Hyppää pääsisältöön

Kalle Kinnunen: Internet tulee tuhoamaan ihmiskunnan

Internet helpottaa elämää ja muuttaa maailmaa. Se on myös suurin yksittäinen uhka koko ihmiskunnalle, väittää dokumentti Lo and Behold. Asenne ei yllätä heitä, jotka tuntevat saksalaissyntyisen elokuvantekijän Werner Herzogin tuotantoa ja maailmankuvaa. Mutta onko Herzog oikeassa?

Internet tulee tuhoamaan ihmiskunnan.

Voimakas auringonpurkaus voisi milloin vain tuhota elektroniikkaamme niin paljon, että world wide web menetetään.

Sen seurauksena sivilisaatio romahtaa, julistaa Lo and Behold -dokumenttiin haastateltu astrologi. ”Miljardit kuolevat!”, hän hihkuu.

”Tämä tulee olemaan sanoinkuvaamattoman kamalaa!”

Dokumentin ohjaaja ja kertoja Werner Herzog tuntuu innostuvan ajatuksesta. Lo and Behold on sekalainen kokoelma Herzogin kohtaamisia erilaisten asiantuntijoiden kanssa, joista kullakin on näkemyksestä tietoverkkojen merkityksestä ja tulevaisuudesta. Erään näkemyksen mukaan olemme nyt antamassa internetille sellaisen vallan, että katastrofi on ainoastaan ajan kysymys.

Lo and Behold alkaa kuvailulla siitä, kuinka internet syntyi, ja sitä verrataan hetkeen, jona Kolumbus löysi Amerikan.

Onko meillä mitään edellytyksiä ymmärtää, millainen merkitys internetillä on ihmiskunnalle? Herzogin mielestä ei. Juoksemme täyttä vauhtia kohti tuntematonta.

Se on selvää, että vaikutus on jo nyt valtava. Lo and Behold alkaa kuvailulla siitä, kuinka internet syntyi, ja sitä verrataan hetkeen, jona Kolumbus löysi Amerikan. Paatoksessa ei pihtailla: taustalla soi Wagnerin Reininkulta.

Nopeasti Herzog antaa ymmärtää, etteivät tietoverkot olleet vain hyödyllinen keksintö. Eurooppalaisten kulttuuri olisi löytänyt Amerikkaan vääjäämättä. Informaatioteknologian hulluus taas on siinä, että luotamme taloutemme ja asteittain koko elämämme järjestelmälle, joka on suunnattoman haavoittuvainen.

Yleisen totuuden mukaan internet on helpottanut elämää, nopeuttanut prosesseja, kiihdyttänyt taloutta ja levittänyt sananvapautta. Herzog kuitenkin haastaa teknoutopistit. Lo and Behold koostuu palasista, pikku episodeista, jotka kertovat kukin jotain netistä. Mutta mitä?

Herzog mässäilee älyttömyyksillä, kuten sillä, että Etelä-Koreassa on ”videopelaajia”, jotka käyttävät vaippoja, jotteivät joudu keskeyttämään peliään. Nettipornon ja pelien aiheuttamaan masennukseen hän tarttuu kuin pahin sensaatiojournalisti.

Hurrikaani Sandyn aiheuttama sähkökatkos ja nettikatkos johtivat sairaalakatastrofiin New Yorkissa. Herzog melkein nauraa taustalla, että saatte mitä ansaitsette, verkkouskovaiset!

Nyt täytyy muistaa, millainen henkilö saksalaissyntyinen elokuvantekijä on.

Nyt täytyy muistaa, millainen henkilö saksalaissyntyinen elokuvantekijä on. 75-vuotias Herzog on kuvannut viidakoissa ja teki useita elokuvia maailman ehkä vaarallisimman ja ainakin hankalimman tähtinäyttelijän Klaus Kinskin kanssa. Tappouhkaukset lentelivät ohjaajan ja tähden välillä, ja Amazonilla intiaaniheimo ehdottikin Herzogille, että he voisivat nitistää ilkeän Kinskin.

Hän on syönyt kenkänsä hävittyään vedon (ateriasta kuvattiin toki dokumentti) ja käveli kerran Münchenista Pariisiin. Ilmeisesti hullu ihailija ampui häntä kerran ilmakiväärillä kesken televisiohaastattelun, eikä hän suostunut keskeyttämään kuvauksia, sillä ”kyseessä ei ollut merkittävä haava”, kuten hän nauhoituksessa toteaa. Erään elokuvansa kuvauksissa tapahtuneen pienen onnettomuuden jälkeen Herzog heittäytyi itse kaktusta päin osoittaakseen solidaarisuutta vaaraan joutuneille näyttelijöilleen.

Tämän kaiken jälkeen tuntuu toki laimealta todeta, että Herzogilla ei ole esimerkiksi kännykkää ja hän itse ei käytä nettiä.

Herzog on tehnyt upeita fiktioelokuvia ja nerokkaita dokumentteja, joissa riittää yllätyksiä, mutta Lo and Beholdissa hänen vastakkainasettelunsa tuntuvat pitkään ennalta-arvattaviltakin.

Väistämätömältä vaikuttava ”internet of things”, jossa kaikki kodin laitteet yhdistetään nettiin, on väärin käytettynä toki vaarallinen järjestelmä. Riippuvaisuutemme tietoverkoista on totta kai huolestuttavaa. Tuleeko juuri se kadottamaan meidän lajimme? Aivan aiheellisesti voidaan pelotella myös ydinaseilla tai vaikka antibioottien ylikäytöllä. Onko pelottelusta hyötyä?

Lo and Behold muistuttaa Herzogin piirteestä ihailla tapahtuneita ja mahdollisia tragedioita.

Lo and Behold muistuttaa Herzogin piirteestä ihailla tapahtuneita ja mahdollisia tragedioita. Hänen dokumenteistaan nerokkain on Karhumies (Grizzly Man), jonka päähenkilö on karhuja enemmän kuin ihmisiä rakastava mies, joka lopulta unohtaa olevansa eri lajia ja päätyy Alaskassa karhujen evääksi. Lo and Beholdissakin Herzog taitaa nauttia, kun intomielinen robottisuunnittelija toteaa rakastavansa robotteja.

Herzog ei ole niinkään kovien faktojen kuin ”ekstaattisen totuuden” etsijä, jota kiinnostavat erikoiset ihmiset ja epätavalliset tulkinnat. Teknologisen maailman kuvaajana hän ei ole omimmilla alueellaan ja sosiaalisen median vaikutus politiikkaan jää ruotimatta – tosin dokumentti onkin kuvattu jo vuonna 2015, jolloin uudet populistiset liikkeet olivat vasta nousukiidossa ympäri teollistunutta maailmaa. Lo and Behold puolestaan nousee dokkarina lentoon yllättävimmillä hetkillä.

Ehkä voimakkaimmassa jaksossa Herzog kohtaa äveriään amerikkalaisperheen, jonka tytär kuoli auto-onnettomuudessa. Onnettomuudesta otetut valokuvat, joissa uhrin pää on lähes irronnut, päätyivät samana päivänä nettiin. Joku lähetti ne anonyyminä sähköpostina isälle, joka ei tuolloin vielä tiennyt – eikä olisi halunnutkaan tietää – mitä kuolleen tyttären keholle oli onnettomuudessa täsmälleen tapahtunut.

Miltä tuntuu, kun oma lapsi tai oma sisko kuolee nuorena – ja groteskit kuvat runnellusta vainajasta leviävät verkossa? Internetissä ei ole vastuuta eikä arvokkuutta, perheen äiti sanoo. Hänestä netti on Antikristuksen ilmentymä: siellä elää ja sieltä leviää ihmiseen pahuus. Tuossa synkässä kontekstissa ja tuon surullisen perheen olohuoneessa väite ja kaikki painajaiskuvien maalailut tuntuvat hetken aivan tosilta.

Dokumentissa ihastuttavimpia ovat hetket, joina tekijä itse pääsee kuvittelemaan ja fantasoimaan.

Dokumentin lopussa päästään kuitenkin myös kauneuteen. Varmaa on, että ellei kehitystä jotenkin väkivalloin katkaista, tulevaisuudessa tietoverkot ja aivot yhdistyvät. Emme voi kuvitella, millainen tulevaisuus on. Hyvin harvassa scifitarinassakaan ennustettiin mitään internetin kaltaista, enemmänkin lentäviä autoja ja muuta hassua.

Herzogin dokumentissa ihastuttavimpia ovat hetket, joina tekijä itse pääsee kuvittelemaan ja fantasoimaan. ”Näkeekö internet unia itsestään”, Herzog kysyy Carnegie Mellon -yliopiston aivotutkijoilta ja saa kysymyksen tuntumaan äärimmäisen tähdelliseltä – ja kiinnostavammalta kuin asiantuntijoiden sinänsä viisaat vastaukset.

Internet irtoaa kaikesta kontrollista. Emme tule enää erottamaan, kommunikoimmeko toisen ihmisen vai älykkään koneen kanssa. Mitäpä jos siitä tuleekin mukavaa?

Herzogkin vaikuttaisi ihastuvan ajatukseen.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Docventures