Hyppää pääsisältöön

Kamus-kvartetti - viisitoista vuotta ja edelleen paranee!

Kun Kamus-jousikvartetti voitti Yleisradion vuoden levy 2016 -palkinnon, yhtenä kriteerinä oli loistelias ohjelmistosuunnittelu, jonka avulla näennäisen erilaiset teokset punoutuivat tiheäksi merkitysverkoksi. Samaa oivallusta on kvartetin uutuuslevyllä, kun Esa-Pekka Salosen Homunculus kohtaa Ligetin ensimmäisen ja Brittenin viimeisen jousikvarteton.

Kamus / Homunculus
Kamus / Homunculus Uudet levyt

Tänä vuonna Kamus-kvartetti viettää viisitoistavuotisjuhliaan, joten mistään nuorisojoukosta ei ole kyse. Juhlalevyn perusteella intensiteetti ja kunnianhimo ovat ennallaan, ja monipuolinen kvartettiosaaminen kehittynyt entisestään. Terhi Paldanius, Jukka Untamala, Jussi Tuhkanen ja Petja Kainulainen luovat arvosoittimillaan muhkean soinnin, joka kantaa ja hehkuu myös pianissimoissa ja rikkonaisiksi sävelletyissä tekstuureissa. Kansainvälisen tason yhteispelissä kuuluu sopivasti myös huumoria.

Levyn nimikappale, Salosen Homunculus, on menevää ja soinnillisesti huumaavaa musiikkia, jonka akustiset ideat tuntuvat välillä kaipaavan orkesterin syleilyyn. Esimerkiksi alkupuolen blokkiharmoniat vaativat kvartetilla soitettuna äärimmäistä puhtautta, johon Kamuskin yltää vain vaivoin; orkesterin massalla ongelmat saisi helpommin peittoon.

Virtuoosialkusoittona Homunculus on silti verraton. Vaan annas olla - Ligetin kvartetossa meno äityy entisestään. Alun orgaaninen kasvu yksinkertaisesta teemanpätkästä kunnon huutoon on todella vaikuttava, ja rytmisissä ryöpytyksissä kvartetti svengaa vastustamattomasti. Ihmeellisintä on silti se, kuinka Ligetin ailahtelevista käänteistä ja jyrkistä saumoista rakentuu kokonaisuus. Mitä ilmeisimmin Kamus-kvartetin oma sointi ja oma tyyli tukevat Ligetin musiikkia, eivät peitä.

Benjamin Brittenin sisäistyneessä ja mielikuvituksekkaassa mutta vankkarakenteisessa myöhäiskvartetossa on enemmän punaisia lankoja seurattavaksi. Nopeissa osissa soitto on aivan vähällä lipsahtaa yliyrittämisen puolelle, mutta kontrasti hitaisiin osiin on sitten sitä tehokkaampi. Lopputulemaksi jää, että Brittenin hiljainen elämänviisaus sopii päätöskappaleeksi hyvin.

Levy kannattaa kuunnella kokonaisuutena, koska silloin ohjelmistosuunnittelu pääsee tekemään taikojaan. Vaikka teosten tyylit ovat näennäisen etäällä toisistaan, yhteiseksi piirteeksi nousee säveltäjien tapa sitoa eri karaktäärejä yhteen sekä modernius ilman akateemisuuden häivää. Samalla teokset aloittavat kuulijan mielessä vilkkaan vuoropuhelun.

Vaikea kuvitella tätä parempaa kamarimusiikkilevyä - niin pitkälle on Kamus-kvartetti viidessätoista vuodessa ehtinyt, ja heidän mukanaan koko suomalainen esittävä säveltaide.

Esa-Pekka Salonen: Homunculus. György Ligeti: Jousikvartetto nro 1 "Metamorphoses Nocturnes". Benjamin Britten: Jousikvartetto nro 3. - Kamus-kvartetti. (Alba, ABCD 309)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.