Hyppää pääsisältöön

Julma isä tuhosi perintönsä ja melkein myös tyttärensä

Eija oli kymmenkuinen, kun isä ajoi äidin pois perheen kodista. Oikeus tuomitsi tyttäret isälle. Siitä alkoi Eijan karu lapsuus arvaamattoman isän armoilla.

- Isä mustamaalasi äitiä koko lapsuutemme ajan ja kertoi tämän hylänneen meidät. En uskaltanut lapsena ottaa äitiin yhteyttä, sillä isä uhkasi hylätä minut, jos olisin äidin kanssa missään tekemisissä, Eija kertoo.

Isä oli hakannut äidin ja uhannut väkivallalla, jos tämä olisi tyttäriinsä yhteydessä. Totuus lapsensa hylänneestä äidistä oli kuitenkin toisenlainen, kun Eija viimein aikuisena uskaltautui kohtaamaan äitinsä.

Eija joutui koko lapsuutensa kuulostelemaan arvaamattoman isänsä tunnetiloja. Hän pelkäsi isää, eikä pelko ollut turhaa, sillä isä oli väkivaltainen myös tytärtään kohtaan.

- Isä purki omaa pahaa oloaan meihin lapsiin. Raivokohtaus saattoi tulla milloin mistäkin syystä. Välillä menin kouluun kasvot mustelmilla. Yritin olla kotona mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, etten suututa isää.

Eija ei saanut lapsena minkäänlaista hyväksyntää, isä ei koskaan halannut tai pitänyt sylissä. Hän kertoi Eijan olevan ei-toivottu -vahinkolapsi, josta ei koskaan tulisi mitään.

- Uskoin sen. Lapsuuden rakkauden puute on näkynyt koko elämäni ajan monella tapaa, sillä en koskaan kokenut olevani rakastettu tai riittävä isälle. Riittämättömyyden tunne ajoi myös itsemurhayritykseen.

Isä ei jättänyt Eijaa rauhaan edes aikuisena. Hän uhkasi tehdä tyttärensä elämästä helvetin. Viimeisen kiusansa hän yritti tehdä vielä haudankin takaa.

Hänen viimeinen tahtonsa oli jättää meidät perinnöttömiksi. Ennen kuolemaansa hän upotti koko omaisuutensa, satoja tuhansia euroja, silputtuna liisteriin.― Eija

Eija loi omille lapsilleen turvallisen lapsuuden, josta hän itse vain unelmoi. Kiitoksena tästä tytär Viivi haluaisi tuoda äidin elämään piristystä nyt, kun isän varjo on poistunut tämän elämästä. Tuhkimotarinoiden Outi lähtee hakemaan Eijan kanssa kadonnutta itsevarmuutta ja toteuttaa tyttären kanssa Eijan pitkäaikaisen unelman taivaalla. Ohjaus Mape Morottaja.

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.