Elämäntapaintiaanien jalanjäljillä
Aloitimme elämäntapaintiaanien leirin aikaisten arkistojen etsimisen yli vuosi sitten. Tarvittiin useampi reissu Ouluun ennen kuin yli 25 vuotta sitten säilöttyjä aineistoja alkoi löytyä. Vaikutti siltä, että Ilpo ja Seija Okkonen olivat halunneet varastoida elämäntapaintiaanien aikaiset aineistot kuten muistotkin paikkaan josta ne eivät kenties koskaan löytyisi.
Ilpon johdolla kävimme läpi useita vuokrattuja varastotiloja, kunnes lopulta päädyimme heidän kotitalonsa vintille. Tuntien etsimisen jälkeen teimme ensimmäisen löydöksen, rullalle käpertyneen tuohen kappaleen, johon oli piirretty outoja symboleja. Olimme oikeilla jäljillä, ja pian alkoi löytyä muutakin aineistoa.
Tähän verkkoartikkeliin on koottu ennennäkemättömiä ja kuulemattomia materiaaleja elämäntapaintiaanien aikaisilta leireiltä Suomessa vuosilta 1991-93; lehdistötiedotteita, tarkkoja muistiinpanoja, järjestelmällisiä suunnitelmia ja pettymyksiä.
Artikkeli koostuu löydetystä aineistosta, Ilpo Okkosen kommentteista sekä lukuisista TV-, radio- ja lehtihaastatteluista. Kaikki tämä oli osana esitutkimusmateriaalia Intiaanit tullee! -dokumenttisarjalle.
Nyt yli 25 vuotta leirin jälkeen haluamme jakaa tämän ainutlaatuisen kokeilun muistot myös teille.
Yhteisö
1973 perustettu La Tribu -ryhmä otti myöhemmin käyttöön Ecoovie (Ekoelämää) nimen. Ryhmä muutti Pariisin lähistöllä olevan omakotitalon pihalle pystytettyyn leiriin 1978, josta käsin he organisoivat luonnonmukaisten tuotteiden kasvatusta ja myyntiä. Ecoovie-yhteisö aloitti 1984 maailmanlaajuisen kävelyn istuttaen puita ja opettaen intiaanien perimätietoon perustuvaa elämänkatsomusta.
Myöhemmin ryhmä tuli tunnetuksi nimellä Lno-Iriadamant tai pelkästään Iriadamant sekä Suomessa käsitteeksi nousseella nimellä elämäntapaintiaanit. Euroopassa heillä oli muutamia pysyvämpiä leirejä mm. Italiassa. Iriadamanteja Suomen leirillä oli lähes 100 henkeä.
“Iriadamantit pukeutuivat intiaaniasuihin ja ottivat mm. käyttöönsä micmacinkieliset nimet. He halusivat toteuttaa selviytymisprojektinsa etnisenä ryhmänä, omana kansana, joka loisi itse arki- ja juhlakulttuurinsa, omat tapansa, musiikkinsa, laulunsa ja lopulta kielensäkin. Iriadamantit eivät ymmärtäneet, että suomalaiset ottivat heidän intiaaniutensa kirjaimellisesti.”
Professori Matti Sarmela (Suomen antropologi 3/2004) Kuinka iriadamantti määritellään
Päivärutiinit elämäntapaintiaanien leirissä
Leirielämää ylläpidettiin huomioimalla planeetan rytmit. Aurinko ja kuu antoivat perusrytmin vuorokaudelle, kuukaudelle ja vuodelle. Vuodenkierto jakautui kolmen kuukauden jaksoihin. Vuosi vaihtui kevätpäiväntasauksen aikana. Päivärytmi vaihteli vuodenaikojen mukaan.
Vuorokaudessa oli kolme tärkeää hetkeä ja niillä kullakin oli merkitys.
Aamu/aamupäivä - Henkisyys, yhteisöllisyys
Aamulla yhteisön jäsenet tekivät surya-harjoituksen, aurinkotervehdyksen. Se sisälsi joogaliikkeitä muistuttavia sarjoja, joilla aurinko otettiin vastaan arvokkaasti. Kun aurinko tuli esille tulenvartijat sanoivat sanan surya. Askareet alkoivat heti tämän jälkeen.
