Hyppää pääsisältöön

Matti Pohdossa kiteytyvät suomalaisuuden parhaat puolet

Matti Pohto katselee kaukaisuuteen. Kuva hiilipiirrosanimaatiosta.
Matti Pohto Hanneriina Moisseisen hiilipiirrosanimaatiossa. Matti Pohto katselee kaukaisuuteen. Kuva hiilipiirrosanimaatiosta. Kuva: Hanneriina Moisseinen / Yle. Matti Pohto,Hanneriina Moisseinen,animaatioelokuvat

On ihme, jos tiedät, kuka on Matti Pohto. Häntä ei tunne juuri kukaan, vaikka kaikkien pitäisi. Minulle tämä kirjoja kerännyt maankiertäjä on parasta Suomessa.

Kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurmeen radiokolumni oli minulle käänteentekevä. Silloin vuonna 2013 kukaan meistä kulttuuritoimituksessa ei ollut kuullutkaan Pohdosta. Kun meille valkeni, että hän oli kerännyt tuhansien kirjojen kokoelman 1800-luvun alkupuolella ja tullut pelastaneeksi suomalaisen kirjallisuuden, olo oli nolo. Pitäähän tällainen kaveri tietää!

Uumoilin, että moni muukaan ei tunne Pohtoa tai hänen elämäntyötään. Olettama piti paikkansa, joten tein hänestä ohjelmat radioon ja televisioon. Samalla päätin, että aihetta on syytä jatkaa – viimeistään vuonna 2017, kun Pohdon syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta ja valtiommekin täyttää tasavuosia.

Nyt on se hetki. Tavoitteenani on, että jokainen suomalainen vihdoin oppisi tuntemaan Matti Pohdon.

Miksi tämä on tärkeää? Koska Pohto on tavallinen kansanmies, jonka elämäntyö on sekä erittäin merkittävä että tylysti unohdettu.

Pohdolla ei ollut muuta koulutusta kuin rippikoulu. Hän syntyi talonpojan poikana, mutta velkaantunut isä menetti talonsa Matin ollessa vasta 8-vuotias. Aikuisena hän eli vaatimatonta ja köyhää elämää kierrellessään maata 1830–50-luvuilla.

Hyvin harva Matin kaltainen oli kiinnostunut kirjoista. Matti kuitenkin oli, ja lopulta hänen kokoelmansa sisälsi viitisentuhatta nidettä. Lisäksi hän opetteli sitomaan kirjoja.

Matti Pohto lapsena lukukinkereillä. Kuva animaatiosta.
Nuori Matti Pohto lukukinkereillä Ylistarossa. Matti Pohto lapsena lukukinkereillä. Kuva animaatiosta. Kuva: Hanneriina Moisseinen / Yle. Matti Pohto,Hanneriina Moisseinen,animaatioelokuvat

Pohdon kotiseudulla Ylistarossa ja Isossakyrössä häntä kutsuttiin Kirja-Matiksi, ja se oli nimenomaan haukkumanimi. Hänestä sanottiin, että kunnon työt eivät maistuneet, vaan Matti mieluummin lueskeli tai vaelsi kirjamatkoillaan. Sosiaalisesta paineesta huolimatta Matti toteutti kutsumustaan.

On onni, että Matti teki niin kuin teki. Tämän intohimon tai pakkomielteen takia vanhin suomalainen kirjallisuus säilyi. Turun palossa vuonna 1827 tuhoutuneen kansalliskokoelman pelastaminen oli paljon helpompaa, kun paljastui, että on olemassa tällainen kulkuri kirjoineen.

Pohdon tärkeys syntyy kirjojen lisäksi siitä, että hän oli jokamies.

Minulle parasta Suomessa ovat sivistys ja kulttuuri. Ja se, että ne on tarkoitettu jokaiselle. Jos täältä poistaisi kirjaston ja koulun, ja niistä innostuneet kansalaiset, tämä olisi tyystin toinen maa. Näitä suomalaisuuden erinomaisia piirteitä Matti Pohto edustaa prikulleen.

Ilman rakkautta kirjoihin, ilman luku- ja kirjoitustaitoa, ilman ajatuksen (ja jalan) vapaata liikettä, ei olisi 100-vuotiasta Suomea. Ainakaan näin onnistuneessa muodossa.

Matti Pohdossa henkilöityy se, että sivistys on jokaisen oikeus ja velvollisuus. Jokaisella ihmisellä ja jokaisella teolla on väliä. Ne kumuloituvat, niistä syntyy kulttuurin kokonaisuus.

Voi tietysti kysyä, tarvitsemmeko enää uusia sankareita tai käpertymistä kansalliseen itsetyytyväisyyteen. Emme varmaankaan. Mutta Pohto ei ollutkaan suurmies vaan pienmies. Hän toimii symbolina kaikelle sille kulttuurityölle, jota joka päivä tehdään ja josta emme julkisesti tiedä mitään.

Hänen elämänsä olkoon peilimme. Mieti, mitä sinä voisit tehdä, jotta ymmärrys maailmasta lisääntyisi.

Kommentit