaan ei valitse omaa syntymäänsä. Meidät on heitetty maailmaan, tiettyyn ympäristöön ja tilanteeseen, johon emme voi mitenkään vaikuttaa.

Samalla meillä on geneettinen koostumus, meihin on ohjelmoitu biologinen tulevaisuus. Emme mahda tällekään asialle mitään. Joihinkin asioihin voimme kuitenkin vaikuttaa.

– Me teemme valintoja, ja ne ovat usein ratkaisevia. Usein teemme vääriä valintoja, ja toisinaan oikeita. Romaanini kertoo tästä. Ei vain luonnon ja kasvatuksen välisestä kamppailusta, vaan myös olosuhteista joiden keskellä ihminen elää. Pienistä ja isoista asioista, jotka ovat ratkaisevia.

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö haastattelee kirjailija Paul Austeria Akateemisessa kirjakaupassa.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö haastattelee kirjailija Paul Austeria Akateemisessa kirjakaupassa. Kuva: Jani Saikko Paul Auster,kirjailijat,taiteilijat,Yhdysvallat,Akateeminen Kirjakauppa,kirjat,Sauli Niinistö,Suomen tasavallan presidentti

Amerikkalainen unelma on pelkkä myytti

Koska ihmisen tekemät valinnat lopulta muodostavat elämän kokonaisuuden, Niinistöä kiinnostaa mitä Auster ajattelee amerikkalaisesta unelmasta. Onko siis totta, että kaikilla on mahdollisuus tulla miksi hyvänsä?

Auster ampuu ajatuksen alas. Amerikka on synnyttänyt useita myyttejä itsestään, ja moni uskoo niihin. Mutta kun katsoo tarkemmin, näkee että mahdollisuuksien maailma on eri ihmisille täysin vertailukelvoton.

– Ne, joilla ei ole edullista asemaa, voivat pärjätä vain onnella ja uskomattoman kovalla tahdonvoimalla. Aina joskus joku nousee kurjuudesta, mutta se on hyvin harvinaista.

Republikaanien ideologia nojaa ajatukseen, että valtion ei pitäisi puuttua ihmisten elämään. Sen pitäisi vain ylläpitää turvallisuutta. Heidän mukaansa on pahasta, jos ihminen on riippuvainen yhteiskunnan avusta.

– Mutta me kaikki olemme riippuvaisia. Emme elä tyhjiössä. Tulemme naisen vartalosta, olemme vauvoina täydellisen avuttomia. Myöhemmin olemme riippuvaisia opettajistamme, ystävistämme ja läheisistämme. Ajatus, että yhteiskunnan ei pitäisi huolehtia jäsenistään, on täysin järjetön, Auster sanoo.

Valkoinen raiskaava mies

Sauli Niinistöä kiinnostaa Yhdysvaltain arvomaailma. Yksi selkeä merkki sen muutoksista on Etelävaltioiden lippu, josta on tullut suosittu symboli. Hän haluaa tietää, mitä kirjailija siitä miettii.

Auster nostaa esiin orjuuden pitkän inhottavan historian. Mustien orjuus ei tuottanut vain työntekijöitä, vaan se antoi valkoiselle miehelle avoimen tilaisuuden raiskata mustia naisia.

– Kukaan ei puhu tästä. Mutta Amerikassa melkein kukaan ei ole täysin musta, heillä kaikilla on valkoista verta suonissaan. Se johtuu tästä menneisyydestä. Amerikkalaiset eivät ole käsitelleet riittävän syvästi ja rehellisesti orjuutta. Siksi ongelma säilyy.

Etelävaltioiden lipun suosio johtuu Austerin mukaan Barack Obaman presidenttikauden vastareaktiosta.

– Kolmekymmentä prosenttia amerikkalaisista vihasi ajatusta mustasta miehestä Valkoisessa talossa. Mikä kontrasti: musta mies ja valkoinen talo.

Yhdysvaltain nykyisen presidentin nimeä Auster ei halua mainita: – Kutsumme häntä vain numero 45:ksi.

Niinistö ilmoittaa olevansa itse numero 12.

Numero 45 tuli politiikkaan hyökkäämällä Obamaa vastaan ja väittämällä, että hän ei ole Yhdysvaltain kansalainen. Tällä tavalla hän Austerin mukaan havainnollisti vanhaa Joseph Goebbelsin teoriaa:

– Kukaan ei usko isoa valhetta, mutta kun sitä toistaa riittävästi, ihmiset alkavat pehmetä. Kun kuusi vuotta oli kulunut, 35–40 % amerikkalaisista uskoi, ettei Obama ole Yhdysvaltain kansalainen.

Numero 45 on Austerin mukaan kannustanut ihmisiä tuomaan pahimmat puolet itsestään esiin. Ihmiset eivät ole hyviä tai pahoja, mutta kun heitä kannustaa tuomaan huonoimmat piirteensä esiin, he tekevät sen.

– Charlottesville on tästä hyvä esimerkki. Etelävaltioiden lippu on minulle sama kuin hakaristi. Kun tällaisia ihmisiä kannustetaan valtion johdosta, heidän määränsä alkaa kasvaa. Se on vaarallista ja se on tilanne, jossa nyt elämme.

"Sauli, kiitos, tämä on elämäni suuria päiviä"

Niinistön mukaan tulevaisuutta ennustavat ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka eivät tiedä, ja niihin jotka eivät tiedä etteivät tiedä.

– Meillä on tulevaisuusongelma, sinulla on tämä 45-ongelma. Lisäksi on käynnissä ilmastonmuutos, useita sotia ja aseiden määrä lisääntyy. Mitä ajattelet ihmiselämästä nyt, Niinistö kysyy.

Austerin mukaan ihminen on aina ollut käytökseltään hämmästyttävän samanlainen. Ihmisellä on luontainen halu konfliktiin ja sotiin. Sitten on toinen puoli ihmisestä, joka haluaa tehdä yhteistyötä ja rakentaa tulevaisuutta. Historian eri vaiheissa jompikumpi näistä piirteistä on hallitseva.

– Nyt nämä puolet ovat jakaantuneet tasan. Olemme astumassa uuteen aikaan. Olemme eläneet vakaassa toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, mutta nyt se näyttää hajoavan. Mihin ihmiskunta on menossa, en tiedä.

Mutta Auster uskoo ihmisiin ja heidän hyvyyteen.

– Tarvitaan hyviä vanhempia pitämään huolta lapsista ja hyviä opettajia. Tarvitaan avointa mieltä ja hyviä alkusysäyksiä. Mutta en tiedä mistä noita hyviä vanhempia ja opettajia saadaan lisää.

Auster on haastattelustaan silminnähden liikuttunut. Sen lopuksi hän kiittää Niinistöä:

– Sauli, kiitos, tämä on elämäni suuria päiviä.

Kirjailija Paul Auster jakamassa nimikirjoituksia Akateemisessa kirjakaupassa. Tapaaminen Presidentti Sauli Niinistön kanssa.
Kirjailija Paul Auster jakamassa nimikirjoituksia Akateemisessa kirjakaupassa. Tapaaminen Presidentti Sauli Niinistön kanssa. Kuva: Jani Saikko Paul Auster,kirjailijat,taiteilijat,Yhdysvallat,Akateeminen Kirjakauppa,kirjat,4321

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi