Hyppää pääsisältöön

Salla Simukka: Ronja, ryövärintytär teki minusta kirjailijan

Kirjailija Salla Simukka kynttilälyhty kädessään
Kirjailija Salla Simukka Kirjailija Salla Simukka kynttilälyhty kädessään Kuva: Hanna Poropudas kirjailijat,Salla Simukka

Ronja, ryövärintytär on tehnyt minusta kirjailijan ja kääntäjän, Salla Simukka kirjoittaa kolumnissaan. Simukka on keskustelemassa Yle Radio 1:n Lukupiirissä kuulijoiden kanssa Astrid Lindgrenin saturomaanista lauantaina 9. syyskuuta.​ Tule mukaan osoitteessa yle.fi/kirjojensuomi.

Jos pitäisi valita vain yksi teos, joka on eniten vaikuttanut siihen, että minusta tuli kirjailija ja kääntäjä, sitä ei olisi vaikea nimetä. Tuo teos olisi ehdottomasti Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär. On tietenkin ollut muitakin tärkeitä kirjoja, mutta Ronjaan liittyy sellaisia havahtumisen ja unelmoimisen hetkiä, jotka ovat määrittäneet sen jälkeen ottamiani askeleita.

Aloitetaan kääntäjähaaveesta, vaikka se tulikin ajallisesti kirjailijahaavetta myöhemmin ja vaikka käännöstyöt tällä hetkellä ovatkin minulle menneisyyttä. Kun näin ensimmäisen kerran kirjasta tehdyn elokuvan, olin vielä niin pieni, etten osannut ruotsia. Se ei estänyt minua rakastumasta kieleen, sen ilmaisuvoimaan, sen hurjiin ja helliin sävyihin, sen laulavuuteen. Elokuvan katsominen sai minut vakuuttumaan siitä, että ruotsi on maailman kaunein kieli.

Olen yhäkin samaa mieltä. Mikään toinen kieli ei oikein puhuttuna tai laulettuna saa minussa aikaan samanlaista suloista haikeutta, jossa on sekoitus tuttuutta ja vierautta. Ruotsi on kielenä minulle aina Toinen, jonka toiseutta ihailen ja jonka äärellä hämmennyn. Tästä lapsena tapahtuneesta rakastumisesta vieraaseen kieleen oli toki vielä pitkä matka siihen, että päätin lähteä lukion jälkeen opiskelemaan pohjoismaisia kieliä ja hakeuduin kaunokirjallisuuden suomentajaksi, mutta se oli alkusysäys.

Oli aina olemassa jokin toinen taso näkyvän maailman lisäksi.

Yhteys kirjailijaunelman ja teoksen välillä on hieman mutkikkaampi. Jo ennen Ronjaa olin ollut tarinankertoja. Maailma näyttäytyi minulle pienestä pitäen paikkana, joka oli täynnä kertomuksia. Oli aina olemassa jokin toinen taso näkyvän maailman lisäksi. Tavallaan kirjailijuus ei ole koskaan ollut minulle jotain, mitä olisin valinnut, vaan tapa olla olemassa ja ajatella. Käsitykseni siitä, että joku on kirjoittanut ne kirjat, joita rakastin, kasvoi vasta vähitellen.

Muistan kuitenkin, että juuri Ronja, ryövärintyttären äärellä havahduin siihen, että joku on pelkkiä sanoja käyttämällä luonut maailman ja henkilöt, jotka ovat minulle lukijana todellisia. Ja että kirjan lukeminen on ihmeellistä taikaa, jossa muu maailma katoaa ympäriltä ja olen jossain toisaalla. En osannut silloin vielä sanoittaa kokemustani, mutta se oli sekoitus ihmetystä ja ihastusta siitä, että joku voi kirjoittaa kirjan, jonka lukemisesta tulee minulle jotain äärimmäisen yksityistä ja omaa.

Siinä on niin monia asioita, jotka painelevat oikeita nappuloita sisälläni.

Tiesin tuolloin jo Astrid Lindgrenin ja olin lukenut tai minulle oli luettu suurin osa hänen teoksistaan. Muistan ajatelleeni, että tahtoisin joskus osata kirjoittaa kirjoja kuin hän. Ei samanlaisia eikä samalla tyylillä, mutta niin, että kirjojeni maailmoista tulisi lukijoiden maailmoja. Voi siis sanoa, että Ronja, ryövärintytär avasi silmäni sille, että en halunnut kertoa tarinoita tai kirjoittaa vain itselleni vaan sen lisäksi myös muille, joille sanoistani tulisi heidän oman mielikuvituksensa sanoja.

Miksi juuri Ronja? Ehkä siksi, että se on aina ollut minulle Lindgrenin teoksista rakkain. Siinä on niin monia asioita, jotka painelevat oikeita nappuloita sisälläni: rohkea mutta empaattinen päähenkilö, ystävyys ja rakkaus, vanhemman ja lapsen välinen suhde, todellisuuden ja sadun kietoutuminen yhteen, seikkailu ja huumori, valo ja varjo ja kaiken ympärillä metsän turvallinen ja silti niin arvaamaton syli.

Salla Simukka

Mitä haluaisit kysyä Salla Simukalta Ronja-romaanista? Kommentoi alle!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi