Hyppää pääsisältöön

Virtuoosi Hamelin löysi jotain ihan muuta Feldmanista

Marc-André Hamelin tunnetaan teräsnäppisenä virtuoosina, joka kaivelee musiikin historiasta unohdettua mutta näyttävää soitettavaa, mitä vaikeampaa sitä parempi. Mutta ohhoh! Nyt Hamelin on löytänyt soitettavakseen minimalisti-eksentrikko Morton Feldmanin teoksen For Bunita Marcus: yli seitsemänkymmentä minuuttia hitaita, yksittäisiä säveliä, joista ei muodostu mitään mitä voisi pitää musiikkina. Virtuositeetin sijalla on meditaatio, ilmaisun sijalla on jatkuva hiljaisuus, draaman sijalla on tapahtumattomuus. Mitä siitä seuraa?

For Bunita Marcus / Marc-Andre Hamelin
For Bunita Marcus / Marc-Andre Hamelin Uudet levyt

Marc-André Hamelinille siitä on seurannut kääntymys. Morton Feldmanin musiikki on niin omalakista, että se vaatii kuulijoilta uskontoon rinnastuvaa luottamusta. For Bunita Marcus ei ole ainutlaatuinen kappale Feldmanin tuotannossa, mutta Feldman on ainutlaatuinen säveltäjä Hamelinin uralla. Hamelinin itse kirjoittamasta levytekstistä välittyy vasta kääntyneen innostus - hän innoissaan, jopa kiihkoissaan siitä, miten Feldmanin musiikissa kaikki onkin toisin.

Soitto on onneksi kaikkea muuta kuin kiihkeää. Feldmanin yksittäisten sävelten ja tapahtumattomuuden äärellä Hamelin malttaa meditoida kaikessa rauhassa, antaen musiikin tapahtua. Taiturillisuus on läsnä lähinnä siinä, että tarkka kosketus pitää soinnin kirkkaana ja tasapainoisena - ja harkitun dynaamisena jopa yli tunnin jatkuvassa pianissimossa.

Kuka tahansa osaisi soittaa Feldmanin kappaleita läpi, mutta harva viitsii, ja vielä harvemmalta löytyy vankka usko niiden sisältöön. Siksi Hamelinin levytys on tarpeellinen. En kuitenkaan voi sanoa, että juuri hänen tulkintansa kohottaisi Feldmanin musiikin arvoa, koska tämä musiikki vähät välittää tulkinnasta. Sen sijaan Hamelinin asema kansainvälisenä pianistitähtenä saattaa suurestikin vaikuttaa Morton Feldmanin musiikin arvostukseen.

Mutta miltä tämä levy tuntuu kuunnella? Minäpä kerron - se tuntuu vapauttavalta. For Bunita Marcus on niin erikoista musiikkia, että sille ei voi antaa mitään merkitystä, eikä sen tapahtumia voi mitenkään seurata. Siksi sen täytyy vain antaa tapahtua, sellaisenaan, ja silloin mieli kevenee maailman taakasta. Feldmanin musiikki on luopumista siitä osasta musiikkia, joka ei ole meditaatiota.

Morton Feldman: For Bunita Marcus. - Marc-André Hamelin. (Hyperion, CDA68048)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.