Loppuun kaluttu Lappi: käsikirjoitus

MOT: ”Tuonne olimme siis tähtäämässä?”

Pilotti:
”Joo, sinne menemme. Ja tulemme näin. Kaarran ensin oikealle ja sitten vastatuuleen. Sen jälkeen alkaa Ounastunturi näkymään.”

Olemme Lapissa, Norjan ja Suomen rajalla. Porojen vaikutuksen huomaa helposti. Suomen puolella jäkälät ovat melkein loppuneet, Norjassa on valkeampaa.

Mauri Nieminen, porotutkija, dosentti, Inari:
”Ehkä kymmenen, viisitoista prosenttia nyt aluksi pitäisi poromääriä laskea.”

Anne Ollila, toiminnanjohtaja, Paliskuntain yhdistys:
”Jos siellä on tällaista porovastaista niin sanotusti propagandaa, niin toisella puolella, niin en halua lähteä siihen matkaan.”

Olavi Airaksinen, vanhempi konstaapeli, Lapin poliisilaitos:
”Pahoinpitelyjä, on vahingontekoja, ja sitten poikinut kunnianloukkauksia, kotirauhan häirintää. Pari vuotta sitten, nämä riidat johti siihen, että siellä oli puukostustapaus.”

MOT: Onko siinä taustalla tietynlainen pula laiduntilasta?

Olavi Airaksinen, vanhempi konstaapeli, Lapin poliisilaitos:
”Kyllä, kyllä se siltä vaikuttaa.”

Norjankin puolella on paljon poroja. Miksi laidun kukoistaa siellä, mutta ei Suomessa?

MOT: Loppuun kaluttu Lappi

Olemme Enontekiöllä, Näkkälän paliskunnassa, Pallas-Ounas -tunturijonon katveessa. Poronvasat ovat syntyneet keväällä. Nyt vasoja merkitään.

MOT: Talvi oli kova, vaikuttiko se vasontaan?

Tuomas Keskitalo, poromies, Enontekiö:
”Joillakin saattoi että vaikutti, joillakin ei niin pahasti. Meidän kohdalla ei ollut niin huono tilanne, lisäruokaa vain veimme paljon.”

Näkkälässä kiteytyvät poronhoidon isot kysymykset. Jäkälä on poron tärkein luontainen talviravinto. Jäkälä on vähentynyt dramaattisesti ympäri poronhoitoaluetta. Näkkälän laitumet kuuluvat Lapin pohjoisosien kuluneimpiin.

MOT: Mikä merkitys tällä ruokinnalla on teidän poronhoidossa?

Tuomas Keskitalo, poromies, Enontekiö:
”No, sillä on suuri merkitys. Nälkäkuolemat, säästytään niiltä esimerkiksi. Sitten porohan pysyy silloin ympäri vuoden paremmassa kunnossa. Sitä myöten saadaan paremmin vasoja ja parempaa tuottoa.”

Valtaosaa Suomen poroista ruokitaan nykyisin talvella, koska jäkäläpula pitää korvata jotenkin. Poronhoitoalue jakautuu 54 paliskuntaan.

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Jäkäliköiden osalta laitumet olivat valtaosaltaan voimakkaasti laidunnetut, eli niissä oli pienet jäkäläbiomassat. Ja vain muutamia paliskuntia oli, joissa oli hyvä tilanne.”

Inarilainen Mauri Nieminen on pitkän linjan porotutkija, joka on jäänyt eläkkeelle Luonnonvarakeskuksesta. Nieminen on perannut porotalouden ongelmia sanoja säästelemättä. Hän haluaisi elvyttää laitumia poroja vähentämällä.

Mauri Nieminen, dosentti, porotutkija, Inari
”Ollaan varovaisesti puhuttu, että tuommoinen ehkä kymmenen-viisitoista prosenttia nyt aluksi pitäisi poromääriä laskea ja sitten seurata tilannetta. Pohjoisissa paliskunnissakin niin jäkälää on tällä hetkellä alle 120 kiloa ja monin paikoin alle 100 kiloa kuivapainona hehtaarille. Se ei riitä mihinkään.”

Tutkimusten mukaan maajäkälien määrästä on hävinnyt noin kaksi kolmasosaa 70-luvun jälkeen Ylä-Lapin talvilaitumilla. Maa- ja metsätalousministeriö määrää kymmeneksi vuodeksi kerrallaan eloporoluvun eli suurimman poromäärän, joka saa laiduntaa talven yli.

Poronhoitolaki vaatii, että laitumien kunto pitää ottaa huomioon porolukua määrättäessä. Viimeksi poroluku määrättiin vuonna 2010. Määrä pidettiin entisellään eli yhteensä noin 200 000 porossa. Näin siitä huolimatta, että hetkeä aiemmin oli julkaistu tutkimus, jonka mukaan talvilaitumet olivat voimakkaasti kuluneita melkein puolessa pohjoisimmista paliskunnista ja suunta oli ollut huonompaan päin.

Grafiikka: 203700

Mauri Nieminen, dosentti, porotutkija, Inari:
”Luullaan, ja annetaan ymmärtää, että kun poroja ruokitaan, laitumet jopa säästyy, säilyy, pysyy kunnossa, mutta nyt on tapahtunut päinvastoin. Elikkä poromääriä pidetään niin suurina, että, ja ympäri vuoden, että ne myös tallaa kuluttaa laitumia. Elikkä ruokinnalla emme voi laitumia pelastaa.”

MOT: Miltä tämä alue näyttäisi ilman poroja?

Mauri Nieminen, dosentti, porotutkija, Inari:
”Sehän näyttäisi tuommoiselta kuin on tuolla toisella puolella aidattu alue. Tässä niin siellä olisi…jos tässä on jäkälää jo reippaasti alle sata kiloa hehtaarille kuivapainona, niin tuolla aidan takana on, siellä on todella hyvä jäkälikkö, yli 8000 kiloa hehtaarilla jäkälää.”

”Tässä on palleroporonjäkälää enimmäkseen, mutta sitten täällä on myös tinajäkälää. Sitten on harmaata ja valkoista poronjäkälää. Minä aloin täällä kulkea 70-luvulla, niin kyllä silloin täällä monet kankaat oli täällä lähes tällä lailla jäkälää.”

MOT: Täällä Näkkälässä on joidenkin tutkimusten mukaan jäkälä käynyt aika vähiin, mitä ajattelet tästä?

Tuomas Keskitalo, poromies, Enontekiö:
”No, on se tietenkin voi paikoin ollakin. Porohan syöpi jäkälää. Sillähän se pääasiassa kuitenkin elää. Mutta kyllähän siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin se poro ja poromies. Talousmetsiä ja näitä käytetään, ja sitä kautta sieltä hukkautuu ne jäkälälaitumet niin silloin Poro joutuu käyttämään toista laidunta sitten lujempaa sitten.”

Poroilla on vapaa laidunnusoikeus noin kolmasosaan Suomen pinta-alasta maanomistukseen katsomatta. Teurasmäärät eivät ole yhtä mahtavat kuin laidunten koko. Poronlihaa tuotetaan Suomessa pari miljoonaa kiloa vuodessa eli kyse on lammastalouden mittaluokasta. Porolla on kuitenkin monin paikoin suuri taloudellinen merkitys Pohjois-Suomessa.

MOT: Mitä mieltä olet näistä vaatimuksista poromäärän alentamiseksi?

Tuomas Keskitalo, poromies, Enontekiö:
”Ei missään nimessä tämmöistä, tämmöistä asiaa, mie olisin ennemmin sitä mieltä, että pitäisi poistaa vasat siitä eloporoluvusta. Että olisi vain niinku raavaat mitkä olisi siinä suurimmassa sallitussa niin kuin on ennen ollukin. Pitää miettiä niitä ihmisiä, jotka siitä elää, ja niitä pitää kuulla tämmöisessä asiassa hyvin tarkoin.”

Lisääntynyt porojen ruokinta on tarkoittanut porotalouden kulujen paisumista, mikä lisää paineita pitää poromäärätkin suurina tulojen turvaamiseksi. Luonnonvarakeskuksen mukaan rehujen hankintamenot ovat kasvaneet vuosi vuodelta.

Virallista kokonaistilastoa rehukiloista ei löytynyt edes Paliskuntain yhdistyksestä. Mauri Nieminen arvioi, että poroille syötettään Suomessa nykyään yhteensä noin 45 miljoonaa kiloa rehua vuodessa kuivaksi heinäksi muutettuna.

Mauri Nieminen, dosentti, porotutkija, Inari:
”Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen poromäärä, joka on noin 200 000, niin se tällä rehumäärällä se tulisi toimeen noin neljä kuukautta.”

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Tuntuu kyllä isolta määrältä ja tuo ruokinnan, siitä saaminen tarkkojen tilastojensaaminen, tai oikeiden luotettavien lukujen saaminen siitä on hyvinkin vaikeaa, sitä ei niin tarkasti kirjata.”

Poron vaikutus maisemaan ei koske vain jäkälikköä. Metsähallituksen mukaan Lapin tunturikoivikoista on hävinnyt pysyvästi 1200 neliökilometriä 60-luvun alun jälkeen – se on viidesosa 60-luvun alun kaikista tunturikoivikoista.

Koivutuhon ovat aiheuttaneet alun alkaen halla- ja tunturimittari -perhoset. Koivutuhojen pysyvyyteen on monin pakoin vaikuttanut kuitenkin oleellisesti poro, joka on perso koivun lehdille.

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Siihen liittyi tietenkin se että porot laidunsi sen monivuotisen tuhon jälkeen, siellä ei päässy uudistumaan, ne kuoli ne tyvivesat, taikka tämä juuristo siitä koivusta, niin siellä syntyi tämmöistä niin sanottua sekundääritunturipaljakkaa elikkä avointa aluetta.”

Todennäköisesti ainakin suuri osa pysyvistä koivutuhoista olisi uudistunut, jos porojen laidunnusta olisi rajoitettu riittävästi. Tuorein laaja tunturikoivikon mittarituho on kooltaan noin 400 neliökilometriä. Se syntyi noin 10 vuotta sitten pääasiassa Utsjoen alueelle. Valtio ei ole puuttunut alueen porolaidunnukseen mitenkään koivikon elvyttämiseksi.

Porot heikentävät koivuja mittarituhoalueiden ulkopuolellakin.

Mauri Nieminen, dosentti, porotutkija, Inari:
”Tässä on tyypillinen, puhutaan omenapuukoivuista, elikkä porot ovat syöneet sille korkeudella lehdet, mihin ulottuvat, elikkä hyödyntäneet kovin koivua.”

Tunturikoivikot eivät ole Metsähallituksen mukaan hävinneet pysyvästi mistään yksin poron takia. Mutta poro voi periaatteessa omin voiminkin vähentää koivikoita, jos se estää koivujen uudistumisen tarpeeksi pitkän ajan.

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Koivun määrän väheneminen voi vaikuttaa lintuihin tunturialueilla, linnustoon. Mutta myös esimerkiksi sienien runsauteen, jotka elää symbioosissa koivun kanssa.”

Pilotti:
”Siinä se on poroaita!”

MOT: Jos sitä poroaidan laitaa seurattais?

Pilotti:
”Joo.”

Valtakunnan rajan huomaa helposti lentokoneesta Enontekiön kohdalla. Norjan puolella jäkälä voi paremmin kuin Suomessa. Näkymään liittyy kuitenkin ihmeellinen seikka. Norjankin puolella on ollut paljon poroja.

Taannoisen tutkimuksen mukaan Norjan puolella keskimääräinen laidunnuspaine oli aikoinaan jopa kovempi kuin Suomessa. Miksi laidun voi silloin olla Norjassa huikeasti paremmassa kunnossa kuin Suomen puolella?

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Tuo alue mistä puhuit se on poikkeuksellinen Norjassakin. Siellä alueella Norjan puolella porot käy siellä vain oikeastaan lyhyen aikaan talvella, tammi-helmikuussa. Ne laiduntaa vain lyhyen jakson siellä. Ja sitten lähtee palailemaan takaisin kohti sitä rannikkoa.”

”Elikkä vaikka siellä porotiheys on jopa suurempi kuin Suomen puolella keskimäärin, mutta se laidunnusaika siellä ajoittuu keskitalveen, ja sen on aika lyhyt."

Norjan hyväkuntoisen laitumen salaisuus on laidunkierto. Kesäaikaan poro talloo jäkälää pilalle jopa monta kertaa enemmänkuin syö. Talvella lumi suojaa jäkälää poron sorkilta.

Sulan maan aikaan luonto tarjoaa porolle runsaasti muutakin purtavaa kuin jäkälää. Siksi parhaat jäkäliköt kannattaisi säästää talvilaitumiksi.

Suomessakin laidunkierto toimii paikoin hyvin. Lapin paliskunnassa Saariselän maastossa talvilaitumet ovat harvinaisen hyvässä kunnossa.

Harri Hirvasvuopio, poroisäntä, Lapin paliskunta:
”Meillä on hyvin selkeästi kesä- ja talvilaitumet on erillään. Kesällä porot on ihan isoilla jängillä ja muualla kuin täällä jäkäläkankailla.”

MOT: Tarvitseeko poroja ruokkia talviaikaan?

”No ei täällä. Elikkä paliskunnan valtatokka on ihan luonnonlaitumilla koko ajan. Meillä tuossa pieni osa paliskunnan poroista on tuolla eteläpäässä sillai että he ruokkii jonkin verran niitä.”

MOT: Olisiko mahdollista saada Suomen laitumien elpymään laidunkiertoa lisäämällä?

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Varmasti osittain. Joo, kyllä. Hyvä laidunkierto se kestää jopa kaksinkertaisia poromääriä ainakin meidän tutkimusten perusteella.”

Yksi laidunkierron jarru on Suomen pirstaleinen paliskuntarakenne, jonka pääpiirteet on luotu Tsaarin ajalla yli sata vuotta sitten. Silloin poromäärä oli selvästi nykyistä pienempi. Paliskuntien raja-aidat estävät tehokkaasti porojen siirtelyn.

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Paliskunnat, mitä isompia pinta-alallisesti ne olisivat, niissä olisi paljon helpompi löytää sopivia laidunalueita. Eli tämmöiset pienet paliskunnat, niitä on paljon, voi muodostaa parempia yksiköitä joko yhdistelemällä paliskuntia, tai jakamalla jotenkin toisella tavalla. Mitä pienemmät yksiköt tai pienemmät alueet ovat, sitä herkemmin ne myös kuluvat.”

Veli-Pekka Talvela, yksikön päällikkö, maa- ja metsätalousministeriö:
”Paliskuntajärjestelmä on erittäin vanha, ja vakiintunut tavallaan. Mutta tosiasia on se, että se on tänä päivänä aika lailla pirstoutunut tai nykyolosuhteisiin nähden aika pirstoutunut sillä lailla, että on aika pieniäkin paliskuntia. Ihannetapaus varmasti olisi se, että jotain uusjakoa paliskuntajärjestelmässä olisi mahdollista tehdä.”

MOT: Onko ministeriö koskaan selvittänyt perinpohjaisesti tämän nykyisen paliskuntarakenteen järkevyyttä ja sitä, että kuinka se palvelee poronhoidon tarpeita?

”Mä en tiedä, että sellaista olisi tehty.”

Paliskuntien ikivanhan perusrakenteen uudistus voisi avata uusia mahdollisuuksia laidunten elvytykseen. Iso mylläys tuskin kuitenkaan innostaisi kaikkia poronomistajia.

Tuomas Keskitalo, poromies, Enontekiö:
”Hommat ovat vakiintuneet, ja tullut sellainen oma rutiini siihen. En usko, että kuitenkaan moni haluaisi lähteä siitä epätietoisuuteen ja kuitenkin aika radikaaliin muutokseen että lähettäisiin aitoja purkamaan.”

Vaikka porojen sallitus enimmäismäärät ovat joidenkin kriitikoiden mielestä liian korkeat laidunten kestokyvyn kannalta, niin niitäkään ei aina noudateta. Käsivarren, Näkkälän ja Paistunturin paliskunnissa on ollut viimeiset vuodet selvät ylitykset eloporomäärissä. Jäkäliköt ovat kymmenkunta vuotta sitten tehdyn selvityksen näillä alueilla voimakkaasti kuluneita.

MOT: Miksi näitä poromääriä ei leikata Näkkälässä sinne sallittuihin lukemiin?

Hannu Ranta, poroisäntä, Näkkälän paliskunta:

”No, se on ollut äärettömän vaikea tehtävä niin kuin paliskunnan kannalta. Siinä on moniakin seikkoja. Jos pitäisi tulla toimeen, niinku kuin poromäärällä, sehän tarvii, eihän tällä alueella ole mittään muuta toimeentulon mahdollisuutta siinä poronhoidossa.”

”Myyntitulostahan se pitäisi tulla se tulos. Poromäärä täytyy olla sellainen, että pystyy elämään niillä.”

MOT: Minkä takia näissä paliskunnissa on ollut reippaat ylitykset usean vuoden?

Risto M. Ruuska, läänineläinlääkäri, Lapin aluehallintovirasto:

”Siihen on varmaan eri syitä eri paliskunnissa. Toki me on vuosien varrella kehotettu ja määrätty, ja annettu määräyksiä, joita on tehostettu uhkasakoilla, näitten porojen vähentämisestä suurimpaan sallittuun.”

”Poronhoitolain 52 pykälä sanoo, että jos paliskunta tahallaan laiminlyö, niin mikä on tämä tahallisuuskynnys, se on osoittautunut olevan usein sen verran korkealla, että nämä ylitykset ovat kussakin tapauksessa johtuneet sitten jostain muusta kuin tahallisesta laiminlyönnistä.”

MOT: Mistä ne ovat silloin johtuneet?

”Esimerkiksi siitä, että paliskunnan osakkaat eivät ole noudattaneet paliskunnan sitä päätöstä porojen vähentämisestä. Siinä on taas sitten kyse sitten poronhoitorikkomuksesta. Niistä on syyttäjä sitten tehnyt tutkinnan rajoittamispäätöksiä, ne olisivat olleet asian laatuun ja vakavuuteen nähden liian vaikeita tutkittavaksi.”

Ylisuuri poromäärä ja kuluneet laitumet vaikuttavat hankalalta yhtälöltä. Näkkälässä on ollut repiviä laidunkiisto siitä, kuka saa pitää poroja missäkin. Poliisi on saanut tutkittavakseen lukuisia porotalouteen linkittyviä rikosepäilyjä Enontekiön suunnasta.

Olavi Airaksinen, vanhempi konstaapeli, Lapin poliisilaitos:
”Esimerkiksi porovarkauksista. Poroja on tapettu ja sitten on hätistelty. Elikkä on haitattu poronhoitoa hätistelemällä poroja.

”Pahoinpitelyjä, on vahingontekoja, kunnianloukkauksia, kotirauhan häirintää Vakavin oli tässä pari vuotta sitten, nämä riidat johti siihen, että siellä oli puukotustapaus.”

MOT: Mikä siinä on perimmäinen syy mistä tämänkaltaiset teot sitten kumpuavat?

”Kyllähän tässä tapauksessa täällä meidän alueella Näkkälän paliskunnan alueella on nämä paliskunnan sisäiset laidunriidat.”

MOT: Onko siinä taustalla tietynlainen pula laiduntilasta?

”Kyllä se siltä vaikuttaa. Ja sitten on vielä sellaista, että ei haluta kertoa poliisille kaikkea, kun ihmiset nämä poromiehet kokevat sen, että poliisi on sotkettu tähän juttuun. He ovat tottuneet hoitamaan nämä asiat keskenään.”

Kuvatut porokuolemat paljastuivat poliisin mukaan tahattomiksi koiravahingoiksi. Puukotustapaus johti syytteeseen törkeästä pahoinpitelystä ja törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Keskeneräisessä käräjäkäsittelyssä syytetty on kiistänyt teot.

Näkkälän Paliskunta on tehnyt laitumien jyvityksestä ratkaisuja, jotka eivät miellytä kaikkia poronomistajia.

Tuomas Keskitalo, poromies, Enontekiö
”Me emme ole niitä noudattaneet emmekä noudata.”

MOT: Minkä takia?

”Nämä päätöksen ovat täysin vääriä ja epäoikeudenmukaisia, sitä tukee nämä kaikki biomassalaskelmat missä on biomassaa että poroja pärjäisi. Toiseksi siksi että meillä on nautintaoikeudet ja poronhoito-oikeudet tästä norjan Rajaan asti. Ei siitä tule mitään sanktioita, se on vain paliskunnan päätös, mutta sitä ei ole pakko noudattaa.”

MOT: Eikö siitä saa palloa jalkaan?

”Ei siitä saa palloa jalkaan.”

MOT: Pidätkö näitä paliskunnassa syntyneitä päätöksiä tai ratkaisuja laitumien jyvityksestä oikeudenmukaisina?

Hannu Ranta, poroisäntä, Näkkälän paliskunta:
”Pääsääntöisesti sehän on ollut näin pitkässä ajanjuoksussa jo. Saapi sanoa että tosi pitkän ajan ennen jo sitä.”

MOT: Oletko sitä mieltä, että siinä ei ole loukattu mitään perinteisiä laidunalueiden käyttömahdollisuuksia?

”No ei minun mielestä kyllä ole.”

MOT: Onko laitumien kuluminen ja niiden mahdollinen ahtaus pahentaneet kiistoja?

”Voihan olla siihenkin liittyviä asioita, että ne kuluvat ne laitumet. Se voi olla mahdollista sekin.”

MOT: Kun ylisuuriin poromääriin puuttuminen tuntuu kaatuvan näihin juridisiin ongelmiin, niin onko lainsäädäntö sitten kohdillaan, mitä tulee viranomaisen käytössä oleviin keinoihin ja mahdollisuuksiin?

Risto M. Ruuska, läänineläinlääkäri, Lapin aluehallintovirasto:
”Kyllähä se on tietysti myönnettävä, että näiden kolmen paliskunnan osalta valvonta ei ole toiminut niillä työkaluilla, mitä voimassa oleva lainsäädäntö antaa.”

Laidunten käytöstä on syntynyt melua muuallakin. Melko tiukasti ihmisiltä suojatun Mallan luonnonpuiston jääleinikkejä ei saa poimia edes tutkimustarkoituksiin, mutta porot saavat syödä niitä ja muita harvinaisia kasveja. Metsähallitus sanoo, että se pyrkii turvaamaan puiston luontoarvot neuvotteluteitse porotalouden kanssa.

MOT: Millä mielin tätä ilmiötä on seurattu ministeriössä? Porot ovat estäneet mittarituhojen uusiutumista…

Veli-Pekka Talvela, yksikön päällikkö, maa- ja metsätalousministeriö:
”Tällainen tieto ei ole tullut minun korviini muuta kuin tässä nyt haastattelijan kysymyksen muodossa ja minulla ei ollut mahdollisuutta tässä viikonlopun aikana tätä tietoa tarkastaa, että en osaa sanoa. Jos tämä pitää paikkaansa se on tietysti hyvin huolestuttavaa.”

Luonnonvarakeskus aloitti viime vuonna uuden tutkimuksen laidunten kunnosta monien paineiden puristuksessa. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään, kun valtio päättää uudesta poromäärästä viimeistään vuonna 2020.
Edellisellä kierroksella vuonna 2010 porojen sallittu määrä pidettiin ennallaan, vaikka laitumien syöksykierre oli jatkunut pohjoisimmassa Lapissa.

Sami Niemi, neuvotteleva virkamies, maa- ja metsätalousministeriö:
”Osana elvyttämistoimenpiteitä, varmistaakseen, että porotalouselinkeino ei finanssikriisin johdosta kärsi, niin silloin maa- ja metsätalousministeriössä tehtiin poliittinen päätös siitä, että eloporoluvut pidetään ennallaan.”

”Ja tässä, jos oikein muistan sitä keskustelua, niin tiedettiin, että porolaitumet olivat kärsineet kyllä, mutta osin niitä oli jo kompensoitu lisäruokinnalla.”

MOT: Vähentääkö se lisäruokinta laidunten kulumista?

”Oletettavasti, jos on olemassa lisää ruokaa.”

MOT: Onko poromäärät kohdillaan vai pitäisikö niitä muuttaa jotenkin?

Jouko Kumpula, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus:
”Sanotaan näin että…jos halutaan laitumia elvyttää niissä paliskunnissa missä poromäärien muutoksilla on vaikutusta, elikkä käytännössä tarkoittaa poronhoitoalueen pohjoisosia. Sitähän ei voi ohittaa, että se porolaidunnus ja poromäärien vähentäminen pitkällä aikavälillä parantaisi tilannetta.”

”Mutta siinä pitää ottaa nimenomaan myös se laidunkierto huomioon. Ja se prosessi on aika pitkäkestoinen sitten. Se ei ole ihan kymmenessä vuodessa vaan se voi vaatia kymmeniä vuosia. Ja tarkoittaa myös sitä, että ne poromäärät jotka sitten jää pysyvästi ovat pienemmät kuin nykyiset.”

”Etelä- ja keskiosissa tuo metsätalousmaankäyttö on niin voimakasta, ja muuttanut sitä laidunkuvaa niin paljon että siellä taas pelkkien poromäärien muuttaminen…se on aika lailla, sillä ei ole kovin isoa vaikutusta.”

Poronomistajien yhdyssiteen Paliskuntain yhdistyksen laissa määrätty tehtävä on kehittää poronhoitoa. Yhdistystä varmastikin kuullaan tarkasti, kun tulevasta poroluvusta päätetään. Paliskuntain yhdistyksen näkemykset jäivät kuitenkin pois tästä ohjelmasta, koska sen toiminnanjohtaja Anne Ollila kieltäytyi haastattelusta.

Anne Ollila, toiminnanjohtaja, Paliskuntain yhdistys:
”Jos siellä on tällaista porovastaista niin sanotusti propagandaa toisella puolella, niin en halua lähteä siihen matkaan.”

Muokattu 11.9.2017: lisätty asiasana käsikirjoitukset asiasanaluetteloon. MK