Hyppää pääsisältöön

Timo Huovinen: Ups, tulikohan nyt kirjoitettua someen jotain sopimatonta – Viisi kysymystä some-kirjoittelusta

Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

Tuollainen sopimattoman kirjoittelun ajatus putkahtaa mieleen silloin tällöin sosiaaliseen mediassa asioidessa. Ja hyvä, jos putkahtaa.

Suomessa on sananvapaus ja se on hieno asia. Vapauteen kuuluu kuitenkin aina myös vastuu, ja osa tätä vastuuta on miettiä, miten somessa viestii.

Sosiaalisen median esiinmarssi on vienyt meidät toimittajat ja edustamamme mediat epävarmuuden tilaan.

Julkaisualustamme elää ja vallan vahtikoiralta on viety osa sen purentavoimasta. Median portinvartijuus on vähentynyt, koska yksittäisistä somettajista on tullut oman elämänsä päätoimittajia.

Samalla myös yritykset yrittävät saada osansa sosiaalisesta mediasta. Henkilökuntaa kehotetaan menemään someen, jotta myös tätä kautta yrityksestä muodostuisi kuluttajille mieluisa kuva.

Entäs, jos yrityksen työntekijä kirjoittaakin yrityksen kannalta jotain haitallista?

Yritykset ovat laatineet henkilökunnalleen some-ohjeita. Niin on tehnyt Ylekin. Ohjeet löytyvät täältä. Some-esiintymistä on myös käsitelty ohjelmatoiminnan eettisissä ohjeissa, sen kohdassa 4.

Entäs, jos yrityksen työntekijä kirjoittaakin yrityksen kannalta jotain haitallista? Kuuluuko tämä hänen sananvapauteensa yksityishenkilönä vai onko työnantajalla oikeus puuttua asiaan?

Jokainen some-tapaus on aina omanlaisensa ja yleistämisessä on vaaransa. Tässä kuitenkin viisi kysymystä aihepiiristä. Ja kuten huomaatte, vastauksena on kovin usein lisää kysymyksiä.

Kun kirjoitan somessa, olen yksityishenkilö. Eihän työnantaja voi rajoittaa sananvapauttani?

Omista yksityisasioistasi voit tietenkin kirjoittaa niin kuin haluat. Mielenkiintoiselle alueelle tullaan, kun kirjoittelusi liippaa työtäsi tai työnantajaasi.

Työsopimuksen solmiessasi rajoitat väistämättä myös sananvapauttasi. Tämä ajatus perustuu työntekijän lojaaliteettivelvollisuuteen työnantajaa kohtaan.

Työntekijän ja työnantajan solmiessa työsopimuksen syntyy molemmille osapuolille velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Työnantajalle työsopimuslaki luettelee lukuisia velvollisuuksia työturvallisuuden varmistamisesta palkanmaksun ehtoihin.

Työntekijän on vastaavasti toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

Tämä tarkoittaa työntekijän lojaalisuutta työnantajaansa kohtaan, ja sanalla “toiminta” tarkoitetaan sitä, että työntekijän lojaliteettiperiaate ulottuu myös vapaa-aikaan. Eli ihan mitä tahansa työnantajaansa koskettavaa asiaa somessa ei kannata käsitellä.

Mutta tästä lojaliteettivelvollisuudesta huolimatta olen yksityishenkilö. Enkös kirjoittele somessa vain kavereilleni?

Ensinnäkin kirjoittaessasi someen et itse pysty määrittelemään sitä, katsotaanko sinut siellä yksityishenkilöksi vai Ylen edustajaksi. Sen määrittelevät viestisi vastaanottajat, ja sille ei voi oikein mitään.

Yksityisyytesi riippuu myös asemastasi Ylessä. Mitä enemmän esiinnyt julkisuudessa Ylen nimissä tai mitä korkeampi päällikkö olet, sitä enemmän sinut yhdistetään myös some-toiminnassasi Yleen. Ja vastaavasti toisinpäin.

Tilanne riippuu myös siitä, millaisella tilillä asioit. Jos some-tilisi on rajoitettu vain tiiviille kaveripiirillesi, voidaan asiointisi tällaisella tilillä vaivattomasti tulkita yksityiseksi.

Jos taas tilisi on avoin ja sillä on satoja tai tuhansia seuraajia, on asiointi helpommin tulkittavissa julkiseksi. Jos osallistut somessa voimallisesti johonkin julkiseen tai laajaan keskusteluun, kavennat tällä yksityisyyttäsi.

Työnantaja ei voi rajoittaa työntekijöidensä poliittista, uskonnollista, yhteiskunnallista tai yhdistystoimintaa yksityishenkilönä, mutta vaikkapa kovien poliittisten näkemysten esittäminen somessa herättää helposti myös kysymyksen riippumattomuudesta, luotettavuudesta tai puolueettomuudesta.

Sitä ja omaa asemaansa työntekijänä kannattaa miettiä.

Mutta minähän olen töissä Ylessä. Yle on Yle eikä samanlainen kuin muut firmat. Enkö saa siis sanoa enemmän?

Siinä mielessä Yle on samanlainen firma kuin muutkin yhtiöt, että toimintamme täällä pitäisi perustua keskinäiseen luottamukseen.

Mitä enemmän luottamusta on, sen parempi. Ja samalla tavalla täällä noudatetaan mm. työsopimuslakia – puolin ja toisin – kuten muissakin yrityksissä.

Yle on kuitenkin rahoitettu julkisin varoin. Tämä asettaa meille velvollisuuden olla “normiyhtiötä” avoimempi toiminnassamme.

Siitä voi tehdä helposti tulkinnan, että myös yhtiömme työntekijöillä on tätä kautta velvollisuus ja oikeuskin olla avoimempia vaikka siellä somessa. Kyllä, mutta yhtiömme perusarvoja ovat riippumattomuus, puolueettomuus ja luotettavuus. Niitä kannattaa aina miettiä tuon avoimuuspohdinnan ohella.

Toisaalta tuon julkisen rahoituksen kautta meille tulee velvollisuus tulkita myös siellä somessa yhtiön ja sen henkilökunnan mainoksellista tai kaupallista toimintaa “normiyhtiön” henkilökunnan toimintaa tiukemmin.

Merkittävänä julkisena toimijana meidän on myös kestettävä kovaakin kritiikkiä.

Mitä asioita kannattaa sitten miettiä, kun siellä somessa asioi?

Some-ohjeiden ja muidenkin eettisten ohjeiden pohjana on se, että henkilö itse miettii niiden sisältöä.

Kannattaa pohdiskella noita aiemmin mainittuja asioita ja niistä erityisesti sitä riippumattomuuden, puolueettomuuden ja luotettavuuden vaarantumista.

Jos haluaa avautua työpaikkansa sisäisistä ongelmista, voi ennen postausta pohtia, olenko yrittänyt hoitaa noita asioita työyhteisöni sisällä. Onko asialle vielä muuta työyhteisön sisäistä ratkaisuvaihtoehtoa kuin kirjoittelu someen?

Voi myös miettiä, onko toimintani somessa reilua työkavereitani kohtaan. Saattaako se jopa loukata heitä tai työyhteisöäni?

Kannattaa myös pohdiskella asian julkituomisen tapaa ja kielenkäyttöä. Arvosteleeko postauksessaan jotain asiaa tai jotakuta, ja onko arvostelu asiallista vai loukkaavaa tai halveksivaa? Perusteleeko postauksessa kunnolla näkemyksensä? Onko viestintä liian henkilöönkäypää?

Laittomuuksia ja esimerkiksi vihapuhetta tai panettelua ei pidä tietenkään kirjoittaa tai levittää. Se on itsestäänselvyys.

Voi myös miettiä sitä, onko kirjoittelu tulkittavissa sallituksi yhteiskuntakritiikiksi?

Onko kirjoittelun motiivina henkilökohtainen hyötyminen tai kosto vai tuonko asiassa esille merkittävää alani yleistä epäkohtaa?

Oman työnsä liikesalaisuuksiksi luokiteltavia asioita ei postauksissaan voi paljastaa, ja ennen kirjoittamistaan kannattaa miettiä myös sitä, vaarantaako some-asioinnillaan työntantajansa keskeisiä toimintaedellytyksiä.

Tuohan on semmoinen lista kysymyksiä, että homma menee vain miettimiseksi. Eikö Ylen työntekijä uskalla somessa enää mitään kirjoittaakaan?

Ei tuo sitä tarkoita. Sana on somessakin edelleen vapaa, jokaisen omalla vastuullisuusmietinnällä. Ja mitä tärkeämmästä yhteiskunnallisesta asiasta on kysymys, sitä vapaampaa keskustelun tulisi olla.

Timo Huovinen
Journalististen standardien ja etiikan päällikkö

Kirjoituksen lähteenä on käytetty mm. Päivi Tiilikan (nyk. Korpisaari) kirjoitusta Sananvapaus ja lojaliteettivelvollisuus työsuhteessa (Lakimies 2/2013), Klaus Helkaman kirjaa Moraalipsykologia, Riku Neuvosen kirjaa Sananvapauden sääntely Suomessa, työsopimuslakia, aihepiiriin liittyviä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita, oikeusasiamiehen päätöksiä ja yritysten some-ohjeita.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua