Seppo Puttonen
Yle
Amerikkalaiskirjailija Paul Auster vieraili Suomessa syyskuun alussa. Samana viikonloppuna muistettiin runoilija Pentti Saarikoskea, joka olisi täyttänyt 80 vuotta. Sekä Austerin että Saarikosken tekstit osuvat poliittisiin murroskohtiin, joissa voi nähdä paljon samankaltaisuutta. Saarikoski kurkotti vuonna 1962 ilmestyneessä kokoelmassaan Mitä tapahtuu todella? aikakauteen, joka on nyt päättymässä.
Yhdysvaltalaisen kirjailijan Paul Austerin ja presidentti Sauli Niinistön yhteinen keskustelu amerikkalaisuudesta ja maailman nykytilasta osui mielenkiintoiseen hetkeen. Niinistö oli juuri tullut viralliselta valtiovierailulta presidentti Donald Trumpin luota. Hän haastatteli kirjailijaa, joka kritisoi jyrkästi nykyistä Valkoisen talon hallintoa. Auster havainnollisti nykyisen presidentin puheita jopa natsiajan Joseph Goebbelsin teorialla: jos valhetta toistaa riittävästi, ihmiset alkavat pehmetä. Auster sanoi, että tämä on vaarallista, ja se on tilanne, jossa amerikkalaiset nyt elävät.
On houkuttelevaa ajatella, että juuri Valkoisesta talosta tullut presidentti Niinistö tällä Austerin haastattelulla olisi asettunut niiden kansalaispiirien ja taiteilijoiden puolelle, jotka suhtautuvat kriittisesti Yhdysvaltain nykyhallintoon. Näin ei varmaankaan Niinistö ole ajatuksellisesti asiaa miettinyt. Sanatarkkana tunnettu Niinistö on korostanut aina sitä, ettei asioista pidä tehdä vääriä johtopäätelmiä. Presidentti Niinistön yllättävä haastattelutilaisuus istuu toki alkavaan presidenttikampanjaan hienosti.
Kuka enää tietää, mitä tapahtuu todella?
Se, mikä sekä valtiovierailusta että Austerin haastattelusta välittyi, oli ajatus tiedon epämääräisyydestä ja jopa valheellisuudesta. Presidentti Donald Trump syyttää mediaa valheelliseksi ja itse puhuu tavalla, joka antaa aiheen epäillä tiedon oikeellisuutta.
Kuka enää tietää, mitä tapahtuu todella? Tätä kysyi runoilija Pentti Saarikoski 60-luvulla. Mitä tapahtuu todella? oli Saarikosken läpimurtoteos, jossa hän pyrki jäsentämään maailman kaoottisuutta marxilaisuuden kautta. Teos käsittelee tuon ajan maailmanpolitiikan uhkakuvia. Pentti Saarikoski pelkäsi maailman ajautuvan uuteen sotaan 1960-luvun alussa. Teokseen on kirjautunut Berliinin muurin rakentaminen, avaruuslennot ja aikalaispoliitikoita Kekkosesta Nikita Hruštšoviin.
Saarikosken kokoelmassa Suomi on kääntänyt selkänsä itään ja tähyilee länteen. Runojen ilmaisu oli avantgardistista, ja tyylilaji on sekoitus lehtipuhetta ja arkikieltä. Tyylilajin kautta Saarikoski halusi osoittaa, ettei maailma ole enää selkeästi järjestäytynyt paikka, vaan kaoottinen ja poliittisuudessaan sekava.
Runomaisessa kuvauksessa veden peiliin heijastuu Hruštšovin hahmo nurinkurisena ja päättömänä, ja lännen tutkat tähyävät tänne. Vaikka pasifistinen liike alkoi 60-luvun lopulla Suomessakin repeytyä riitaan väkivallattomuudesta ja väkivallan sallimisesta, Saarikoskella oli vankka oma näkemys. Hän kirjoitti runossaan Urho Kekkosta mukaillen: vaikka koko maailma muuttuisi, Suomi säilyttäisi perinteellisen.
Suomi joutui elämään kahden totuuden välissä.
Nykyiset poliittiset jännitteet saavat Saarikosken runokokoelman tuntumaan ajankohtaiselta. Maailma näyttää olevan samankaltaisessa kahtiajakautuneisuuden tilanteessa kuin silloin.
Pohjois-Korea uhoaa ydinaseillaan ja sen jännitteet Yhdysvaltain kanssa ovat kasvaneet. 1960-luvulla elettiin niin ikään kylmää sotaa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä. Vuonna 1961 Neuvostoliitto räjäytti toistaiseksi voimakkaimman vetypommin. Kuuban ohjuskriisi ajoi maailman ydinsodan partaalle.
Suomi joutui elämään tuohon aikaan kahden totuuden välissä. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat jyrkästi vastakkain. Suomen sisälläkin kahtiajakautuneisuus oli selvää: vasemmisto ja oikeisto, nuori sukupolvi ja sodan käyneet, pasifismi vastaan sodan väkivalta ja kristinusko vastaan epäusko.
Suurvaltojen läsnäolon vastakkaisuus on tänä päivänä jännitystä lisäävän selvää Itämerellä. Venäjän sotaharjoituksia seurataan tiiviisti, ja kiihkeimmät Nato-keskustelijat ovat vetämässä suomalaisia turvaamaan Yhdysvaltain apuun.
Saarikoski halusi tietää mitä tapahtuu todella, jotta olisi ymmärtänyt, minkälaiseksi maailma on muuttumassa.
Sosialismia ihannoiva Saarikoskikaan ei kannattanut Suomen väkivaltaista muuttamista. Hän haaveili onnelasta, jossa ihmisille ei tule mieleenkään esittää sellaisia vaatimuksia, joita yhteiskunnan on mahdotonta toteuttaa.
Saarikoski kurkotti tulevaisuuteen ja etsi muutoksia. Hän halusi tietää mitä tapahtuu todella, jotta olisi ymmärtänyt, minkälaiseksi maailma on muuttumassa.
Sauli Niinistön mukaan tulevaisuutta ennustavat ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka eivät tiedä, ja niihin jotka eivät tiedä etteivät tiedä.
Paul Austerin mukaan olemme astumassa uuteen aikaan. "Olemme eläneet vakaassa toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, mutta nyt se näyttää hajoavan. Mihin ihmiskunta on menossa, en tiedä", sanoi Auster.
Lue Saarikosken Mitä tapahtuu todella? e-kirjana!