Aamupäivä oli aikaa tuottavalle tekemiselle, jolloin tehtiin asioita koko yhteisölle mm. kerättiin kasveja ja rakennettiin asumuksia.
Päivä/iltapäivä - Materiaalinen, globaalit asiat
Rummut kutsuivat yhteisön kokoon, ja leiriläiset toivat keräämänsä ruoka-ainekset. Offertuaari eli lahjojen luovutus tapahtui myös päivällä.
Yhteisön jäsenet tekivät lahjoja toinen toisilleen sen mukaan mitä kukin tarvitsi mm. ponchoja, helmipantoja, rannekoruja ja puisia aurinkolaseja. Lahjat esiteltiin kertoen mistä kankaasta ne oli tehty, tai millä värillä ne oli värjätty. Offertuaarin jälkeen jatkettiin töitä.
Iltapäivä oli varattu henkilökohtaisen asiantuntemuksen kehittämiseen ja tutkimustyön tekemiseen.
Iltapäivällä yhteisön jäsenet aloittivat myös päivän ainoan aterian valmistelut.
Ilta - Tunteet, yksityisyys
Ruokailu tapahtui vasta illalla kuuden jälkeen, eikä päivällä syöty ja juotu mitään. Ruokailu tapahtui piirissä.
Maanvartija jakoi jokaiselle pienen nuotiossa paistetun chapati-leivän palasen, joka murrettiin ja ojennettiin vieressä istuvalle henkilölle esikristilliseen tapaan. Yhteinen vesiastia kiersi ihmiseltä toiselle. Ruoan jakamisrituaalin jälkeen leiriläiset vetäytyivät tahoilleen syömään. Ruoka oli täysin vegaanista ja sisälsi paljon villikasveja. Kesällä jopa puolet ravinnosta oli villikasveja.
Ruokailun jälkeen kokoonnuttiin leiritulille, laulettiin, soitettiin ja lausuttiin runoja. Iltaisin oli usein juhlia, ja syntymäpäiviä juhlittiin sadan hengen leirissä harva se ilta.
Maan nousu eli auringonlasku katsottiin paikallaan seisten, pyörivän planeetan päällä, keskittyen ajatukseen, että aurinko pysyy paikallaan ja maa nousee.
Kuva: Kai Rantala/Yle
Roolit leirissä
Puhemies Apjoilno oli valittu yksimielisesti leirin puhemieheksi erityisen rituaalin kautta.
Puhemiehen tehtävä oli edustaa kaikkia muita paitsi itseään ja puhua leirin puolesta.
Apjoilno ei johtanut leiriä vaan elementtien vartijat tekivät yhdessä kaikki leiriä koskevat päätökset. Leirin sisällä puhemies toimi ikiaikaisen perinteen siirtäjänä, opettajana ja tukihenkilönä. Hän oli myös jokaisen leiriläisen henkilökohtainen mentori. Keskustelut olivat luottamuksellisia ja molemmilla osapuolilla oli vaitiolovelvollisuus.
Elementtien vartijoita olivat tulen-, maan-, veden- ja ilmanvartija. Kolmen kuukauden välein valittiin uudet vartijat ja valittu sai uuden nimen joka säilyi kunnes tehtävä vaihtui.
Vartijoilla oli omat vastuualueensa ja tehtävät.
Tulenvartija vastasi leirin turvallisuudesta, sosiaalisten suhteiden ylläpidosta ja lämmityksestä sekä rakentamisesta.
Maanvartija huolehti ruoan hankkimisesta sekä leirin alveoli-kaavoituksesta.
Vedenvartija vastasi mm. juomavedestä ja viljelysten kastelusta, kuljetustehtävistä sekä terveydenhoidosta.
Ilmanvartijan vastuualueisiin kuuluivat esimerkiksi musiikki, kommunikaatio ja vaatetus.
Lisäksi oli reflekti, joka piti huolen että vartijoilla oli kaikkea mitä he tarvitsivat.
Ilpo Okkosen roolina oli toimia Apjoilnon oikeana kätenä, sekä olla yhteydessä päättäjiin, viranomaisiin ja lehdistöön. Hän oli myös puhemiehen autonkuljettaja, aina valmiudessa lähtemään, vaikka keskellä yötä. Ilpo toimi myös tulkkina ja käänsi dokumentteja sekä suomeksi että englanniksi.
Seija Okkosen tehtävänä oli ottaa vastaan vierailijoita ja kertoa heille leirielämästä. Seija piti myös luentoja leiriläisille lasten kasvatuksesta, musiikista ja vegaanisesta ruokavaliosta.
Apjoilno
Elämäntapaintiaanien puhemies Pierre Doris Maltais oli syntyperäinen Micmac-heimon intiaani, tai näin ainakin väitettiin. Hän tuli tunnetuksi useilla muillakin nimillä kuten mm. Apjoilno ja Norman William. Käytämme artikkelin ja dokumenttisarjan yhteydessä kuitenkin Apjoilno-nimeä, jolla hän tuli Suomessa tunnetuksi.
Apjoilno perusti La Tribu (heimo) -nimellä tunnetun ryhmän Kanadaan 1973. Hän oli ryhmän puhemies sen koko olemassaolon ajan.
Apjoilnon kanssa keskustelleet kuvailivat häntä erityisen älykkääksi, isälliseksi, päättäväiseksi, tasapainoiseksi ja säteileväksi persoonaksi, joka osasi olla kova tarvittaessa. Toisaalta häntä kuvailtiin myös taitavaksi manipuloijaksi ja suuruudenhulluksi.
Suomen leirin hajottua yhteisön sisällä alkoi kuhista. Apjoilnon epärehellisyydet yhteisöä kohtaan paljastuivat, ja hän menetti kannattajiensa luottamuksen.
Loppusyksystä 1993 Belgiassa alkoi oikeudenkäynti, jossa Apjoilnoa syytettiin mm. kavalluksesta, petoksesta ja luottamusaseman väärinkäytöstä. Häntä ei koskaan saatu oikeuden eteen.
Monien mutkien kautta Apjoilno vetäytyi lopulta Nicaraguaan, jossa hän piti majataloa.
Vahvistamattoman tiedon mukaan Apjoilno kuoli Nicaraguassa heinäkuussa 2015.
ESSOC-projekti
Kansanedustaja ja Värriön tutkimuslaitoksen johtaja Erkki Pulliainen kutsui Iriadamantit Suomeen tekemään 7-vuotiseksi suunniteltua tutkimusprojektia yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Okkonen ja Pulliainen kehittelivät yhdessä ESSOC-projektin (“Ecological Sylvilisation and Survival with the Aid of Original Cultures'').
Pulliaisen lähettämän tiedotteen mukaan: “Hanke on puhtaasti tieteellinen hanke, jossa tutkitaan selviytymistä Suomen oloissa luonnon kasviantimilla ympäri vuoden ja intiaanien maaperän käsittelytavan vaikutusta metsän kiertoaikaan.” Projekti sisälsi myös selviytymisstrategioita taloudellisten ja ekologisten kriisien varalle.
Tutkimushanketta varten luotiin tietokortit, joihin kartoitettiin maaperää, eliöstöä ja kasvillisuutta alveoli-viljelmiä varten. Leiri pyrki omavaraisuuteen seitsemässä vuodessa.
Yhteisön aiemmasta tietopääomasta ja Suomessa kerätystä tutkimustiedosta oli myös tarkoitus yhteistyössä Opetushallituksen kanssa painattaa oppikirjoja mm. villikasvien keruusta ja käytöstä sekä ottaa ne osaksi opetussuunnitelmaa 1994-95.
Kuvissa muistio Iriadamantien toiminnasta kestävän kehityksen projekteissa. Teksti pohjautuu Ogtjosnin alustukseen Pauanteella 6.10.1991.
Elämän yliopisto
Elämän yliopisto perustettiin Pariisissa 70-luvun lopulla. Ensimmäisenä rehtorina toimi norjalainen Johan Galtung (Professori Matti Sarmela (Suomen antropologi 3/2004) Kuinka iriadamantti määritellään). Galtung perusti Rauhantutkimus-instituutin Oslossa (Peace Research Institute Oslo) vuonna 1959.
Yhteisön filosofia, omaksutut perinteet, kasvatusmetodit, käsityötaidot, luonnontuntemus, planeetan historia ja tulevaisuus sekä kestävän kehityksen periaatteet kuuluivat Elämän yliopiston opetussuunnitelmaan. Elämä leirillä oli jatkuvaa opiskelua.
Suunnitelmissa oli perustaa erillinen Arctic Forum, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa laajempi yhteistyö eri maiden yliopistojen kanssa.
Omavaraisuus
Leiri pyrki omavaraisuuteen seitsemässä vuodessa. Ennen Suomeen tuloaan Iriadamantit olivat jo aloittaneet viljelyt Ruotsin Sollefteåssa. Ruotsin Pajalassa yhteisön varastossa säilytettiin ruokaa, jota täydennettiin Euroopan muilta toimipaikolta. Ranskassa sijaitsevasta tukkutoimipisteestä saatiin mm. öljyä, suolaa ja viinietikkaa.
Perunoita jouduttiin salakuljettamaan Suomeen yöaikaan Sollefteåsta, koska Suomen laki ei sallinut tuoda maahan multaista perunaa, eikä Suomen leirissä ollut vielä toimivia viljelyksiä. Leiri sai ruokaa myös lahjoituksina suomalaisilta ja ruotsalaisilta luomuviljelijöiltä ja talvivaatteita sekä tarvikkeita tukiyhdistykseltä ja yksityishenkilöiltä.
Vaatteita tehtiin myös itse. Leirin näppärimmät askartelivat puisia, häikäisyä vähentäviä aurinkolaseja, joita käytettiin keväisillä lumihangilla liikuttaessa.
Kaikki orgaaniset jätteet kompostoitiin ja ulosteet käytettiin lannoitukseen.
Rahoitus
Elämän yliopiston toimintaa pyöritettiin Iriadamantien 23.8.1991 lähettämän tiedotteen mukaan seuraavasti: “Kymmenen ensimmäistä heidän keskuudessaan vietettyä vuorokautta (majoitus, ruokailu ja opetus) tulee maksamaan 150mk/vrk (vastaavuus nykyrahassa n. 37€), 11-30 vuorokautta 120mk/vrk (30€), toinen ja kolmas kuukausi 90mk/vrk (22€). Tuon jälkeen olet saanut koulutuksen, jolla pystyt osallistumaan täysipainoisesti aktiviteetteihin ja pystyt tuottamaan sen mitä kulutatkin. Samalla saat opetusta elämästä metsän ja maaäidin kanssa. Jos osallistuu vain ruokailuun tai majoitukseen kustannus on puolet edellä mainituista summista.”
Lisäksi kuntien 2500 mk:n (620€) avustus mahdollisti paikkakunnilla kiertävien työpajojen järjestämisen halukkaille. Avustuksen turvin tutkittiin myös maa-alueiden soveltuvuutta leirin käyttöön.
Elno Iriadamant -tukiyhdistyksen vuosittaiset jäsenmaksut olivat opiskelijoilta 50mk (12,50€), yksityishenkilöiltä 100mk (25€) ja yhdistyksiltä 300mk (75€).
Kuntakierrokset
Yksitoista kuntaa tarjosi Iriadamanteille alueitaan leiriytymiseen ja tutkimustyölle. Kunnat lähettivät heille paksuja infopaketteja alueidensa kasvillisuudesta, puustosta ja vesistöstä. Leiri päätyi kuitenkin Kittilän Lainiolle, Polartrion maille. Siellä olisi ollut fasiliteetit järjestää suunnitelmissa olleita kansainvälisiä tapaamisia. Alueella oli myös useita rakennuksia, joissa leirin tiedotus ja sihteeristö saattoivat toimia. Lainion krouvissa valmistettiin vegaaniruokaa ja järjestettiin talvisin tilaisuuksia. Polartrion loma-alueen mökeissä oli tilaa myös elämäntapaintiaanien mittavalle arkistolle. Lisäksi Kittilän lentokentälle oli valmiudet laskeutua jopa jumbojetillä.
Kuva: Kai Rantala/Yle
Alue on solu, jonka sydän on kylä. Kylällä itsellä on sydän. Se toimii orgaanisten lakien mukaan, siitä hetkestä lähtien kun se vihitään käyttöön. Kylä on hologramminen kuvaus kosmoksen rakenteesta.
Alveoli - maan solu
Leiriä perustettaessa alue kartoitettiin ja mitoitettiin ensimmäinen alveoli, solu. Ensimmäinen alveoli määräytyi jonkin merkittävän puun tai muun luonnonilmiön perusteella. Alveoli-kennosto perustettiin ilmansuuntien mukaan.
Alveoli oli seitsemän metriä halkaisijaltaan oleva ympyrä ja sen käsitettiin olevan maan solu. Yhden alveolin ympärille mitoitettiin kuusi muuta alveolia. Ne leikkasivat keskimmäisen reunoja niin, että siitä syntyi kuusikulmainen kenno. Leikkauspisteiden väliin muodostui ovaalin muotoinen alue, jossa viljelysten alettua kasvatettiin taimia.
Aluksi alveoli jaettiin kuuteen sektoriin joista jokainen kartoitettiin.
Alueelta tunnistettiin kasvisto, mineraalit sekä eliöstö. Jokaisesta alveolista tehtiin omat tietokortit arkistointia varten. Korttiin merkittiin myös tehdyt toimenpiteet, ja näin voitiin seurata viljelysten ja ympäristön kehitystä pidemmällä aikavälillä. Viljelyä toteutettiin polykulttuurin, eli sekaviljelyn keinoin.
Alveolia perustettaessa keskipisteeseen, stellaan, asetettiin iso kivi, jonka ympärille kerättiin pienempiä kiviä. Tämän ansiosta päivällä auringon lämpöenergia varastoitui alveolin kiviröykkiöön ja yön aikana kivet levittivät kerääntynyttä lämpöä viljelysalueelle. Useista alveoleista syntyy kokonaisia peltoja ja kultivoinnin ansiosta alueelle kehittyy mikroilmasto.
Videolla Ilpo kertoo vintiltä löydetyn alveoli-kartan äärellä kuinka Lainion alue kartoitettiin.
Usko
Uskonto leirillä vastasi alkuperäiskulttuurin animismia, uskoa siihen että kaikella on sielu. Elämää maapallolla kunnioitettiin ja suojeltiin kaikin mahdollisin keinoin. Maa-planeetta käsitettiin yhdeksi suureksi eliöksi, eläväksi olennoksi. Ihmisillä, eliöstöllä ja kasvikunnalla on oma merkitys ja tehtävä, ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Leiri turvasi elämää ja siksi mitään eläinperäistä ei käytetty ravinnoksi tai vaatetukseen.
Suuret suunnitelmat
Iltanuotiolla Iriadamantit jatkoivat suureellisen suunnitelmansa kehittelyä maapallon pelastamiseksi. Lapissa oli puitteet toteuttaa pitkään kyteneitä ideoita. Iriadamantien mukaan tilaa olisi tarvittu ensi alkuun jopa puolelle miljoonalle ihmiselle.
Free Hansa
Iriadamantit olivat perehtyneet vaihdannaistalouteen ja hansakauppaan. Suunnitelmissa oli perustaa uusi maailmankauppaliitto, jonka kautta kolmannen maailman maat saisivat tasavertaisen aseman kauppaneuvotteluissa muiden maiden kanssa. Suomi olisi toiminut puolueettoman välittäjän roolissa.
United Peoples -päämaja
Lainiolle suunniteltiin myös kaikkien kansojen tukikohtaa, josta käsin eri kansojen edustajat voisivat kohdata muita kulttuureja ja toteuttaa kestävän kehityksen yhteistyöprojekteja sekä edistää maailmanrauhaa.
Maailman messut
Messualue Lapissa, johon olisi koottu esimerkkikappaleet kaikista maailman tavaroista.
Ekopankki
Pankki, joka sijoittaa kestävän kehityksen yrityksiin ja tiedottaa sijoittajilleen aktiivisesti mihin sijoitukset on kohdistettu.
Pankille oli tarkoitus hakea rahoitusta mm. Japanista, USA:sta ja Australiasta. Ekopankin vihreän sijoituksen tuotto olisi ollut 0%:ia, mutta sijoittaja olisi voinut nostaa rahansa pois milloin haluaa. Ekopankin tausta-ajatuksen voi kiteyttää lauseeseen: Sijoitus vihreään tulevaisuuteen antaa lapsillesi lupauksen paremmasta maailmasta.
Taiteiden ja käsitöiden elävä museo
Maailman kaikkien kansojen museo, joka olisi liittynyt United Peoplesin päämajaan.
Museon rekisterissä olisi ollut mittava kokoelma yksityishenkilöiden ns. “isien perintöä” luetteloituna. Esineisiin olisi voinut käydä tutustumassa tiettynä ajankohtana niiden sijaintipaikoilla. Näin kaikki esineistö ja perinteet sekä ikiaikainen tieto ja taito olisi koottu yhteen paikkaan talteen tulevia sukupolvia varten.
Biocosmos: arktinen kasvi- ja eläinpankki
Paikka johon olisi säilötty kaikki maapallolla esiintyvien kasvien siemenet ja eläinten geeniperimä, niin etteivät ne katoaisi maapallolta. Norjan Svalbardissa toteutettiin vastaava suunnitelma vuonna 2008.
Lno-Iriadamant -valtio
Uusi valtio, joka ei olisi ollut sidoksissa maa-alueeseen. Kuka tahansa olisi voinut saada tämän valtion kansalaisuuden. Tämän valtion edustaja olisi ollut maailmankansalainen. Suunnitelmissa oli teettää 24-kielinen passi.
Vaihtoehtoinen media
Kittilän Lainiolla elämäntapaintiaanien leirillä vuonna 1992 oli jo valmiudet alkaa lähettää radio-ohjelmia. Ruotsalaiselta radioamatööriltä oli saatu lahjoituksena lähetin ja radiomasto. TV-lähetyksiä varten Okkonen oli tuonut oman mainosstudionsa kalustoa, ja TV-studiota suunniteltiin. Tarkoituksena oli luoda vaihtoehtoinen media levittämään tietoa yhteisön filosofiasta ja kestävän kehityksen pyrkimyksistä.
Kuvassa Kiuruveden Kalliokylän asukkaat tutustuivat elämäntapaintiaaneihin.
Kuva: Ilpo Okkonen/Yle
Kävelevä puhe
Kevätkesällä 1993 Iriadamantien oleskelupaa ei jatkettu ja karkotus oli vireillä. Iriadamantit aloittivat mustat ruksit maalattuna kasvoilleen Kävelevä puhe -marssin halki Suomen, esitellen elämäänsä ja filosofiaansa kohtaamilleen paikallisille asukkaille. He keräsivät vetoomukseen Iriadamant-kansan puolesta kaiken kaikkiaan yli 7000 nimeä. Vetoomus lähetettiin presidentti Mauno Koivistolle.
Kohtaamiset paikallisten kanssa olivat lämpimiä ja mm. Päijälän kylän yleisöjuhlassa Kuhmoisissa kysyttiin: “Miksi heidän ei voisi antaa elää rauhassa ja olla Suomessa?”
Tiedote Kävelevä puhe -kampanjasta
Media ja viranomaiset
Iriadamantien saavuttua Suomeen 1991 media suhtautui ryhmään uteliaan kiinnostuneesti, kunnes paljastui etteivät he olleetkaan Micmac-intiaaneja kuten olivat ensimmäisessä tiedotteessaan virheellisesti antaneet ymmärtää. Tämän jälkeen media jakautui kahtia, kannattajiin ja vastustajiin. Leiri joutui suurennuslasin alle, ja pienemmistäkin epäselvyyksistä tehtailtiin lööppejä.
