Hyppää pääsisältöön

Matti Yrjänä Joensuun teosten rikoskonstaapeli Harjunpää havainnoi elämää humaanilla tavalla

Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu
Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu Matti Yrjänä Joensuu

Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu tunnetaan erityisesti Harjunpää-sarjastaan. Rikosylikonstaapeli Timo Harjunpää on selvittänyt rikoksia yhdessätoista romaanissa, joista on tehty myös elokuvia, tv-sarjoja ja kuunnelmia.


Rikoskirjailija Matti Yrjänä Joensuun (1948–2011) tyylilaji oli poliisiromaani. Hänen esikoisteoksensa Väkivallan virkamies julkaistiin vuonna 1976. Joensuulle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto vuonna 1982, ja hän sai myös kolme Vuoden johtolanka -palkintoa. Lisäksi hän oli kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana. Joensuun teoksia on julkaistu noin 20 kielellä ja hänen romaaneistaan on tehty elokuvia, tv-sarjoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Kirjailija itse oli myös poliisi. Hän valmistui poliisiksi vuonna 1973 ja työskenteli Helsingin poliisilaitoksessa eri työtehtävissä. Joensuu jäi eläkkeelle poliisin toimestaan syksyllä 2006.

Timo Harjunpää–empaattinen poliisimies

Joensuun dekkareiden tunnetuin hahmo on rikoskonstaapeli Timo Harjunpää. Nimensä hän sai vuonna 1966 virkatehtävissään kuolleen Reino Harjunpää -nimisen poliisin mukaan. Dekkareiden Harjunpää on empaattinen henkilöhahmo, joka suhtautuu kohtaamiinsa rikoksiin kuin perheeseensäkin inhimillisesti. Humaanin poliisihahmon taustalla ovat kirjailijan omat kokemukset väkivaltarikosten tutkijana. Radiokeskustelussa Joensuu kertoo, että komeiden seinien sisäpuolelta löytyi usein samanlaista tuskaa kuin vähäosaistenkin keskuudesta. Siksikin hänelle on ollut tärkeää ymmärtää rikoksentekijän taustaa. Se ei suinkaan merkinnyt samaa kuin hyväksyminen vaan pikemminkin mekanismin ymmärtämistä. "Näiden rikollisen tekojen takana usein olivat tunne-elämän ongelmat, jotka ovat saattaneet tulla sukupolvien takaa kasautuen juuri tähän yhteen ihmiseen", Joensuu toteaa.

Harjunpää muistuttaa todellista poliisiammattilaista, sillä Joensuu on omien sanojensa mukaan pyrkinyt kuvaamaan poliisin työtä realistisesti - toisinaan jopa liiankin. Hänen mukaansa ihmisillä on usein todellisuudesta poikkeava mielikuva ammatista, kyseenalainen kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea kirjoille ja elokuville. Harjunpää tavallaan puhkaisee tämän kuplan. Vaikka Harjunpää kulkee kaidalla polulla, hänellä on samanlaisia tuntemuksia kuin rikollisilla joiden perässä hän on. Harjunpää ja rakkaudennälkä (1993) -romaanissa niin konstaapeli kuin konnakin tuntevat tahoillaan, mitä tarkoittaa rakkaudennälkä.

Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta väitelleen Voitto Ruohosen mielestä Joensuu rikkoi dekkariperinteen kerronnan tuomalla teoksiinsa moniäänisen kerronnan, jossa kaikki osapuolet saavat samanlaisen painoarvon. Radio-ohjelmassa Sadan vuoden kirjat (2017) hän toteaa näiden romaanien teemana on usein yksinäisyys, joka koskettaa niin Harjunpäätä kuin useita eri romaanihenkilöitä.

Ruohonen myös toteaa, että suurin osa Joensuun teoksista on samaa tarinaa. Vain tapahtumat ja henkilöt vaihtuvat Harjunpäätä lukuun ottamatta. Aamun kirja -ohjelmassa (2010) Joensuu myöntää itsekin, että vuosien varrella tietyt asiat eivät teoksissa ole muuttuneet. Näitä ovat rikokset ja niiden elementit, inhimilliset tunteet sekä kärsimykset. Sen sijaan rikoksen tekotavat ja keinot, joilla rikoksia tutkitaan, ovat muuttuneet, kirjailija sanoo. "Uskoisin kuitenkin, että Harjunpää on pysynyt kutakuinkin ennallaan", hän toteaa.

Rikoskirjallisuus pyrkiikin pukemaan sanoiksi vaiettua todellisuutta yhteiskunnasta.― Kari Mäkinen

Kymmenen kirjaa rikoksesta -sarjassa käsiteltiin Joensuun teosta Harjunpää ja rakkaudennälkä (1996). Sekä juontaja Timo Harakka että vieraat Anna Kortelainen ja arkkipiispa Kari Mäkinen pitivät romaania yhtenä lajityyppinsä klassikkona, jota on mahdotonta ohittaa puhuttaessa rikoskirjallisuudesta. Keskustelijat nostivat esiin dekkareiden kaavamaisuuden, joka heidän mielestään on turvallinen tapa kohdata kuolema - joskin fiktiivisen henkilön kuolema.

"Syyllisyys ja armo ovat myös dekkareiden perusaineistoa", totesi Kari Mäkinen ja jatkoi, että "niille ei kauheasti ole sanoja tässä kulttuurissa." Mäkinen näki myös Harjunpään rakkauden kokemuksen pohjautuvan johonkin uskonnolliseen elementtiin, joka teoksessa on toisaalta piilotettu toisaalta näkyvissä.


Harjunpää ja rakkaudennälkä -romaani on keskustelijoiden mielestä kenties inhimillisin ja lämpöisin Joensuun romaaneista, jossa rikoksentekijä "Tipi" ja rikoskonstaapeli Harjunpää ovat tavallaan rinnakkaishahmot. Miehet kulkevat samojen teemojen kanssa elämässään. "Joensuu kuvaa yhteiskunnallisia ongelmia, joita poliisi näkee työssään mutta joita ei julkisessa keskustelussa haluta nähdä", Mäkinen lisäsi. Hänen mukaansa dekkarit pyrkivätkin pukemaan sanoiksi vaiettua todellisuutta yhteiskunnasta.

Harjunpää ja Pahan pappi tuo poliisin uudelle vuosituhannelle

Joensuun 2000-luvun ensimmäinen Harjunpää-romaani oli Pahan pappi (2003). Nimihenkilö on eräänlainen myyttinen olento, joka asustaa niin Kyöpelivuorella kuin kaupungin maanalaisissa onkaloissa. Hän tarvitsee uhreja, joita hän uhraa jumalalleen maammolle. Olli Saarela ohjasi vuonna 2010 romaanin pohjalta elokuvan, jossa niin mielenmaisema kuin empaattinen poliisimies Harjunpääkin poikkeavat romaanista. Kalle Kinnunen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että "pohdiskelevasta poliisista tuli valkokankaalla sihisevä kovanaama." Rikoskonstaapeli Harjunpäätä elokuvassa näytellyt Peter Franzén totesi haastatteluissa elokuvan tuoneen poliisin uudelle vuosituhannelle.

Lähteet: Suomen Kuvalehti 8.12. 2011, 20.10. 2010; Ruohonen Voitto, Paha meidän kanssamme: Matti Yrjänä Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta. Väitöskirja, Otava 2005; Nordman Risto & Nykänen Harri: Huumekyttä, Juva WSOY 1991

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Jääkärit palasivat sisällissotaa käyvään Suomeen

    Jääkärit palasivat Suomeen 25.2.1918

    Tunteet olivat pinnassa, kun jääkärien pääjoukko palasi Suomeen 25.2.1918, päivälleen kolme vuotta lähtönsä jälkeen. Heidän lähtiessään maa oli elänyt sortokautta, nyt se oli ajautunut sisällissotaan. Tauno Kuusimäen radio-ohjelmassa kuullaan ainutlaatuista ensi käden tietoa tapahtumien kulusta ja jääkärien tunnelmista heidän itsensä kertomana.

  • Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

    Tällaisen Viron olemme suomalaisissa ohjelmissa nähneet

    Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

  • Kamrat Eesti -sarja mursi suomalaisten ennakkoluuloja virolaisista

    Toimittaja Anna Laine lähti Viroon

    Vuonna 2009 esitetyssä Kamrat Eesti -sarjassa toimittaja Anna Laine kiersi Viroa ja selvitti, millainen valtio naapurimaastamme oli kehittynyt. Surkeimmissa suomalaisissa stereotypioissa Viroa pidettiin takapajulana, josta kannatti käydä vain hakemassa halpaa viinaa. Kamrat pyrki murtamaan ennakkoluuloja tutustuttaen suomalaiset virolaisiin – taviksiin ja julkkiksiin, eri alojen ammattilaisiin ja asiantuntijoihin.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki. Katso Areenassa: Liian paksu perhoseksi ja muita Heidi Köngäksen ohjauksia

  • Neuvostoliiton hymni hyytyi pääministeri Ryzhkovin Suomen-vierailulla

    Lämpotila oli laskenut 30. pakkasasteen tietämille.

    Ankarat pakkaset kurittivat Helsinkiä tammikuussa 1987. Lämpötila laski kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille, kun Nikolai Ryzhkov aloitti ensimmäisen Suomen-vierailunsa Neuvostoliiton pääministerinä. Pakkanen teki tepposensa myös lentokentän tervetulosoittokunnalle. Torvisoittimet valahtivat pahasti epävireisiksi kylmyydessä.

  • Satukirjamainen Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi

    Vanha tammikaunotar pysyi pitkään paikallisten salaisuutena.

    Mystinen tammikaunotar on kasvanut Lohjansaaren kuusikon siimeksessä satoja vuosia. Paavolan tammi nousi nettijulkkikseksi Antti Huttusen artikkelin myötä syksyllä 2014. Ylen Uudenmaan uutiset vieraili tammen juurella kesällä 2015 ja haastatteli Huttusta tammenlehvien alla.

  • Pekka Lipposen kuninkuushaaveet törmäävät vanhaan heilaan

    Lipponen ja Korkki seikkailevat Calamarian saarella.

    Pekka Lipposen rutiinintäyteinen toimistopäivä keskeytyy Calamarian kuningaskunnasta saapuvaan kirjeeseen. Kuningas Valerius Tietäväinen kutsuu suuresti kunnioitetun everstin ja tähtiritarin hallitsemaan kuningaskuntaansa, joka on tukahtua kilpailevien kansojen vallanhimoon ja pahansuopuuteen.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa