Hyppää pääsisältöön
Vapaan seksin ansa

Elämme ennennäkemättömän seksuaalisessa kulttuurissa. Eroottiset kuvat ja tekstit ympäröivät meitä kaikkialla. Silti harrastamme vähemmän seksiä, kuin aikaisemmin. Miksi kuilu fantasian ja todellisuuden välillä kasvaa?

Elämme ennennäkemättömän vapaamielisessä ja sallivassa yhteiskunnassa. Avoliitot ja esiaviollinen seksi ovat käytännössä valtavirtaa. Irtosuhteiden harrastaminen on hyväksyttyä. Ehkäisy on kaikkien saatavilla.

Merkittävin muutos tapahtui 1960-luvun lopulla, jolloin niin sanottu seksuaalinen vallankumous pyyhkäisi läntisen maailman ylitse. Seksuaaliset tabut murtuivat, ehkäisyä ja seksiä koskeva tieto tuli kaikkien saataville. Muutos näkyi seksikäyttäytymistä kuvaavissa tutkimuksissa pienellä viiveellä: 1970-luvun kuluessa seksin aloittamisikäraja laski, kumppaneiden määrä kasvoi ja seksi muuttui monipuolisemmaksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt alkoivat saada oikeuksia ja näkyvyyttä.

Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla nyt, vuonna 2017, seksuaalisesti vapautuneempia ja tyytyväisempiä, kuin koskaan ennen.

On käynyt päinvastoin. Suomalaisten seksikäyttäytymistä mittaavan FINSEX-tutkimuksen mukaan "puutteessa elävien" määrä on lisääntynyt dramaattisesti 1990-luvun alusta tähän päivään. Yle uutiset raportoi marraskuussa 2016, että jopa puolet miehistä elää seksin puutteessa.

Väestöliiton keräämän FINSEX-datan mukaan yli puolet miehistä ja 45 prosenttia naisista haluaisi parisuhteessaan enemmän yhdyntöjä. Miehillä tämä osuus oli kasvanut 15 prosenttiyksikköä ja naisilla 26 prosenttiyksikköä vuodesta 1992.

Miksi niin moni on seksuaalisesti tyytymätön, vai pitäisikö sanoa tyydyttymätön? Eivätkö seksuaalinen vallankumous ja kaupallisen seksin vapautuminen sensuurin kahleista johtaneetkaan iloon ja autuuteen?

Kansakunnan laskeva libido

FINSEX-tutkimuksen tuloksia kannattaa lukea varauksella. Tutkimuksessa ja erityisesti siitä tehdyissä tiedotteissa ja lehtijutuissa menevät iloisesti sekaisin käsitteet ”seksi”, ”yhdyntä” , ”sukupuoliyhteys” ja ”rakastelu”, jotka kaikki tarkoittavat varsin eri asioita. Se, mitä kysytään, vaikuttaa vastauksiin.

Long Play –verkkolehden tekijät Anu Silfverberg ja Hanna Nikkanen kritisoivat tutkimusta siitä, että siinä rinnastetaan yhdyntä seksin harrastamiseen. Yhdyntäkertojen väheneminen kun ei suoranaisesti kerro siitä, että ihmiset harrastaisivat vähemmän seksiä.

Seksiä voi tunnetusti harrastaa monilla muillakin tavoilla, kuin asettamalla sukuelimet sisäkkäin.
Myös jako ”klitorisorgasmeihin” ja ”emätinorgasmeihin” on nykytietämyksen valossa outo ja keinotekoinen.

Tämä lähdekritiikki ei silti kumoa sitä maailmanlaajuista trendiä, että seksiä harrastetaan yhä vähemmän. Erityisesti avioliitossa olevien seksielämä on kuihtumaan päin, kertoo tuore yhdysvaltalaistutkimus. Useissa tutkimuksissa on raportoitu myös teinien seksielämän aloitusiän noususta ja seksin määrän vähenemisestä.