Omalta osaltaan soppaa hämmensi belgialaisten toimittajien 1990 kirjoittama kirja Ecoovie- le Mic-Mac des services secrets. Kirja sisälsi useita sensaatiohakuisia väitteitä. Vihreä lanka -lehti julkaisi 11.2.1993 kirjaan perustuvan artikkelin “Paha henki - Vanhemmat etsivät lapsiaan Kittilän lahkojohtajan leiristä”. Ranskalaiset vanhemmat kävivät Suomessa yrittäen tavata nelikymppisiä lapsiaan. Elämänmuutoksen tehneet aikuiset lapset kuitenkin kieltäytyivät tapaamasta vanhempiaan.
Kuva: Kai Rantala/Yle
Suomen viranomaisten toiminta oli liioiteltua. Rauhanomaiseen ryhmään suhtauduttiin kuin terroristeihin. 25 poliisia piiritti leirin Kuhmoisissa, leiriläisille pantiin käsiraudat ja passit takavarikoitiin. Yhtäkään syytettä ei kuitenkaan nostettu. Oleskelulupaa ei jatkettu, koska Iriadamanteilla ei viranomaisten mukaan ollut paikkaa mihin asettautua. Leiri oli jo tehnyt maanvuokraussopimuksen Kuhmoisissa kymmeneksi vuodeksi nimelliseen 1 markan vuosihintaan. Sopimuksesta huolimatta Iriadamantit karkotettiin.
Elämäntapaintiaanien katoaminen ja yhteisön hajoaminen
Syksyllä 1993 Iriadamantien pääsy Lainion leirille estettiin. Yhteisön mittavat arkistot oli ikäänkuin tilannetta ennakoiden siirretty talteen erään navetan ylisille, josta ne lastattiin autoihin. Kaikessa hiljaisuudessa bussillinen passittomia elämäntapaintiaaneja ajoi rajan yli Ruotsiin ja aina Hollantiin saakka, jäämättä kiinni. Apjoilno tiettävästi matkusti mukavasti Ruotsinlaivalla Tukholmaan ja siitä edelleen Hollantiin henkilöautolla. Maastrichtissa pidettiin kokous, jossa Apjoilno yritti manipuloida Ilpoa ja Seijaa väittäen, että Seija lapsineen on päättänyt liittyä yhteisön täysjäseneksi ja jättää vanhan elämän taakseen. Ilpo sanoi ettei usko että Seija on sanonut näin, jolloin Seija myönsi ettei mistään tällaisesta ole sovittu. Apjoilnon juoni paljastui koko yhteisön läsnäollessa.
Apjoilnon harkintakyky oli pettänyt ratkaisevasti jo hieman aiemminkin, kun hän oli antanut käskyn lähteä kuljettamaan, Kävelevä puhe -marssin aikana vakavasti sairastunutta miestä autolla Ruotsin halki Belgiaan, jossa puhemies sillä hetkellä oli. Mies ei koskaan selvinnyt Belgiaan asti, vaan kuoli ruotsalaisessa sairaalassa.
Hollannin Maastrichtissa pidetyn kokouksen jälkeen ryhmä yhteisön jäseniä lähti Italian yhteisöön kertomaan kuolemantapauksesta sekä nyt tapahtuneista käänteistä. Pitkien neuvotteluiden jälkeen koko 20-vuotinen traditio päätettiin lopettaa ja näin yhteisö lopulta hajosi.
Kai Rantala
Käsikirjoitus, ohjaus, äänisuunnittelu ja videot
Katariina Kaila
Käsikirjoitus ja ohjaus
Heidi Grönroos
Grafiikka ja animaatiovideo
Ilpo Okkonen
Arkkitehti ja valokuvaaja
Intiaanit tullee! -sarjan päähenkilö, mies joka toi elämäntapaintiaanit Suomeen
Seija Okkonen
Viulunsoiton opettaja ja elämäntapaintiaanileirin Suomen Aino
