Hyppää pääsisältöön

Julkista nöyryytystä, syyllisen jäljittämistä ja lavastamista – tätä oli avioero sata vuotta sitten

Vanha lehtileike avioerokuulutuksesta 1920-luvulta.
Vanha lehtileike avioerokuulutuksesta 1920-luvulta. Avioero,1920-luku,kuulutukset

”Jos ei vaimoni Karoliina Hirvonen saavu luokseni vuoden ja vuorokauden kuluttua, olen hänestä laillisesti erossa”, kirjoitti Haminan Sanomiin J. E. Hirvonen vuonna 1915.

Sitten vain odoteltiin, josko vaimo olisi tullut takaisin. Jos ei tullut, eropaperit sai laittaa vetämään vuoden kuluttua. Vaimo leimattiin ilmiselväksi syylliseksi, sydämettömäksi hylkääjäksi. Mies taas oli kovia kokenut, puhtoinen ja nuhteeton.

Avioeron saaminen oli tahallisestikin hankalaa, onhan avioliitto ikuiseksi tarkoitettu. Jos joku jostain kumman syystä tahtoi purkaa papin aamenen, oli toisessa puoliskossa oltava jotain vikaa. Aviorikos oli tahallisen hylkäämisen rinnalla toinen oiva peruste avioerolle. Avioeroa ei tosin myönnetty, jos molemmat olivat rikokseen syyllistyneet. Pisteiden laskettiin olevan tasan.

Avioeroa oli niin hankala saada, että parit saattoivat jopa lavastaa hylkäämisiään.

Erojen määrä Suomessa ei aikanaan päätä huimannut. Hirvosten tapauksen aikaan myönnettiin eroja vain muutamia satoja vuodessa, vaikka liittoja solmittiin suhteessa väkilukuun enemmän kuin nykyään. Avioeroa oli niin hankala saada, että parit saattoivat jopa lavastaa hylkäämisiään. Edellisenä päivänä noustiin teatraalisesti eroa julistaen Viron laivaan ja seuraavana tultiin hissukseen takaisin.

Lehti-ilmoitukset ja kirkoissa kuuluttamiset olivat olennainen osa avioeroprosessia. Eroa ei esimerkiksi herunut, ellei hakenut tuomioistuimelta lupaa kuuluttaa kadonnutta puolisoa.

Vanha lehtileike avioerokuulutuksesta vuodelta 1920.
Vanha lehtileike avioerokuulutuksesta vuodelta 1920. Avioero,kuulutukset,1920-luku

Lehdissä ilmoiteltiinkin silloin tällöin näistä karanneista miehistä ja vaimoista, joiden oli ilmestyttävä takaisin vuoden ja yhden päivän sisällä. Yksi päivä vuoden päälle tuli siitä, että tuomioistuimen antama kuulutuslupa tuli voimaan vasta myöntämistä seuraavana päivänä.

1900-luvun alkupuoliskolla oli selvää, että lähes 200 vuotta vanhan yleisen lain naimiskaari tai naimakaari vaati kipeästi päivitystä.

Korkeassa oikeudessa puitavien erivapauskäytäntöä käyttävien erojen määrä alkoi nousta, ja eroja myönnettiin ”syystä tai toisesta”. Auvoisat järkiavioliitot olivat muuttuneet myrskyisän rakkauden satamiksi, joissa karille ajautuminen oli paljon todennäköisempää.

Lähteet:

Henriikka Lius: Mikä rikkoi avioliiton? Avioerot viidessä pohjoiskarjalaisessa kunnassa vuosina 1920–1939

Jenni Kangas: Paha puoliso, huono huoltaja - syyllisyys avioerossa ja lapsen huollossa 1900-luvulla

Tilastokeskus: Siviilisäätyjen muutokset

13.9.2017: Otsikkoa muutettu.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua