Mikä oli Suomen ensimmäinen tietokone? Milloin se tuli Suomeen? Tästä ei ole varmaa tietoa. Varmaa on ainoastaan se, että vuonna 1954 Teknillisessä korkeakoulussa alettiin rakentaa ensimmäistä suomalaista tietokonetta.
Se oli Elektoninen sarjakomputaattori eli ESKO. Se valmistui vuonna 1960 ja oli siis ensimmäinen suomalaisvalmisteinen tietokone. Tuolloin ei tosin vielä puhuttu tietokoneista, vaan matematiikkakoneista tai sähköaivoista.
Ennen ESKOn valmistumista Suomeen oli kuitenkin ehditty ostaa tietokone ulkomailta. Vuonna 1958 Postipankkiin hankittiin IBM:n 650-mallin tietokone, joka sai lempinimekseen Ensi.
Pitkään tietokoneet olivat vain suurten liike- ja tutkimuslaitosten käytössä. Ymmärrettävistä syistä. Ne olivat isoja ja kalliita. Ne vaativat insinööritason osaamista. Ne eivät olisi edes mahtuneet tavallisiin asuinhuoneistoihin eikä monikaan olisi osannut käyttää niitä. Tietokoneet eivät olleet tavallisten ihmisten koneita.
Eivät, kunnes amerikkalaiset Apple, Commodore ja Tandy toivat markkinoille ensimmäiset kotitietokoneensa 1970-luvun lopulla. Nyt periaatteessa kuka tahansa saattoi hankkia tietokoneen omaan kotiinsa. Alku oli hiljaista, ainakin meillä Suomessa, vaikka vuonna 1977 meillä alettiin markkinoida kotimaista Telmac-nimistä tietokoneen rakennussarjaa, ja IBM julkaisi ensimmäisen kannettavan tietokoneensa.
Sitten koitti 1980-luku ja alkoi tapahtua. Nokian MikroMikko tuli markkinoille vuonna 1981. IBM:n PC eli Personal Computer julkaistiin samana vuonna. Suurimman innostuksen aiheuttivat kuitenkin Atarin ja Commodoren tietokoneet.
Etenkin Commodore 64 ja saman valmistajan Amiga 500 olivat meilläkin valtavia menestyksiä.
Näitä koneita harrastetaan edelleen ja monet muistelevat kaiholla vanhoja kunnon Commodore- ja Amiga-aikoja.
”Ensimmäiset kokemukseni elektronisesta musiikista tulivat peruskoulusta”, kirjoittaa Asko Tammelin Nastolasta. ”Sain jopa säveltää Commodore kuusnepalla koulussa 80-luvulla, kuten myös koulun Amiga viisisatasella. Sitten tuli taukoa kunnes vuonna 2011 sain kolme Amiga viisisataista ja musiikin tekeminen alkoi taas.” Näin Asko Tammelin, joka tekee musiikkiaan myös nimellä asa9000 . Esitys nimeltä Amiga 80s Computer on 2000-luvun musiikkia 1980-luvun hengessä.
Suomalaisen Swissairin musiikki on peräisin oikeasti 1980-luvulta, mutta se ei ole tietokonemusiikkia. Enemmänkin se on sukua vaikkapa The Residentsin oudolle musiikille. Suurimmillaan Swissair oli kaikkiaan kuusimiehinen kokoonpano, mutta nuoret miehet Mika Taanila ja Anton Nikkilä tekivät musiikkia myös kahdestaan.. tämän nämä nuoret kokeelliset taiteilijat tekivät kahdestaan. Vuonna 1982 julkaistulla c-kasetilla Viimeinen kutsu on muun muassa esitys nimeltä Ooppera.
Miehet ovat jälkeenpäin itsekin myöntäneet, että Oopperan esikuvana tai inspiraationa oli The Residentsin ooppera Not Available.
Jos Mika Taanilan nimi tuntuu jotenkin tutulta, niin kyllä, hän on elokuvaohjaaja Mika Taanila. Sama mies. Eikä hän ole suinkaan jättänyt musiikin tekemistä. Vuonna 2017 ilmestyi c-kasettijulkaisuna hänen tekemänsä esitys nimeltä Presents.
