Hyppää pääsisältöön

Paheelliset pikselit-nostokuva
Paheelliset pikselit-nostokuva

Nykyään perversseimmätkin kuvat ovat vain yhden klikkauksen takana. Toisin oli Internetin esihistoriallisella aikakaudella, 1980- ja 90-luvuilla, jolloin videopuheluista, nopeista mobiililaajakaistoista ja suurinäyttöisista älypuhelimista saattoi kiihkeinkin scifi-fani vain nähdä märkiä unia.

1980- ja -90 -luvuilla data liikkui hitaasti kuparisissa puhelinverkoissa tietokoneisiin kytkettyjen puhelinmodeemien kautta. Tuon ajan tietokoneharrastajat kohtasivat toisiaan BBS-järjestelmissä (Bulletin Board System) eli purkeissa.

Kyseessä ei tuolloin ollut mikään valtavirran harrastus. Lähes poikkeuksetta purkkeja pyöritettiin nuorten miespuolisten tietokoneharrastajien kodeissa, oman huoneen pöydällä. Hyrräävät hormonit ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen pitivät huolen myös siitä, että purkeissa jaettiin kaiken muun sisällön lisäksi aikuisviihdettä.

Hyrräävät hormonit ja kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen pitivät huolen myös siitä, että purkeissa jaettiin kaiken muun sisällön lisäksi aikuisviihdettä.

“Purkkien olemassaolosta taisin kuulla ensimmäisen kerran noin vuonna 1985, koska tietokonelehdissä oli juttuja modeemeista ja listoja purkeista. Modeemin käyttö ja BBS:t olivat 80-luvun tietokoneharrastajille aikalailla synonyymejä keskenään”, muistelee tietokonetaiteilija ja tietokonekulttuuria käsittelevän Skrolli-lehden perustaja Ville-Matias Heikkilä.

Heikkilän oma kosketus modeemeihin ja purkkeihin tapahtui teini-iän kynnyksellä vuonna 1988. Isän ostaman modeemin myötä säännöllinen käyttö alkoi neljä vuotta myöhemmin vuonna 1992.

“Tietokoneharrastus oli etenkin 1980 ja -90-luvuilla tosi miesvaltaista. Aluksi käyttäjien keski-ikä oli käsittääkseni korkeampi. 1990-luvulla modeemeja alkoi olla entistä enemmän teineillä ja sitäkin nuoremmilla, mikä aiheutti jonkinlaista murrosta silloiseen purkkikulttuuriin”, Heikkilä kertoo.

1980-luvun puolivälissä julkaistu Amstrad PC1640 -kotitietokone pöydällä.
1980-luvun puolivälissä julkaistu Amstrad PC1640 -kotitietokone oli jokaisen tietokonenikkarin haaveissa. 1980-luvun puolivälissä julkaistu Amstrad PC1640 -kotitietokone pöydällä. Kuva: Yle/Jyrki Valkama tietokoneet,historia,Amstrad CPC

Tekstifantasiaa

Purkkien käyttöliittymä oli tekstipohjainen, joten käyttäjät joutuivat liikkumaan tekstikomentoja syöttäen. Purkeissa käyttäjät pystyivät keskustelemaan keskenään, pelaamaan tekstipohjaisia pelejä sekä lataamaan ja lähettämään tiedostoja.

Ensimmäiset pornokuvat olivatkin kirjaimista koostuneita kuvia, niin sanottua ASCII-taidetta

Halu kuvien välittämiseen oli pysäyttämätön. Merkeistä kuvien rakentaminen vaati valtavan määrän käsityötä. Ensimmäiset pornokuvat olivatkin kirjaimista koostuneita kuvia, niin sanottua ASCII-taidetta, joita nörtit tekivät ja lähettelivät toisilleen pilke silmäkulmassa.

Osittain samoja kuvia ja samanlaista tekstitaidetta levitettiin jo vuosikymmeniä aiemmin radioamatöörien keskuudessa radiokaukokirjoittimien välityksellä. Kaikki merkkipohjaiset kuvat eivät liittyneet seksiin. Niiden avulla voitiin lähettää vaikka hyvän joulun toivotukset.

ASCII-merkeillä tehtyjä pornokuvia.
ASCII-merkeillä tehtyjä pornokuvia. ASCII-merkeillä tehtyjä pornokuvia. Kuva: Yle BBS,internet,pornografia,historia,ASCII-taide,Seksi-Suomen historia

“Pornoa oli tarjolla vähän kaikkialla purkeissa, mutta kuvien osuus tarjonnasta oli melko pieni jo pelkästään skannattujen kuvien viemän levytilan vuoksi. Käyttäjät kirjoittelivat tekstitiedostoja ja jakoivat niitä purkeissa. Ne olivat usein paljon härskimpiä ja “graafisempia” kuin ne muutamat lehdistä skannatut kuvat, joita oli jaossa”, teini-ikäisenä vuonna 1990 harrastuksensa aloittanut Kari V. muistelee.

Osa näistä seksitarinoista saattoi olla kopioitu pornolehdistä, mutta omaa tuotantoa oli runsain mitoin. Kirjoitettu teksti vei vähemmän tilaa kuin kuvat ja ne olivat nopeammin siirrettävissä modeemin kautta.

“Jos 1990-luvun purkeissa olisi ollut enemmän tyttöjä, niin niiden "K18-tekstien" kirjoitteluun ja vaihteluun ei olisi käytetty niin paljon energiaa”, Heikkilä pohtii.

Käyttäjien kirjoittamia eroottisia tarinoita 1980- ja 90-luvulta.
Purkkien käyttäjien kirjoittamia eroottisia tarinoita 1980- ja 90-luvuilta. Käyttäjien kirjoittamia eroottisia tarinoita 1980- ja 90-luvulta. Kuva: Kuvankaappaus/Yle tarinat,erotiikka,tietokoneet,BBS,Seksi-Suomen historia

Rajat tulevat vastaan

Ville-Matias Heikkilän muistikuvien mukaan monissa purkeissa pornoon suhtauduttiin ”aika nihkeästi” ja se saattoi olla jopa täysin kiellettyä.

“Monille "pornonliitsaaja" (pornon latajaa) oli suunnilleen alhaisin kuviteltavissa oleva käyttäjätyyppi, eikä sellaisia myöskään haluttu omiin purkkeihin. Kaikenlaisiin liitsaajiin eli pelkkien tiedostojen lataajiin suhtauduttiin kielteisesti, niin porno oli vielä stigmatisoidumpaa kuin esimerkiksi pelit tai hyötysoftat”, Heikkilä muistelee.

Tietokoneiden tekninen kehitys mahdollisti valokuvien levittämisen. Paperiset aikuisviihdelehdet olivat arvokasta pääomaa purkkien ylläpitäjille, jotka skannasivat materiaalia käyttäjiensä saataville. Videoista ei silloisella tekniikalla vielä haaveiltukaan. Tiedonsiirrolla puhelinlinjan kautta oli minuuttihinta. Siksi vanhemmat rajoittivat nuorten nörttien yhteysaikaa kalliiden puhelinlaskujen pelossa.

Tiedonsiirrolla puhelinlinjan kautta oli minuuttihinta. Siksi vanhemmat rajoittivat nuorten nörttien yhteysaikaa kalliiden puhelinlaskujen pelossa.

“Harvalla oli varaa tai mielenkiintoa säilöä mitään isoa kokoelmaa pelkästään käyttäjiensä iloksi. Useimmat meistä olivat nuoria kotona asuvia harrastelijoita ja sen ajan hitailla yhteyksillä parin kuvan siirto saattoi kestää hyvinkin kauan”, itsekin purkkia kotonaan pyörittänyt Kari V. muistelee.

Useimmissa purkeissa käyttäjien yhteysaika oli rajoitettu, jotta useampi harrastaja pääsi soittamaan järjestelmän ainoaan puhelinlinjaan. Siksi kallisarvoinen aika käytettiin mieluummin uusien viestien siirtoon. Tiedostoja, kuten ohjelmia ja kuvia imuroitiin vain, jos aikaa jäi yli.

“Toki nämäkin asiat sen ikäistä nuorta miestä kiinnostivat, mutta helpommin ja halvemmalla tätä materiaalia sai jostain muualta,” Kari V. toteaa.

Man använder (en redan då ganska gammal) dator 1996
Man använder (en redan då ganska gammal) dator 1996 Kuva: Yle/Derrick Frilund

Sykkivä tiedon valtatie

1990-luvun alkupuolella internet-yhteydet alkoivat tulla pikkuhiljaa tavallisten kansalaisten saataville. Vanhaan suljettuun BBS-järjestelmään verrattuna kyseessä oli mullistava asia: Tarjolla oli valtava määrä sisältöä ja toisiin ihmisiin sai yhteyden vaikka eri puolelle maailmaa, milloin tahansa. Myös pornon tarjonta sai aivan uudet mittasuhteet.

“Internet muutti kuviota kahdella tavalla: toisaalta siellä oli käyttäjistä huomattavasti isompi osuus naispuolisia kuin purkeissa, joten heteromiehenkään ei tarvinnut siellä enää tyytyä fantasiointiin. Toisaalta netistä oli mahdollisuus löytää kaikkea oudompaa ja erikoistuneempaa tavaraa siinä missä purkeissa oli lähinnä sellaista geneeristä keskivertoheterolle sopivaa kuvastoa”, arvioi Ville-Matias Heikkilä.

Internetin uutisryhmät (USENET News), eli niin kutsutut “nyyssit”, olivat julkista keskustelua varten luotu järjestelmä. Kun tekniikka mahdollisti uutisryhmissä binääritiedostojen lähettämisen ja latauksen, nousivat nopeasti eroottisia kuvia sisältävät uutisryhmät suosituimmiksi. Vuonna 1995 Time-aikakauslehden kansikuvajutussa, “Cyberporn”, väitettiin Internetin liikenteestä reilun 83 prosentin olleen pornoa.

Graafisen ulkoasun ja linkityksen mahdollistanut WWW-hypertekstijärjestelmä (World Wide Web) helpotti ratkaisevasti ihmisten tapaa käyttää Internettiä. Selainohjelman käyttäminen oli suurelle yleisölle riittävän yksinkertaista ja laski rimaa omaksua uusi teknologia.

Massojen siirtyminen verkkoon ei jäänyt kaupallisilta tahoilta huomaamatta. Ensimmäinen myös verkossa ilmestynyt suomalainen pornolehti oli Timon Korpin luotsaama Haloo!. Aiemmin oli lehti kokeilumielessä liittänyt liittänyt paperilehden kylkeen tietokonelevykkeen, joka sisälsi pornokuvia.

Kuukausittain käyttäjiä oli 250.000, kun koko Suomen internetin käyttäjämäärä oli puoli miljoonaa.

Haloo!-lehden ilmaisen pornosivuston suosio yllätti tekijätkin. Palveluntarjoajaa jouduttiin vaihtamaan vuonna 1996 kapasiteetin loppuessa edelliseltä. Kuukausittain käyttäjiä oli 250.000, kun koko Suomen internetin käyttäjämäärä oli puoli miljoonaa.

Sivustolla vierailtiin usein myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Toimituksen huvina olikin tarkistaa maanantai-aamuisin oliko käyttäjiä tullut Vatikaanista. “Ja kun usein oli, saimme aiheen riemuita, että “kas, paavikin on taas ollut liikkeellä etsimässä uutta tuomittavaa!”, Korppi muistelee kirjassaan "Lihaa säästämättä".

Suomalaisten suurten it-alan yritysten työntekijät kevensivät mieltänsä kesken työpäivän. Huomattavan suuri osa sivuston kävijöistä tuli näiden yrityksen osoitteista.

Käyttäjän kädet kannettavan tietokoneen näppäimistöllä.
Käyttäjän kädet kannettavan tietokoneen näppäimistöllä. Kuva: Fotosearch tietokoneet,kannettavat tietokoneet,läppäri

Vapaa kontrollista

Purkit olivat usein paikallinen, pienten piirien harrastus, ja ihmiset tunsivat toisensa niissä melko hyvin. Internetin valtavat mittasuhteet helpottivat pornon kulutusta ja vapautti käyttäjät ryhmäkontrollista.

“Internetissä oli pornon kulutus myös vapaampaa ja anonyymimpää. Tyypillisessä purkissa käyttäjällä oli jonkinlainen identiteetti ja maine, joka oli vaarassa. Purkeissa siis 'kaikki näkivät" millaisista tiedostoista käyttäjät olivat kiinnostuneita, joten joidenkin outojen fetissikuvien treidaamiseen (vaihtamiseen) saattoi olla huomattavasti isompi kynnys kuin perusheteroilun. Internetistä pystyi hakemaan tiedostoja anonyyminä”, Ville-Matias Heikkilä kertoo.

Läähätyslinjat

Samalla, kun verkko tuli 1990-luvulla kuluttajien koteihin, lankaliittyminen tekninen kehitys mahdollisti maksulliset palvelut. Puhelinseksipalveluiden tarjonta räjähti käsiin. Sanomalehtien, etenkin iltapäivälehtien, ilmoituspalstat täyttyivät maksullisten numeroiden mainoksista.

Aluksi teleoperaattorit suhtautuivat maksullisten seksipuhelinpalveluiden avaamiseen nihkeästi. "Sopimusta tehtäessä jouduimme aluksi suurin piirtein esittäytymään käytettyjen autojen kauppiaiksi, jotta lupa heltisi," kirjoitti Timo Korppi kirjassaan. Linjat kävivät kuumina alkuvaiheessa ja lisää liittymiä avattiin. Monelle pornokustantajalle puhelinpalvelut toivatkin suuren osan tuloksesta.

Sopimusta tehtäessä jouduimme aluksi suurin piirtein esittäytymään käytettyjen autojen kauppiaiksi, jotta lupa heltisi.

1990-luvun alkuvuosina nauhoitteiden tuli olla siistejä. Vasta vuonna 1994 sensuurin varjo väistyi eikä palvelua katkaistu liian rivon sisällön takia. Pääsyy tähän oli sensuurin kouran ulottumattomissa olleiden ulkomaisten seksipuhelinpalveluiden tulo markkinoille. Suomen kielisiä nauhoitteita pyöritettiin muun muassa Hong Kongista ja Karibian alueen valtioista käsin.

Suomalaiset teleoperaattorit huomasivat pian kuinka suuret rahat seksilinjoilla liikkuivat. Suhtautuminen muuttui myötämieliseksi ja uusia lisäarvopalveluita tarjottiin puheliseksiyrityksille. Timo Korppi muistelee Teleforum ry:n arvioineen huippuvuosina 1994-1998 vuosittaisen seksipuhelinpalveluiden liikevaihdon olleen 400 miljoonan markan kieppeillä. Siis nykyrahassa yli 60 miljoona euroa!

Puhelinseksipalveluiden lehti-ilmoituksia Helsingin Sanomissa maalikuussa 1995.
Puhelinseksimainoksia Helsingin Sanomissa maaliskuulta 1995. Puhelinseksipalveluiden lehti-ilmoituksia Helsingin Sanomissa maalikuussa 1995. Kuva: Helsingin Sanomat pornografia,puhelinseksi,Seksi-Suomen historia

Virtuaalivaakamamboa

Internet-yhteyksien nopeudet ovat nousseet tasaisesti ja laitteiden koko pienentynyt huimasti. Videoiden ja suurien kuvatiedostojen vastaanottaminen ja lähettäminen ei vaadi enää järeitä laitteita tai liittymiä.

Pornoala on aina ollut eturintamassa ottamassa käyttöön uusinta saatavilla olevaa tekniikkaa. Niinpä onkin oletettavaa, että seuraava suuri trendi tulee olemaan VR- eli virtuaalitodellisuuspohjaisten palveluiden läpimurto.

Perustarve pornografisen materiaalin kulutukseen kuitenkin on pysynyt ihmisillä samanlaisena vuosikymmenestä toiseen.

Seksi-Suomen historia sarjan logo
Seksi-Suomen historia sarjan logo Kuva: Yle Logo

Artikkeli liittyy Seksi-Suomen historia -sarjaan.

Lue lisää aiheesta:
Skrolli: Internetit ennen internetiä - Modeemipurkkien nousu ja tuho

Lähteet:
Skrolli: Internetit ennen internetiä - Modeemipurkkien nousu ja tuho
Timo Korppi: Lihaa säästämättä (2002)