Hyppää pääsisältöön

Rikostarinoita Suomesta -sarjan rikoksille yhteistä oli vain se, että ne olivat tosia

Jarmo Mäkinen
Jarmo Mäkinen Rikostarinoita Suomesta

Rikostarinoita Suomesta -sarja on rikosaiheinen dokumenttisarja, jota esitettiin Yleisradiossa 2001–2009. Sarjan tarinat perustuvat todellisuudessa tehtyihin rikoksiin. Artikkelissa on myös sarjan tuottajan Markku Kaireksen haastattelu, jossa hän kertoo sarjan syntytaustoista.

Tähän artikkeliin on koottu muutamia yli 40-osaisen sarjan jaksoja. Areenassa sarjasta on toistaiseksi katsottavissa yhteensä 38 jaksoa.

Näin syntyi Rikostarinoita Suomesta -sarja

Rikostarinoita Suomesta -sarjan idea syntyi Productum Oyn: tuottajan Markku Kaireksen mukaan oikeuslääketieteellisen laitoksen työstä kertovan ohjelman jälkeen. Pohjantähden alla -sarjaan kuuluva Elämää kuoleman talossa -jakso poiki poliisin taholta ehdotuksen, josko Kaires olisi kiinnostunut tekemään televisiosarjan rikostutkijoista ja tosielämän rikoksista. Ensin olisi kuitenkin luotava konsepti, sen jälkeen hankittava yhteistyötahoja ja ennen kaikkea löydettävä ne rikokset, joista sarjaa voisi ryhtyä tekemään.

Tuottaja Markku Kaires
Markku Kaires Tuottaja Markku Kaires Kuva: Sirpa Jegorow 2017,Markku Kaires
Rikos kiehtoo aina, ennen kaikkea henkirikokset.― Markku Kaires

Rikossarjan konsepti oli lopultakin yksinkertaisuudessaan vakuuttava: asiapitoinen sarja, jossa aiheisiin tutustutaan vain rikostutkijoiden kautta. Tämä oli merkittävä tekijä, miksi rikostutkijat lähtivät sarjan tekemiseen mukaan, Kaires totesi. Sarjassa vain yksi tutkija esiintyy tunnistamattomana johtuen hänen senhetkisestä työtehtävästään, jota ei haluttu vaarantaa. Sarjaa hiottiin tarkkaan tuotantoyhtiössä. Esimerkiksi juontajaksi haluttiin näyttelijä, joka "oli ollut konnanrooleissa mutta nyt olisi hyvisten puolella." Tähän rooliin saatiin näyttelijä Jarmo Mäkinen, joka myös juonsi rikossarjasta tehdyn eräänlaisen spin-off-jatkosarjan Rikostarinoita historiasta.

Jos rikostutkijat saatiin mukaan helposti, eivät rikoksista tuomitutkaan suurta haloota sarjasta nostaneet. "Jokunen palaute ennakkoon tuli, että mistäs tässä oikein on kyse. Kehotin katsomaan ensin ja ottamaan sen jälkeen yhteyttä, jos on tarve", Markku Kaires kertoo. Sarjan rikostapauksissa tekijöiden kuten myös uhrien nimet on muutettu eikä todistajia ole haastateltu. Kaireksen mukaan ohjelman tyyli oli suurin syy siihen, miksi yleisö otti sarjan omakseen.

Sarja on myös kunnianosoitus suomalaisille rikostutkijoille.― Markku Kaires

Sarjassa esitetyt rikokset pohjautuvat teossarjaan Poliisi kertoo (myös Pohjolan poliisi kertoo), josta Kaires sai vinkin toimittaja–dekkarikirjailija Harri Nykäseltä. Hänen mukaansa teossarjassa on kuvattu tutkijoiden näkökulmasta monella tapaa merkityksellisiä rikostapauksia. Yhteistä niille oli kuitenkin vain se, että ne olivat tosia.

Juuri tuo poikkeuksellisuus ja yllätyksellisyys olivat avainsanoja. Rikokset saattoivat sinänsä olla arkipäiväisiä kuten varkauksia tai vakuutuspetoksia, mutta jokin niissä oli poikkeuksellista. Toisaalta jotkut rikokset jätettiin suosiolla pois. Erityisesti tapaukset, joissa uhri tai tekijä oli alaikäinen. Joukossa on myös poikkeuksia.

Kaires sanoi haastattelussa, että sarja oli myös kunnianosoitus suomalaisille rikostutkijoille. Heidän ammattitaitonsa ja uutteruutensa ovat huippuluokkaa. "Rikostilastoja katsomalla huomaa, ettei ole montaa henkirikosta, jota ei olisi onnistuttu ratkaisemaan", Kaires muistutti.

Rikokset eivät ratkea ainoastaan laboratorioissa tai tietokoneella, rikostutkija jalkautuu kirjaimellisesti maastoon ja etsii johtolankoja tai kolkuttelee ovia kysellen ihmisiltä tutkittavaan rikokseen liittyviä havaintoja. Usein sinnikkyys palkitaan ja lähes mahdottomalta vaikuttava vakavakin rikos saadaan selvitettyä.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto