Hyppää pääsisältöön

Matti Yrjänä Joensuun teosten rikoskonstaapeli Harjunpää havainnoi elämää humaanilla tavalla

Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu
Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu Matti Yrjänä Joensuu

Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu tunnetaan erityisesti Harjunpää-sarjastaan. Rikosylikonstaapeli Timo Harjunpää on selvittänyt rikoksia yhdessätoista romaanissa, joista on tehty myös elokuvia, tv-sarjoja ja kuunnelmia.


Rikoskirjailija Matti Yrjänä Joensuun (1948–2011) tyylilaji oli poliisiromaani. Hänen esikoisteoksensa Väkivallan virkamies julkaistiin vuonna 1976. Joensuulle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto vuonna 1982, ja hän sai myös kolme Vuoden johtolanka -palkintoa. Lisäksi hän oli kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana. Joensuun teoksia on julkaistu noin 20 kielellä ja hänen romaaneistaan on tehty elokuvia, tv-sarjoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Kirjailija itse oli myös poliisi. Hän valmistui poliisiksi vuonna 1973 ja työskenteli Helsingin poliisilaitoksessa eri työtehtävissä. Joensuu jäi eläkkeelle poliisin toimestaan syksyllä 2006.

Timo Harjunpää–empaattinen poliisimies

Joensuun dekkareiden tunnetuin hahmo on rikoskonstaapeli Timo Harjunpää. Nimensä hän sai vuonna 1966 virkatehtävissään kuolleen Reino Harjunpää -nimisen poliisin mukaan. Dekkareiden Harjunpää on empaattinen henkilöhahmo, joka suhtautuu kohtaamiinsa rikoksiin kuin perheeseensäkin inhimillisesti. Humaanin poliisihahmon taustalla ovat kirjailijan omat kokemukset väkivaltarikosten tutkijana. Radiokeskustelussa Joensuu kertoo, että komeiden seinien sisäpuolelta löytyi usein samanlaista tuskaa kuin vähäosaistenkin keskuudesta. Siksikin hänelle on ollut tärkeää ymmärtää rikoksentekijän taustaa. Se ei suinkaan merkinnyt samaa kuin hyväksyminen vaan pikemminkin mekanismin ymmärtämistä. "Näiden rikollisen tekojen takana usein olivat tunne-elämän ongelmat, jotka ovat saattaneet tulla sukupolvien takaa kasautuen juuri tähän yhteen ihmiseen", Joensuu toteaa.

Harjunpää muistuttaa todellista poliisiammattilaista, sillä Joensuu on omien sanojensa mukaan pyrkinyt kuvaamaan poliisin työtä realistisesti - toisinaan jopa liiankin. Hänen mukaansa ihmisillä on usein todellisuudesta poikkeava mielikuva ammatista, kyseenalainen kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea kirjoille ja elokuville. Harjunpää tavallaan puhkaisee tämän kuplan. Vaikka Harjunpää kulkee kaidalla polulla, hänellä on samanlaisia tuntemuksia kuin rikollisilla joiden perässä hän on. Harjunpää ja rakkaudennälkä (1993) -romaanissa niin konstaapeli kuin konnakin tuntevat tahoillaan, mitä tarkoittaa rakkaudennälkä.

Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta väitelleen Voitto Ruohosen mielestä Joensuu rikkoi dekkariperinteen kerronnan tuomalla teoksiinsa moniäänisen kerronnan, jossa kaikki osapuolet saavat samanlaisen painoarvon. Radio-ohjelmassa Sadan vuoden kirjat (2017) hän toteaa näiden romaanien teemana on usein yksinäisyys, joka koskettaa niin Harjunpäätä kuin useita eri romaanihenkilöitä.

Ruohonen myös toteaa, että suurin osa Joensuun teoksista on samaa tarinaa. Vain tapahtumat ja henkilöt vaihtuvat Harjunpäätä lukuun ottamatta. Aamun kirja -ohjelmassa (2010) Joensuu myöntää itsekin, että vuosien varrella tietyt asiat eivät teoksissa ole muuttuneet. Näitä ovat rikokset ja niiden elementit, inhimilliset tunteet sekä kärsimykset. Sen sijaan rikoksen tekotavat ja keinot, joilla rikoksia tutkitaan, ovat muuttuneet, kirjailija sanoo. "Uskoisin kuitenkin, että Harjunpää on pysynyt kutakuinkin ennallaan", hän toteaa.

Rikoskirjallisuus pyrkiikin pukemaan sanoiksi vaiettua todellisuutta yhteiskunnasta.― Kari Mäkinen

Kymmenen kirjaa rikoksesta -sarjassa käsiteltiin Joensuun teosta Harjunpää ja rakkaudennälkä (1996). Sekä juontaja Timo Harakka että vieraat Anna Kortelainen ja arkkipiispa Kari Mäkinen pitivät romaania yhtenä lajityyppinsä klassikkona, jota on mahdotonta ohittaa puhuttaessa rikoskirjallisuudesta. Keskustelijat nostivat esiin dekkareiden kaavamaisuuden, joka heidän mielestään on turvallinen tapa kohdata kuolema - joskin fiktiivisen henkilön kuolema.

"Syyllisyys ja armo ovat myös dekkareiden perusaineistoa", totesi Kari Mäkinen ja jatkoi, että "niille ei kauheasti ole sanoja tässä kulttuurissa." Mäkinen näki myös Harjunpään rakkauden kokemuksen pohjautuvan johonkin uskonnolliseen elementtiin, joka teoksessa on toisaalta piilotettu toisaalta näkyvissä.


Harjunpää ja rakkaudennälkä -romaani on keskustelijoiden mielestä kenties inhimillisin ja lämpöisin Joensuun romaaneista, jossa rikoksentekijä "Tipi" ja rikoskonstaapeli Harjunpää ovat tavallaan rinnakkaishahmot. Miehet kulkevat samojen teemojen kanssa elämässään. "Joensuu kuvaa yhteiskunnallisia ongelmia, joita poliisi näkee työssään mutta joita ei julkisessa keskustelussa haluta nähdä", Mäkinen lisäsi. Hänen mukaansa dekkarit pyrkivätkin pukemaan sanoiksi vaiettua todellisuutta yhteiskunnasta.

Harjunpää ja Pahan pappi tuo poliisin uudelle vuosituhannelle

Joensuun 2000-luvun ensimmäinen Harjunpää-romaani oli Pahan pappi (2003). Nimihenkilö on eräänlainen myyttinen olento, joka asustaa niin Kyöpelivuorella kuin kaupungin maanalaisissa onkaloissa. Hän tarvitsee uhreja, joita hän uhraa jumalalleen maammolle. Olli Saarela ohjasi vuonna 2010 romaanin pohjalta elokuvan, jossa niin mielenmaisema kuin empaattinen poliisimies Harjunpääkin poikkeavat romaanista. Kalle Kinnunen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että "pohdiskelevasta poliisista tuli valkokankaalla sihisevä kovanaama." Rikoskonstaapeli Harjunpäätä elokuvassa näytellyt Peter Franzén totesi haastatteluissa elokuvan tuoneen poliisin uudelle vuosituhannelle.

Lähteet: Suomen Kuvalehti 8.12. 2011, 20.10. 2010; Ruohonen Voitto, Paha meidän kanssamme: Matti Yrjänä Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta. Väitöskirja, Otava 2005; Nordman Risto & Nykänen Harri: Huumekyttä, Juva WSOY 1991

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.