Muutos on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. The Guardian-lehden mukaan sekä brittien seksuaalinen halu, suoriutuminen ("performance") että tyytyväisyys seksielämäänsä ovat pudonneet. Lehti käyttää ilmaisuja ”laskeva kansallinen libido” ja ”kollektiivinen tyytymättömyys seksielämäämme”. Osa on jo täysin luovuttanut. Brittitutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa briteistä uskoo, että täysin seksitön parisuhde voi olla onnellinen.

Englanninkielisissä maissa tutkimuksissa käytetään yleensä ilmaisua ”have sex”, jolloin tutkimukset mittaavat nimenomaan seksin harrastamista kokonaisuudessaan, eivät vain yhdyntäkertojen määrää.

Työttömät touhuavat vähemmän

Syitä seksin vähenemiseen on etsitty niin pornosta kuin työelämän muutoksistakin. Kun pornolehtiä ja –elokuvia oltiin vapauttamassa sensuurista, pelättiin, että altistuminen ”sukupuolikuria ja säädyllisyyttä” loukkaaville kuville lisäisi rietastelua myös tosielämässä. Toisin kävi.

Pornon runsas tarjonta saattaa pikemminkin vähentää ihmisten tosiasiallista kanssakäymistä. Pornolehtiä 1970-luvulta asti toimittanut Börje Mellberg pitää selitystä järkeen käyvänä. ”Ei kaverit lähde enää iskeen naisia tai naiset lähde baariin norkoilemaan, kun voi katella sitä kotona netissä. Ennen vanhaan meikäläinenkin lähti tonne kadunkulmaan seisoskeleen ja odottaan, että joku iskis. Siellä seisoskeltiin ja odotettiin, ei tuu ketään… mennään ostaan Kalle.”

Pornon kulutus ei välttämättä enää ole yksinäistä vemputusta kuvia tai videoita katsellen. Erilaiset videochatit mahdollistavat myös vuorovaikutuksen pornon kuluttajan ja myyjän välillä. Yksinkertaista?

Ehkä. Paitsi että tutkimukset eivät tue tätä hypoteesia. Amerikkalaisen kyselytutkimuksen mukaan pornon katselu voi joissain tapauksissa vähentää seksuaalista aktiviteettia, mutta myös lisätä. Erityisesti paljon pornoa kuluttavat naiset ovat aktiivisempia myös harrastamaan seksiä.

On myös esitetty, että työelämästä olisi tullut niin kuluttavaa ja aikaa vievää, että se vie seksihalut. Tämä koskee erityisesti avo- ja avioliitossa eläviä. Työpäivän jälkeen ei yksinkertaisesti jaksa tai ehdi harrastaa seksiä. Työ tunkeutuu myös vapaa-ajalle: kännykkä soi ja sähköposti kilisee juuri silloin, kun olisi hyvä hetki kaatua sohvalle puolison kanssa.

Amerikkalaisdata kumoaa osin tämänkin väitteen: naiset, joiden mies on työttömänä, harrastavat seksiä viikoittain pienemmällä todennäköisyydellä, kuin työssäkäyvien miesten vaimot. Utahin yliopiston professori Nicholas H. Wolfinger spekuloi perhetutkimuksen instituutin blogissa, että työttömyys alentaa miehen itsetuntoa, mikä taas vähentää seksihaluja ja –kykyjä.

Seksin harrastamisen vähenemistä on yritetty selittää myös testosteronitasojen laskulla ja fyysisen kunnon huononemisella, mutta mikään yksittäinen syy ei anna tyhjentävää vastausta. Kenties uskottavin selitys seksielämän hiipumiselle on tekniikan kehitys.

Ne hetket, jolloin aiemmin olisi kenties harrastettu seksiä, kulutetaan nyt ruudun ääressä.
Toinen loikoilee sohvalla nenä kiinni tabletissa, toinen nakuttaa läppäriä. Sängyssä kädet hamuavat ennemmin puhelimen näyttöä, kuin vieressä nukkujaa. Varsinkin nuorempia ikäpolvia ja teinejä sosiaalinen media tuntuu kiihottavan enemmän kuin ihokontakti. Yksinäisyyttä peukutukset eivät kuitenkaan poista.

Täydellisyyden tavoittelu tappaa halun

Itse lähtisin etsimään syitä vielä syvemmältä kulttuurimme ja yhteiskuntamme muutoksista.

Seksin ja seksuaalisuuden mikrohistoriasta eli yksilön kokemuksista ei paljoa tiedetä. Oikeudenkäyntipöytäkirjojen perusteella voidaan päätellä, että jo 1600-luvulla ihmiset ovat, yllätys yllätys, harrastaneet seksiä aidosta halusta ja keskinäisestä vetovoimasta. Intiimeihin yksityiskohtiin emme pääse käsiksi: millaisia asentoja ihmiset ovat käyttäneet, miten he ovat tilanteen kokeneet, millaisista asioista nauttineet?

Vielä sata vuotta sitten seksistä nauttimista esti kristillinen moraali: haureuteen sortunut tunsi todennäköisesti itsensä likaiseksi ja syntiseksi. Myös ei-toivotun raskauden pelko rajoitti erityisesti naisten seksuaalisuutta. Nouseva keskiluokka yritti erottautua köyhästä kansasta korostamalla siveellistä ryhdikkyyttään. Seksuaalisuutta pidettiin eläimellisenä viettitoimintana, jota kunnon kansalaisen tuli kontrolloida.

Kun näistä rajoitteista päästiin, tilalle tulivat ulkonäköpaineet ja täydellisyyden tavoittelu. Pintatasolla yhteiskuntamme näyttää muuttuneen yhä seksuaalisemmaksi, suorastaan yliseksualisoiduksi. Kyse ei ole vain pornosta. Lehtijutut, mainokset, tv-sarjat, elokuvat, musiikkivideot ja sosiaalinen media pursuavat seksuaalista kuvastoa fetisseistä twerkkaukseen. Syvätasolla olemme edelleen eksyksissä itsemme ja seksuaalisuutemme kanssa.

Onko seksin tuotteistaminen kääntynyt jo itseään vastaan? Hukuttaako kuvatulva alleen itse asian, ihmisten välisen aidon seksin ja seksuaalisuuden?


Olen usein miettinyt, millaista olisi harrastaa seksiä, jos ei olisi koskaan nähnyt yhtään seksuaaliväritteistä kuvaa tai videopätkää.
Millaista olisi, jos ei tietäisi, miltä seksin tulisi näyttää ja kuulostaa? Jos voisi keskittyä vain siihen, miltä asiat tuntuvat, ilman takaraivossa välkkyvää täydellistä rakastelukohtausta. Koskaan historiassa emme ole eläneet niin monenlaisten seksiin liittyvien ihanteiden, vaatimusten ja ideaalien ympäröimänä. Seksuaaliset normit eivät ole kadonneet, ne ovat pikemminkin vahvistuneet. Ulkoisesta kontrollista on siirrytty sisäistettyihin odotuksiin.

Epäsuhta fantasian ja todellisuuden välillä kasvaa. Olemmeko kroonisesti niin tyytymättömiä sekä omaan että kumppanimme vartaloon ja seksuaaliseen suoriutumiseemme, että jätämme epäonnistumisen pelossa aloitteen tekemättä?

Seksi on ihmisyyden viimeinen rajamaa. Hyvää seksiä ei voi feikata. Voimme pystyttää sosiaaliseen mediaan kauniit kulissit, luoda itsellemme upean kodin, siivota sotkut piiloon ja pukea lapsille kauniit vaatteet, mutta jos seksi ei toimi, se ei toimi. Täydellisyyden tavoittelu ja ulkoisiin seikkoihin takertuminen tuhoaa seksuaalisen halun ja kyvyn.

Onnistuakseen seksi vaatii irti päästämistä ja kontrollista luopumista, myös sisäisestä kontrollista.

Kirjoittaja on Seksi-Suomen historia -dokumenttisarjan käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Riikka Kaihovaara
Riikka Kaihovaara dokumenttisarjan kuvauksissa 1960-luvun laivatytöksi pukeutuneena. Taustalla merimieskapakka Kairo Kotkassa. Riikka Kaihovaara Riikka Kaihovaara
Seksi-Suomen historia sarjan logo
Seksi-Suomen historia sarjan logo Kuva: Yle Logo