Myös Anton Nikkilä tekee edelleen outoa musiikkiaan, jota hän on tehnyt jo 1980-luvulta lähtien. Taanila ja Nikkilä luotsasivat tuolloin kasetti-levy-yhtiötä nimeltä Valtavat Ihmesilmälasit, jonka julkaisut alkavat nyt olla sekä harvinaisia että legendaarisia. Kaikeksi onneksi materiaalia on nyt julkaistu uudelleen. Tässä Anton Nikkilän uutta c-kasettimusiikkia, näyte pitkästä teoksesta nimeltä New Constructivist Moment.
Hieman toisenlaista, mutta yhtälailla uutta suomalaista musiikkia. Katajamäki ja Iltarusko, aamunkajo.
Katajamäen Soundcloud-sivulta löytyy lyhyt statement, jonka hän itse antaa omasta tekemisestään. Suomeksi se kääntyy jotakuinkin että ”kokeilua äänillä, musiikiksi tehtyjä ajatuksia ja myös hauskanpitoa”. Ja jotenkin tuntuu, että aikalailla samalla tavoin voisi kuvailla myös turkulaisen säveltäjän, muusikon ja tuottajan Matti Mustosen musiikkia. Oman säveltuotannon lisäksi musiikkia ja äänisuunnittelua esimerkiksi teatteriin, lyhytfilmeihin ja tietokonepeleihin. Uutta musiikkia löytyy albumilta Kummitekoneistot.
Minimalistista musiikkia? Helsingistä? Kyllä. Musiikissa kohtaavat Erik Satie, Harold Budd ja Brian Eno, noin vertauskuvallisesti. Musiikin tekijä on Era Mikkola, Lauttasaaresta Helsingistä. Triviatietona kerrottakoon, että me emme ole sukulaisia, vaikka meillä onkin sama sukunimi. Mikkoloita kun on Suomessa aika paljon. Väestörekisterikeskuksen mukaan tätä nykyä on noin 7000 suomalaista, joiden sukunimi on Mikkola.
Era Mikkola sanoo olevansa vapaa-ajattelija ja humanisti, kiinnostunut nykytieteestä, eritoten kosmologiasta ja tulevaisuuden teknologioista. Ja hän sanoo uskovansa, että ihmiskunta selviää, huolimatta kaikista vakavista haasteista, joita se kohtaa. Opus 1, Helsinki, on kokoelma minimalistisia, Helsingille omistettuja sävellyksiä. Sarjan ensimmäinen osa on omistettu - kuinkas muuten - Lauttasaarelle.
Olli Aarni kertoo Kehä-nimisestä vinyylijulkaisustaan, että se koostuu yksinomaan feedbackin avulla luoduista pitkistä äänistä, jotka on luotu pääasiassa analogista teknologiaa hyödyntäen. Eli ääni on kiertänyt miksereiden, taajuuskorjaimien ja muutamien efektien suljettua silmukkaa. ”Olen muutellut joidenkin äänien sävelkorkeutta digitaalisesti ja olen myös koostanut äänimateriaalia digitaalisesti”, kertoo Olli Aarni, ”mutta en ole tuottanut tai varsinaisesti efektoinut ääniä jälkikäteen tietokoneella”.
AVARUUSROMUA 24.9.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ASKO TAMMELIN aka asa9000: Amiga 80’s Computer (nettijulkaisu)
SWISSAIR: Ooppera (Viimenen kutsu, c-kasettijulkaisu)
MIKA TAANILA: Presents (c-kasettijulkaisu)
ANTON NIKKILÄ: New Constructivist Moment - osa - (c-kasettijulkaisu)
KATAJAMÄKI: Iltarusko, Aamunkajo (nettijulkaisu)
MATTI MUSTONEN: Future Memory (Kummitekoneistot)
MATTI MUSTONEN: Innermost Chamber (Kummitekoneistot)
MATTI MUSTONEN: Kummitekoneistot (Kummitekoneistot)
MATTI MUSTONEN: The Giant Sleeps (Kummitekoneistot)
ERA MIKKOLA: Lauttasaari, No.3B (ennakkojulkaisu)
OLLI AARNI Kehä - osa - (Kehä)
BONUS! Tietokonemainontaa vuodelta 1956:
