Hyppää pääsisältöön

Virtuoosi Hamelin löysi jotain ihan muuta Feldmanista

Marc-André Hamelin tunnetaan teräsnäppisenä virtuoosina, joka kaivelee musiikin historiasta unohdettua mutta näyttävää soitettavaa, mitä vaikeampaa sitä parempi. Mutta ohhoh! Nyt Hamelin on löytänyt soitettavakseen minimalisti-eksentrikko Morton Feldmanin teoksen For Bunita Marcus: yli seitsemänkymmentä minuuttia hitaita, yksittäisiä säveliä, joista ei muodostu mitään mitä voisi pitää musiikkina. Virtuositeetin sijalla on meditaatio, ilmaisun sijalla on jatkuva hiljaisuus, draaman sijalla on tapahtumattomuus. Mitä siitä seuraa?

For Bunita Marcus / Marc-Andre Hamelin
For Bunita Marcus / Marc-Andre Hamelin Uudet levyt

Marc-André Hamelinille siitä on seurannut kääntymys. Morton Feldmanin musiikki on niin omalakista, että se vaatii kuulijoilta uskontoon rinnastuvaa luottamusta. For Bunita Marcus ei ole ainutlaatuinen kappale Feldmanin tuotannossa, mutta Feldman on ainutlaatuinen säveltäjä Hamelinin uralla. Hamelinin itse kirjoittamasta levytekstistä välittyy vasta kääntyneen innostus - hän innoissaan, jopa kiihkoissaan siitä, miten Feldmanin musiikissa kaikki onkin toisin.

Soitto on onneksi kaikkea muuta kuin kiihkeää. Feldmanin yksittäisten sävelten ja tapahtumattomuuden äärellä Hamelin malttaa meditoida kaikessa rauhassa, antaen musiikin tapahtua. Taiturillisuus on läsnä lähinnä siinä, että tarkka kosketus pitää soinnin kirkkaana ja tasapainoisena - ja harkitun dynaamisena jopa yli tunnin jatkuvassa pianissimossa.

Kuka tahansa osaisi soittaa Feldmanin kappaleita läpi, mutta harva viitsii, ja vielä harvemmalta löytyy vankka usko niiden sisältöön. Siksi Hamelinin levytys on tarpeellinen. En kuitenkaan voi sanoa, että juuri hänen tulkintansa kohottaisi Feldmanin musiikin arvoa, koska tämä musiikki vähät välittää tulkinnasta. Sen sijaan Hamelinin asema kansainvälisenä pianistitähtenä saattaa suurestikin vaikuttaa Morton Feldmanin musiikin arvostukseen.

Mutta miltä tämä levy tuntuu kuunnella? Minäpä kerron - se tuntuu vapauttavalta. For Bunita Marcus on niin erikoista musiikkia, että sille ei voi antaa mitään merkitystä, eikä sen tapahtumia voi mitenkään seurata. Siksi sen täytyy vain antaa tapahtua, sellaisenaan, ja silloin mieli kevenee maailman taakasta. Feldmanin musiikki on luopumista siitä osasta musiikkia, joka ei ole meditaatiota.

Morton Feldman: For Bunita Marcus. - Marc-André Hamelin. (Hyperion, CDA68048)

Kuuntele Uudet levyt 8.9.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.