Kanadalaisen aivotreenimenetelmän on tällä viikolla väitetty parantavan allergioita. Sen mukaan pähkinäallergikko voisi aivojaan uudelleenohjelmoimalla huoletta napostella pähkinöitä. Menetelmällä voi kehittäjänsä mukaan parantua jopa Parkinsonin taudista. On julmaa väittää vaikeasta astmasta, allergiasta tai muusta vakavasta taudista kärsivälle, että positiivinen ajattelu parantaa, kirjoittaa Jukka Häkkinen blogissaan.
Ensimmäisenä aiheeseen tarttui Helsingin Sanomat jutullaan “Näin äiti ja tytär paranivat vakavista yliherkkyyksistä - tutkijan mukaan sisäilman vuoksi oireileva voi ohjelmoida aivonsa uudelleen”. Yhteistä tälle ja muille jutuille (HS 5.9., Yle 5.9., MTV3 6.9.) oli paranemiskertomus: ihmiset kokivat selvinneensä erilaisista oireista kanadalaisen Annie Hopperin kehittämän Dynamic Neural Retraining System™ (DNRS) -menetelmän avulla. On mahdotonta arvioida yksittäisten ihmisten kokemuksia, mutta menetelmän tieteellisyyttä on syytä tarkastella kriittisesti.
DNRS -menetelmän mukaan useiden kroonisten sairauksien taustalla on aivojen limbisen järjestelmän trauma. Siksi aivojen limbinen järjestelmä pitäisi ohjelmoida uudelleen. Virheellisten kytkentöjen korjaamisen sanotaan auttavan moniin sairauksiin, mm. siitepöly- ja ruoka-aineallergioihin, astmaan, Lymen borrelioosiin ja jopa Parkinsonin tautiin.
Mullistava aivojen muokkautuvuus?
Kanadalaisyrityksen sivuilla mainostetaan, että menetelmä perustuu neuroplastisuuteen eli aivojen muokkautuvuuteen. Sivuilla on parikin videota, joiden mukaan aivojen plastisuus olisi suurin uutinen neurotieteessä neljäänsataan vuoteen.
Väite on kummallinen, sillä aivojen muotoutuvuus on tiedetty jo pitkään. Esimerkiksi psykologi Donald Hebb kirjoitti jo vuonna 1949, että oppiminen tapahtuu aivojen hermoverkkojen muutoksien avulla. Aivojen plastisuus ei siis ole ihan uusi idea. Itse asiassa kaikki muuttaa aivoja, jopa tämän blogin lukeminen.
Jos plastisuus-sanaa käytetään ilman tarkempaa määrittelyä, on se vain tieteelliseltä kalskahtava sana, joka tarkoittaa oppimista. Samalla tavalla voisin sanoa, että lapseni lähti tänään kouluun, jossa häntä aivojaan muutetaan neuroplastisuutta hyödyntävien menetelmien avulla.
Kyseessä on nokkelaa markkinointia, arkisen asiaan maustamista tieteellisellä termillä, joka ei tuo itse asiaan mitään uutta.
Parantaako aivojen ohjelmointi sairaudet?
DNSR-menetelmä korostaa limbisen järjestelmän uudelleenohjelmointia. Limbinen järjestelmä on aivojen syvissä osissa oleva rakenteiden joukko, joka aktivoituu muun muassa silloin kun aistimme jotakin tunteita herättävää, vaikkapa epämiellyttävän hajun tai äänen.
DNSR:n käsitys limbisestä järjestelmästä on kuitenkin outo. Ensinnäkin, ympäristön aiheuttamat tunnereaktiot eivät ole pelkästään limbisen järjestelmän toimintaa. Tunteen syntyminen on monimutkainen, monia aivojen alueita aktivoiva prosessi. Toiseksi, on täysin epätieteellistä väittää, että että limbinen järjestelmä aiheuttaisi allergioita ja autoimmuunisairauksia. Kolmanneksi, DNSR väittää, että sairaudet ovat aivovaurion kaltaisia ongelmia, joihin tarvitaan neurologista kuntoutusta.
Eli jos minulla on allergia, se on itse asiassa jollakin tavalla syntynyt aivovaurio, joka pitää uudelleenpiuhoittaa neurologisella kuntoutuksella. Tälläkään väitteellä ei ole tieteellistä pohjaa.
Juttele limbiselle järjestelmällesi?
Kuinka limbistä järjestelmää sitten menetelmän mukaan uudelleenohjelmoidaan? Kuvauksissa toistuu ajatus limbisen järjestelmän hermoyhteyksien järjestämisestä uudelleen. Otetaan pahat radat pois ja tehdään tilalle hyviä ratoja. Omalle limbiselle järjestelmälle jutellaan!
Tämän neurologiseksi kuntoutukseksi kutsutun menetelmän konkreettisia yksityiskohtia ei kerrota missään. Koska menetelmästä ei ole olemassa tieteellisiä julkaisuja, ainoa mahdollisuus on maksaa 290 euroa DVD:stä ja selvittää asia sieltä. En ostanut DVD:tä, mutta verkosta löytyy kuvauksia ohjelmoinnista.
DNSR perustuu epätietieteellisiin näkemyksiin aivojen toiminnasta eikä menetelmän toimivuudesta ole mitään tieteellistä näyttöä.
Eräässä suomalaisessa blogissa kerrotaan, että DNSR koostuu harjoitteista, joissa yritetään ajatella asioita eri tavalla, siis muuttaa ajattelun malleja. ”Piti tehdä erilaisia tehtäviä ja luoda vaihtoehtoisia ajattelumalleja. Esimerkiksi en voi käydä saunassa, koska se aiheuttaa niin kamalan olon ja paikat kipeiksi. Tällaisen lauseen muutinkin, että "en käy saunassa, koska en pidä saunomisesta. Ehkä joskus opin pitämään." ”
Harjoitukset kuulostavat tutuilta, sillä ne muistuttavat psykoterapiassa käytettäviä menetelmiä. Myös DNSR:n omilla sivuilla kerrotaan, että DNSR-harjoitteet ovat saaneet vaikutteita erilaisista psykoterapioista, kuten kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta. Jos verrataan kognitiivisen psykoterapian kuvauksia suomalaisen alan yhdistyksen sivuilla DNSR:ään, yhteneväisyydet ovat selviä.
Terapia auttaa - mutta ei kaikkeen
Kognitiivinen terapia on tehokasta ja toimivaa. Se on todettu tehokkaaksi esimerkiksi unettomuuden ja traumaperäisen stressireaktion hoidossa.
On myös havaittu, että onnistunut kognitiivinen terapia näkyy aivoissa. Esimerkiksi kognitiivisen terapian yhteydessä lieventynyt hämähäkkifobia, sosiaalinen ahdistus, traumaperäinen stressihäiriö ja pakko-oireinen häiriö näkyivät aivojen aktivaation muutoksina. Aivotoiminnat muuttuivat limbisessä järjestelmässä, mutta myös aivojen muissa osissa kuten prefrontaalisella aivokuorella, aivosaaressa, ohimolohkossa, tyvitumakkeissa, näköaivokuorella, pikkuaivoissa ja aivosillassa.
Jos DNSR on itse asiassa neurotieteenä markkinoitua kognitiivista psykoterapiaa, niin onko se lopulta ihan ok? Jos ihmiset terapoivat itsensä kuntoon ja haluavat kutsua sitä neurologiseksi kuntoutukseksi, niin onko asiassa ongelmaa? Onhan toki mahtavaa, että ikävät vaivat poistuvat.
DNSR ei kuitenkaan ole sama asia kuin kognitiivinen psykoterapia, jota antaa vuosien koulutuksen saanut psykoterapeutti. DNSR perustuu epätietieteellisiin näkemyksiin aivojen toiminnasta eikä menetelmän toimivuudesta ole mitään tieteellistä näyttöä.
Menetelmä väheksyy ja syyllistää sairaita
Vakavin ongelma on väite sopivuudesta monien sairauksien hoitoon. Menetelmän sivuilla ja tässä Maria Nordinin blogissa sen mainostetaan auttavan allergiaan, astmaan, Parkinsonin tautiin, borrelioosiin ja hiivatulehduksen hoitoon. Käsittämättömin väite on, että autoimmuunisairaudet johtuvat limbisen järjestelmän häiriöistä ja DNSR auttaa myös niihin.
Tämä kaikki kuulostaa kummalliselta ja suorastaan vaaralliselta. Olisiko muka mahdollista, että ykköstyypin diabeetikko tai nivelreumaa sairastava voisi ajatteluaan muuttamalla parantaa sairautensa? Tai että pähkinäallergikko voisi limbistä järjestelmäänsä uudelleenohjelmoimalla huoletta napostella pähkinöitä?
Menetelmä syyllistää kroonisesti sairaan, koska sairaus on oman tsempin puutetta.
Nämä väitteet eivät tietenkään voi olla totta. Lisäksi ne väheksyvät vakavista sairauksista kärsiviä. On julmaa väittää vaikeasta astmasta, allergiasta tai Parkinsonin taudista kärsivälle, että positiivinen ajattelu parantaa.
Tämä myös syyllistää kroonisesti sairaan, koska sairaus on oman tsempin puutetta. Sairaudesta pääse eroon, jos on riittävästi tahdonvoimaa ja parisataa euroa. Pahimmassa tapauksessa epätoivoinen ihminen maksaa DVD:stä satoja euroja.
Kaiken kattavat parantamisväitteet asettavat DNRS-menetelmän selvästi huuhaa-kategoriaan.
Kirjoittaja: Jukka Häkkinen
Havaintopsykologi Jukka Häkkinen tietää, mikä on katseidemme ja silmänliikkeidemme salaisuus. Häkkinen tutkii kuvien havaitsemista sekä ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta Helsingin yliopistossa. Jukka on toiminut myös skepsiksen puheenjohtajana, joten yliluonnolliset ilmiöt ja niiden psykologiset taustat ovat tuttuja juttuja. Häkkinen on perehtynyt myös ufosieppauksiin, enneuniin ja valemuistoihin.
Prisma Studion asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.
