Hyppää pääsisältöön

Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

Arvoituksellisia muunnelmia. Kuvassa Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen
Arvoituksellisia muunnelmia. Kuvassa Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen Kuva: Pictuner Oy All Rights Reserved Helsingin kaupunginteatteri,Heikki Kinnunen,Ilkka Heiskanen,Arvoituksellisia muunnelmia

Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta.

Eksentristä, yksinäisellä Norjan saarella elävää Nobel-kirjailija Abel Znorkoa näyttelee Heikki Kinnunen ja palvottua tähteä haastattelemaan saapunutta paikallislehden toimittajaa Ilkka Heiskanen. Juonesta ei kannata kertoa lähtökohtia enempää, sillä esityksen nautinto perustuu paljolti yllätykseen.

Näytelmän nimi juontaa säveltäjä Edward Elgarin samannimiseen sävellykseen, jossa on teema ja sen 14 variaatiota. Näytelmän muoto toistaa samaa: näyttämöllä on koko ajan kaksi miestä, mutta heidän suhteensa toisiinsa muuttuu jatkuvasti. Mitä jos tämä olisi totta, entä tämä, vai sittenkin tämä?

Ranskalaisen kirjailija-filosodi Éric-Emmanuel Schmittin vuonna 1996 kirjoittama näytelmä on nyt toteutettu viiden teatterin yhteistuotantona. Helsingin kaupunginteatterin jälkeen esitys lähtee kiertämään Suomea.

Arvoituksellisia muunnelmia. Kuvassa Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen
Arvoituksellisia muunnelmia. Kuvassa Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen Kuva: Pictuner Oy All Rights Reserved Helsingin kaupunginteatteri,Heikki Kinnunen,Ilkka Heiskanen,Arvoituksellisia muunnelmia

Etukäteen minua kiinnosti taitavien näyttelijöiden yhteispeli, samoin Sakari Kirjavaisen ohjaus – näin hänen ohjaamansa Tove Janssonista kertovan näytelmän Majakanvartija viime vuonna Teatteri Avoimissa Ovissa. Se oli tekijöiden herkkä, kipeä ja henkilökohtainen puheenvuoro Janssonille.

Arvoituksellisia muunnelmia jäi kuitenkin varsin laimeaksi kokemukseksi.

Viihdyin kyllä katsomossa, tylsää ei ehtinyt tulla. Nautin Schmittin purevasta kielestä ja juonen jatkuvista käänteistä. Kinnusen ja Heiskasen sanailu sai monet kerrat nauramaan ääneen. Esitys antoi tilaa ajatella omaa elämäänsä, omia rakkauksia, omia harhoja. Ketä olen rakastanut kun olen rakastanut? Olenko tiennyt heistä lopulta mitään? Entä mitä vastavuoroisesti minusta on tiedetty, toivottu, kuviteltu?

Miten hieno ajatus sekin, että usein rakkaussuhteissa kaksi ihmistä erheellisesti luulee, että heidän haaveensa kohtaavat. Ja onni syntyy tuosta suurenmoisesta harhaluulosta.

Studio Pasilassa nähty tulkinta pysähtyi pintatasolle, jotenkin sisäsiistiksi. Päällimmäisenä oli koominen lataus, joka kenties söi mysteeriä, muunnelmien arvoituksellisuutta. Mielestäni esitys olisi voinut pelata paljon intensiivisemmin, paljon vereslihaisemmin päähenkilöiden välisellä kitkalla ja vetovoimalla. Sillä näytelmän sukkelan dialogin alla kiepsahtelevat valtavat asiat: rakkauden pelottavuus, elämää hallitseva valhe, kuolemanpelko, tappava sairaus, kyky kohdata maailma, halu paeta sitä.

Éric-Emmanuel Schmitt: Arvoituksellisia muunnelmia. Suomennos Leo Kontula. Ohjaus Sakari Kirjavainen. Lavastus Juha Mäkipää, puvut Elina Kolehmainen, valosuunnittelu Petteri Unkila, äänisuunnittelu Janne Auvinen. Rooleissa Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen. Ensi-ilta Studio Pasilassa 30.8.2017.
Yhteistuotanto: Helsingin Kaupunginteatteri, Hämeenlinnan Teatteri, Kuopion Kaupunginteatteri, Logomo ja Riihimäen teatteri.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Rovaniemen terävin kynä – Jari Tervo

    Henkilökuvassa pitkän ja ytimekkään tekstin taitaja.

    Runoilevasta toimittajasta tuli veijarikirjailija ja koko kansan tv-suosikki. Jari Tervo kertoo, miten kirjoitetaan pitkästi ja ytimekkäästi.

  • Yksi tekijä, kolme kirjailijaa – Pirkko Saisio

    Henkilökuvassa rooleja kokeileva kirjailija-teatterintekijä.

    Pirkko Saision piti olla työväenkirjallisuuden nuori toivo. Työväenkirjallisuus meni, Saisio jäi. Salanimillä hän on kokeillut, miten erilaista palaute on, kun kirjailija onkin mies.

  • "Huono ammatti, hyvä harrastus" – antiboheemi Paavo Haavikko

    Henkilökuvassa kirjailija, pamfletisti, liikemies, näkijä.

    Paavo Haavikko oli ikäpolvensa merkittävin lyyrikko, joka teki pesäeron taiteilijaromantiikkaan ja neronpalvontaan. Yli sadan kirjan mies sanoi kirjoittamista harrastuksekseen: "Minä en ole se kirjailija. Minä olen se, joka tekee kaikkea muuta."

  • Avaruusromua: Soita e tai y!

    Soita y-sävel ympäristön puolesta!

    Soita e-sävel! Soita se ympäristön puolesta! Näin innostavat kollegoitaan norjalaiset muusikot Guro Skumsnes Moe ja Ole-Henrik Moe. Heidän valitsemansa e-sävel saa selityksensä, kun lukee heidän viestinsä englanniksi: Play the tone E for the environment. Avaruusromussa ympäristöaktiivisten sävelten lisäksi muun muassa softamoogia, variaatioita pöydälle ja musiikkia Akaasisista arkistoista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • William Faulknerin Liekehtivä elokuu on kirjallisuuden historian rajuin oppitunti rasismista

    Kirjailija Leena Landerin haastattelu William Faulknerista.

    "Avainkohtaus on se, jossa mies pitkän kidutuksen päätteeksi pakottaa pojan rukoilemaan polvillaan Jumalan anteeksiantoa. Itselläni on paljonkin omakohtaisia kokemuksia polvirukouksista, onneksi ei lähelläkään tämän romaanin kauhukuvausta." Kirjailija Leena Lander kertoo, mikä William Faulknerin Liekehtivässä elokuussa on vaikuttanut häneen – ja miksi vuonna 1932 ilmestynyt romaani on edelleen ajankohtainen.

  • Avaruusromua: 8500 tonnia ongelmajätettä

    Avaruudessa seilaa yli 130 miljoonaa romun kappaletta.

    Ihmiskunta on ollut ahkera. Kuluneen kuudenkymmenen vuoden kuluessa se on saanut lähetettyä noin 9000 satelliittia maapalloa kiertävälle radalle. Tällä hetkellä niistä kiertää maapalloa noin 5000. Näistä satelliitista toimii parisen tuhatta. Loput ovat ongelmajätettä, avaruusromua. Euroopan avaruusjärjestö ESA:n mukaan maapalloamme kiertää liki 8500 tonnia avaruusromua. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Avaruusromua: Metsä ei kaipaa ihmistä

    Metsä voi parantaa.

    Vietä muutama minuutti metsässä, niin verenpaineesi laskee. Tunti tai pari metsässä hoitaa meidän aivojamme paremmin kuin mielialalääkkeet, sanovat asiantuntijat. Metsässä sydämen syke rauhoittuu ja stressihormonin määrä laskee meidän elimistössämme. Metsä on tehokas lääke stressiin ja masennukseen. Metsä voi parantaa, jos annamme sille mahdollisuuden. Myös musiikki voi auttaa. Toimittajana Jukka Mikkola.