Hyppää pääsisältöön

Saksofonisti Perttu Nurkka: "Rullaluistimien sijasta toivoin saavani viulun."

Saksofonisti Perttu Nurkka ei osaa sanoa, mistä into soittamiseen tuli. Mutta vanhempien kanssa tehdyn sopimuksen hän muistaa: jos hän oppisi kirjoittamaan, saisi hän palkinnoksi rullaluistimet. Kun palkkion aika tuli, hän toivoi kuitenkin saavansa viulun.

Kuka?
Olen Perttu Nurkka, synnyin Jyväskylässä 19.03.89.

Muutimme Lappeenrantaan kuin olin 3-vuotias.

Perheessäni ei ole ammattimuusikoita, mutta aktiivisia harrastajia kyllä.

Mistä?
Olen asunut Lappeenrannassa lukion loppuun asti.

Armeijan kävin Lahdessa, varusmiessoittokunnassa, jonne jäin töihin kahdeksi vuodeksi palveluksen jälkeen. Samalla opiskelin Lahden konservatoriolla.

Helsinkiin ja Sibelius-Akatemiaan siirryin 2012.

Saksofonisti Perttu Nurkka Kantapöydässä 13.9.2017.
Perttu Nurkka Vesa Kytöojan tentissä Kantapöydässä. Saksofonisti Perttu Nurkka Kantapöydässä 13.9.2017. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen perttu nurkka

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä ja inspiroiva?
Kesäinen Lappeenranta ja Taipalsaari.

Musiikkiopinnot
Aloitin musiikkiopinnot 8-vuotiaana viululla Lappeenrannan musiikkiopistossa.

Innostus oli omaehtoista, en tiedä, mistä se tuli.

Sovimme vanhempieni kanssa, että jos opin kirjoittamaan, saisin rullaluistimet. Kun sitten oli palkkion aika, toivoin saavani viulun rullaluistimien asemasta.

Mitä kaikkia soittimia soitat?
Soitan saksofoneja, kitaraa, pianoa ja viulua.

Tärkeimmät opettajasi ja oppilaitokset?
Tärkeimmät opettajat Lappeenrannan musiikkiopistossa olivat viulisti Luis Perello-Farre ja klarinetisti Jorma Lautanen.

Lahdessa saksofoniopettajani oli Hannu Lehtonen ja Sibelius-Akatemiassa Pekka Savijoki ja Joonatan Rautiola.

Missä vaiheessa opintosi ovat nyt?
On menossa opintojeni viides vuosi eli maisteriopintojen toinen vuosi on alkanut.

Lempisäveltäjäsi?
Tshaikovski oli todella tärkeä ja inspiroiva säveltäjä sellaiseen aikaan elämässä, jolloin musiikki oli ainoa tapa ilmaista tunteita.

Pakko on myös mainita Michael Brecker, jazz-saksofonisti, jonka virtuoottisuus, soundi ja harmonia kasvattivat intoani saksofonin parissa.

Lempiteokset?
Tshaikovskin sinfoniat 5 ja 6 sekä viulukonsertto. Breckeriltä on mainittava viimeiseksi jäänyt levy Pilgrimage

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille?
Breckerille sytyin joskus lukioaikoina. Soitin tuolloin paljon jazzia ja big band -musiikkia.

Harjoittelin myös hurjia määriä ja sen ajan, jota en harjoitellut, ollut orkesterissa, bänditreeneissä tai koulussa, kuuntelin musiikkia.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?
Tosi monenlainen. Tyylistä riippumatta, jos musiikissa on mielestäni jotain mielenkiintoista ja omalaatuista, kuuntelen sitä mielelläni.

Idolisi?
Charlie Parker, Michael Brecker, Alexi Laiho, Steve Vai, John Petrucci, Marcel Mule, Daniel Deffayet, kaikki opettajani.

Idolit ovat vaihdelleet elämän aikana melko paljon. Nykyään en oikein idolisoi ketään, ihailen kylläkin sitäkin enemmän kaikkea opiskelijatovereista lähtien.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?
Olen huomannut, että soiton ohella ehtii aina harrastamaan yhtä asiaa. Mielenkiinnon mukaan se sitten vaihtelee pyöräilyn, autojen, tietokoneiden, kavereiden kanssa pelaamisen ja saksofonien välillä.

Mikä sinusta tulee isona?
Opettaja tai soittaja, riippuu kovasti, missä töitä on tarjolla.

Saksofonisti Perttu Nurkka.
Saksofonisti Perttu Nurkka. Kuva: Laila Kangas / Yle Kantapöytä,perttu nurkka

Perttu piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 13.9.2017. Videolla hän soittaa Eugene Bozzan kappaleen Improvisation et caprice. Toimittajina Janne Koskinen ja Vesa Kytöoja. Ohjaus Harri Anttila.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.