Suomen suurin kaupunki Turku paloi melkein kokonaan vuonna 1827. Palo käänsi koko Suomen suunnan. Kirjoittaessaan palosta kertovaa romaaniaan Mike Pohjola luki aiheesta kaiken mahdollisen. Varmaa tietoa on niin vähän, että kirjailija arvelee tutkijoiden karttelevan aihetta.

Mike Pohjola pitää Turun paloa yhtenä historiamme merkittävimmistä tapahtumista. Hän vertaa sitä itsenäistymiseen ja sotiin.

– Se oli Pohjois-Euroopan suurin kaupunkipalo, ja on vieläkin. Palon vaikutukset Suomen historiaan ovat järkyttävän isot.

– Se oli yksi syy, miksi halusin tehdä tämän romaanin. Nostaa tietoisuuteen, kuinka iso juttu se oli. On älytöntä, että Turun palosta ei ole kirjoitettu. Se on vähän sama kuin se, että jatkosodasta ei olisi kirjoitettu yhtään romaania.

Ilman tulipaloa Turku voisi olla Suomen New York

Tulipalo syttyi syyskuun neljännen päivän iltana ja jatkui seuraavan päivän iltapäivään saakka. Silloin alkoi sataa.

Myrskytuulen mukana laajalle levinnyt tuli tuhosi 2500 rakennusta ja jätti 11 000 turkulaista kodittomiksi. Satoja ihmisiä loukkaantui, ja muutama kymmenen menetti henkensä. Samalla tapahtuma keikautti Suomen suuriruhtinaskunnan uuteen asentoon.

Ennen paloa Turku oli Suomen kaupunkien joukossa ylivoimainen ykkönen – vaikka olikin menettänyt asemansa pääkaupunkina Helsingille jo vuonna 1812. Siitä huolimatta niin kaupankäynti, politiikka, uskonto kuin tiedekin oli keskittynyt Aurajoen rannoille.

– Turku oli Suomen kansainvälisin kaupunki. Siellä oli kauppiaita ja kävijöitä Itämereltä, Euroopasta, jopa kahvi- ja sokerilaivoja Etelä-Amerikasta.

– Palon jälkeen Turun loisto ei edes hiipunut, vaan tuhoutui kuin veitsellä leikaten. Turusta tuli maakuntakaupunki. Se laskeutui kauas Helsingin taakse, Tampereen ja Porvoon luokkaan.

Entä jos Turku ei olisi palanut?

Pohjolan mukaan Turku olisi pysynyt maan tärkeimpänä kaupunkina, ja Helsinki olisi ollut vain sotilastukikohta, jossa on nimellinen hallinto.

– Helsinki olisi ollut ikään kuin Washington D.C. ja Turku kuin New York.

Ennen paloa Turussa oli vahva kansalaisyhteiskunta, vaikutusvaltainen porvaristo ja paljon aktiivisia opiskelijoita – toisin kuin Helsingissä. Pohjolan mukaan joukossa oli myös vallankumouksellisia, joista osa halusi itsenäisyyttä ja demokratiaa, osa paluuta Ruotsin vallan alle. Tulipalo tuhosi tällaiset ajatukset kertaheitolla.

– Jos ne eivät olisi tuhoutuneet, onko mahdollista, että Suomi olisi itsenäistynyt?

Pohjola pitää mahdollisena, että jos Turku ei olisi palanut, Suomi olisi saattanut itsenäistyä jo Euroopan hulluna vuonna 1848. Silloin monessa muussa maassa kapinoitiin ja valtarakenteet rytisivät. Siinä tapauksessa valtiomme valmistautuisi nyt jo 170-vuotisjuhliinsa.

Turku oli rutikuiva sytykekimppu – vain yksi kipinä riitti

Turku on palanut yli 30 kertaa. Eikä sellainen ollut tavatonta muissakaan ahtaasti rakennetuissa puutalokaupungeissa menneinä aikoina. Vuonna 1827 kaupunki paloi erityisen pahasti, koska olot olivat niin otolliset.

Kesä oli hyvin kuiva, ja se jatkui syyskuun alkuun asti. Talojen katot oli valtaosin tehty turpeesta ja tuohesta. Kaupunki oli monin paikoin maaseutumainen eli asukkailla oli pihapiirissään eläimiä ja navettoja, joiden yliset pullistelivat rutikuivaa heinää.

Pohjola muistuttaa, että varsinaista palokuntaa ei ollut. Opiskelijoilla ja porvareilla oli velvollisuus osallistua korttelipalomestarien johtamiin sammutustöihin. Oli huonoa tuuria, että ylioppilaat olivat vielä kesälomalla ja suurin osa porvareista Tampereen markkinoilla.

Palo sai alkunsa teurastaja Carl Gustav Hellmanin talon pihalla olevasta navetasta, Aninkaistenmäeltä. Paikka sijaitsee nykyisen Puutorin lähellä. Seudulla oli 1800-luvun alussa paljon pieniä puuhökkeleitä, joissa asui köyhiä käsityöläisiä. Hellmanin talo oli alueen suurimpia.

Tiiviisti rakennettujen puutalojen keskellä Hellmanin kolmesta talosta yhdistetty pytinki oli suoranainen helmi. Seinät oli maalattu ja talot muutenkin huollettu, mitä nyt vanha savupiippu näytti siltä, että pienikin tuulenpuuska voisi irrottaa siitä tiilen tai kaksi.― Mike Pohjola: 1827, Gummerus

Maalaus, jossa Turku on palanut pahasti vuonna 1827. Kuva: G. W. Finnberg / Kansalliskirjasto. Turku,tulipalot

– Tiedämme, että navettaan tuli kipinä ja sitten Turku paloi. Sen tiedämme varmasti. Oliko se jonkun tahallaan tai vahingossa sytyttämä, vai leijailiko kipinä epäonnisesti naapurin savupiipusta, sitä ei tiedetä – ainakaan vielä. On mahdollista, että tiedon voisi selvittää, mutta sitä ei ole selvitetty.

Pohjolan mukaan palon syttymispaikka tiedetään niin varmasti kuin historiasta ylipäätään voi tietää. Tieto löytyy lukuisista aikalaisraporteista. Myös suurpaloa tutkinut palovahinkokomitea selvitti asiaa, haastatteli silminnäkijöitä ja teki saman johtopäätöksen.

Heti palon jälkeen moni syytti Hellmanin piikaa Maria Vassia sytyttäjäksi. Hänen epäiltiin käsitelleen varomattomasti kynttilää. Komitea kuitenkin totesi hänet syyttömäksi.

Navetasta tuli levisi Hellmanin muihin rakennuksiin, naapuritaloihin ja pian koko kortteliin.

Kukaan ei uskonut, että tulipalo voisi ylittää Aurajoen

Pahaksi onneksi tuuli yltyi ja alkoi puhaltaa kipinöitä ja liekkejä kohti Aurajokea ja keskustaa. Kaupunkilaiset ymmärsivät, että koko joen länsipuoli saattaa palaa. Idässä tuomiokirkon puolella oleva varakas ja vanha keskusta oli kuitenkin turvassa joen takana.

– Sitten tapahtui se, mitä oli mahdoton ajatella. Jokirannassa oleva, pahanhajuinen nahkurintehdas syttyi tuleen, siellä olevat kemikaalit räjähtivät ja kuljettivat palon joen toiselle puolelle.

Tuli ylitti veden, ja tuomiokirkon ympäristö alkoi palaa. Sammuttaminen ei onnistunut, koska pumppukärryt ja vesitynnyrit oli viety toiselle rannalle. Niiden hakeminen oli hankalaa, koska kadut ja ainoa silta olivat täynnä pakenevia ihmisiä.

Näky oli kuin talvisessa lumipyryssä, jossa suuret ja märät hiutaleet olisivat korvaantuneet tulisilla kekäleillä. Niitä vihmoi joka suuntaan, ja naamaan osuessaan ne polttivat kasvot rakkuloille.

Tulituiskussakin kujien välistä näkyi ja kuului vimmaisesti roihuava soihtu, joka oli joskus ollut Tuomiokirkon torni.

― Mike Pohjola: 1827, Gummerus

Palon edetessä kirkontorni romahti, ja vieressä sijainnut Turun akatemia ja sen kirjasto paloivat. Suomen suurin ja tärkein kirja- ja käsikirjoituskokoelma muuttui tuhkaksi – lukuun ottamatta niitä muutamaa sataa nidettä, jotka olivat kotilainassa. Suomenkielisiä kirjoja säilyi vain parisenkymmentä. Yhteensä noin 40 000 kirjaa paloi poroksi.

Katastrofin jälkeen kirjastonhoitaja, professori Fredrik Wilhelm Pipping sai tehtäväkseen koota kirjaston uudelleen Helsinkiin. Urakassaan hän sai merkittävää apua kulkuri Matti Pohdolta.

Miksi Turun paloa ei ole tutkittu kunnolla?

Mike Pohjolan romaanissa Turun polttamista suunnittelee useampikin henkilö. Heidän motiivinsa vaihtelevat kostosta rahanahneuteen ja uskonnollisesta vehkeilystä poliittiseen kähmintään.

Pohjolan mielestä näyttää siltä, että esimerkiksi keisari ja Venäjä hyötyivät Turun palosta. Suomen voimakkain kaupunki meni polvilleen ja kapinahenki lannistettiin. Samalla suuriruhtinaskunnan painopiste siirtyi Helsinkiin, lähemmäs Pietaria.

Kirjailija vertaa silloista Venäjän tsaaria nykyajan monikansalliseen jättiyhtiöön, joka osaa hyödyntää luonnonmullistusta, kun sellainen jossain tapahtuu.

– He eivät aiheuta näitä hyökyaaltoja, mutta hyötyvät niistä. Vähintäänkin on selvää, että tsaarin hallinnolla oli suunnitelmat valmiina siltä varalta, että jos alkaisi sota tai iskisi kulkutauti tai jotain. Silloin voitaisiin esimerkiksi siirtää yliopisto Helsinkiin, ja se olisi tosi kiva.

Pohjola toteaa, että keisari Nikolai I kyllä ilmaisi palon jälkeen tukensa Turulle ja lupasi ison kasan rahaa jälleenrakentamiseen. Siksi onkin yllättävää, että aika pian tuli ilmoitus akatemian eli yliopiston siirtämisestä Helsinkiin. Pohjola ei tiedä, mikä sai keisarin muuttamaan mielensä.

Kirjaa kirjoittaessaan Pohjola luki Turun palosta kaiken, mitä sai käsiinsä. Hän hämmästyi, kuinka vähän sitä on tutkittu. Kirjailijan toiveena onkin, että joku historiantutkija alkaisi kunnolla penkoa arkistoja.

– Missä olette, Sari Näre ja Teemu Keskisarja! Tarttukaa nyt herran tähden tähän aiheeseen, jotta minun fiktiivinen romaanini ei ole ainoa, mitä palosta tiedetään.

Pohjola ymmärtää hyvin, miksi esimerkiksi venäläisten mahdollista osuutta ei tutkittu autonomian aikana tai YYA-Suomessa. Viimeistään nyt olisi aika perata kaikki löydettävissä oleva materiaali tieteellisen tarkasti.

Historioitsija Teemu Keskisarja ei usko, että venäläiset olisivat osallistuneet palon suunnitteluun. Hän muistuttaa, että puiset kaupungit paloivat tavan takaa ihan itsestään.

Keskisarja myöntää, että Turku on jäänyt historiankirjoituksessa Helsingin varjoon. Esimerkiksi suurpalosta ei hänen mukaansa ole ihan helppoa kirjoittaa, koska arkistolähteet ovat vähissä. Keskisarjaa sapettaa joka työpäivä se, että palossa tuhoutui korvaamattomia koko Suomen muinaisuuden lähteitä.

– Ei aihetta ole systemaattisesti kartettu, mutta ehkä siitä yhden hyvän tietokirjan joku voisi kirjoittaa, Keskisarja sanoo.

Mike Pohjola toivoo, että juuri niin tapahtuisi.

– Olisi tosi kivaa lukea siitä, millainen rikas ja monipuolinen kaupunki Turku oli ennen paloa ja siitä, miten palo eteni. Jos joku pystyisi löytämään suunnitelman Turun polttamiseksi, se olisi tietenkin mieletön skuuppi, Pohjola sanoo.

Haaste on nyt heitetty. Turun palo odottaa tutkijaansa.

Huom! Kirjailija Mike Pohjolan esittämät spekulaatiot esimerkiksi venäläisten osuudesta Turun palossa tyrmätään Turun yliopiston historiantutkijoiden vastineessa, joka on julkaistu 6.9.2017: Faktan ja fiktion Kulttuuricocktail

Mike Pohjolan vastaus tutkijoille 7.9.2017: Turun paloa ei ole tutkittu kunnolla

Kuuntele, miten kirjailija Mike Pohjola, akatemiaprofessori Hannu Salmi ja filosofian tohtori Panu Savolainen pohtivat historiantutkimuksen etiikkaa ja faktan ja fiktion rajaa historian käsittelyssä 15.9.2017:

Kuvalähteet:

Turku ennen vuoden 1827 tulipaloa. Kuva: Thierry Fréres (painaja), Villeneuve Julien Valou (piirtäjä), Kügelgen Carl von (alkuperäisen kuvan tekijä), Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Palaneen Turun raunioita. Kuva: G. W. Finnbergin kivipiirros vuodelta 1827. Lähde: Doria.fi / Kansalliskirjasto.

Turun kartta vuodelta 1828. Lähde: Doria.fi / Kansalliskirjasto.

Turku mahdollisesti vuonna 1872. Kuva: Anderson (kaivertaja), Aktie Bolaget i Norrköping, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Edit: Korjattu artikkelin videon koodausta 5.9.2017 klo 21:54.
Edit: Lisätty linkkejä 6., 7., 10., 15. ja 26.9.2017.
Edit: Lisätty radiokeskustelua esittelevä virke 8.4.2019.