Hyppää pääsisältöön

Toiseen maailmaan viidensadan vuoden taakse

John Sheppard vetäisi musiikin historiassa sikäli lyhyen tikun, että hänen tarkkaa syntymävuottaan ei tiedetä - niinpä viisisataavuotisjuhlat jäävät viettämättä, kokonaislevytykset julkaisematta ja merkitys uudelleenarvioimatta. Onneksi Westminsterin katedraalikuorolla on niin pitkä historia, ettei se välitä pikku epätarkkuuksista, vaan juhlii Sheppardin noin viittäsataa vuotta upealla levyllä, jossa paljastuu hänen vokaalipolyfoniansa laveus, outous ja upeus.

John Sheppard / Media vita
John Sheppard / Media vita Uudet levyt

Levy käynnistyy kuusiäänisellä motetilla Media vita - ja heti kuulija nojautuu levollisesti taaksepäin. Sheppard ottaa kaiken tarvitsemansa ajan, jolloin kuulija kietoutuu paitsi kauneuteen myös ikuisuuden illuusioon. Mutta horteeseen kuulija ei takanojassaan vaivu, koska Sheppard annostelee musiikkiinsa salaperäisyyttä - ohi vilahtavia dissonansseja, harhaanjohtavia kadensseja, yllättäviä diskantti- tai alaäänten sooloja, liian pitkään jatkuvia pidätyksiä. Nykyihmisen käsittämän musiikki-ilmaisun näkökulmasta renessanssin vokaalipolyfonia tarkkoine sääntöineen on alituista rajankäyntiä turruttavan rikkeettömyyden ja valloittavan kauneuden välillä. Sheppard pysyttelee tämän rajan paremmalla puolella, ja tuntuu välillä ilmaisussaan hyvinkin henkilökohtaiselta - ainakin suhteessa aikalaisiin.

Westminsterin katedraalikuoro ei sitten todellakaan ole mikään massiivinen lauma yhteislaulajia, vaan tarkasti kontrolloitu, napakka kuoro, jossa poikaäänet ja miesäänet on saatu sointumaan erityisen hyvin yhteen. Kuoronjohtaja Martin Baker ei höystä musiikkia ylitulkinnalla, vaan antaa katedraaliakustiikan, vankkumattoman peruspuhtauden ja polyfonian virtauksen tehdä tehtävänsä. Ja se riittää kuljettamaan ensin puolen vuosituhannen taakse ja sitten toiseen maailmaan.

John Sheppard: Media vita; Gaude, gaude, gaude Maria; Missa Cantate. - Westminsterin katedraalikuoro/Martin Baker. Hyperion, CDA68187)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.