Kuvausviikko oli sekavien tunteiden aikaa: elin koko ajan kovassa jännityksessä, mitä seuraavaksi tapahtuu! Viikon aikana tunteet kulkivat ilosta suruun ja onnellisuudesta kiitollisuuteen.
Kaikista hienointa oli tunne, kun huomasin, etten ajattele mitään. Kun on sellainen luonne, jonka täytyy saada pitää ohjat käsissä koko ajan, oli villiä huomata pään olevan välillä ihan tyhjä. Menin vain mukana ja tein mitä sanottiin. Järkyttävän vapauttava tunne. Voiko löytyä minullekin se hetki, kun en ajattele koko ajan jotain. Opin, että välillä voi vaan relata. Ei tarvitse ellei jaksa.
Yllätyin siitä, kuinka alkukankeuden jälkeen kameran edessä oleminen ei enää jännittänyt. Jälkeenpäin mietin, miten muistin pitää ryhtini ja miltä sitä sitten oikein näyttikään ja vielä bikineissä! Yllättyin omasta rohkeudestani lähteä mukaan juttuihin, joita minulle tuotiin eteen.
Voinko olla onnellinen?
Outi on mahtava! Outia iloisempaa ja rehellisempää ihmistä harvoin tapaan. Koko Ylen tuotantotiimi oli hienoja tyyppejä täynnä. Kertaakaan viikon aikana en törmännyt ihmiseen, joka olisi jättänyt moikkaamatta, kysymättä kuulumisia. Olin kuin olisin kuulunut tiimiin. Kuvausryhmän rentous vapautti esiintymään kameroiden edessä.
Tunteellisin hetki oli ehdottomasti se, kun yllätysjuhlissani side silmiltäni poistettiin ja näin kaikki läheisimmät ystäväni kotonani perheeni kanssa. Robinin astuttua lavalle meidän kotona ja soitettua edesmenneen poikani lempikappaleen olin ihan sekaisin!
Katso koko Robinin yllätyskeikka: ”Parasta just nyt”, ”Neon” ja ”Boom kah”.
Kuitenkin huomasin aina välillä jääväni ajatukseen, voinko olla onnellinen tästä kaikesta mukavasta, kun olen saanut sen maksamalla korkeimman mahdollisen hinnan. Miten voin nauttia kaikista ihanista minulle tapahtuvista asioista, kun syy siihen on suurin suru ikinä – poikani poismeno.
Olen itseäni kohtaan kriittisin
Opin itsestäni sen, etten sitten kuitenkaan ole niin rohkea ja varma. Olenkin aika kova jännittämään, mutta kuitenkin pystyn luottamaan itseeni ja vahvuuteeni kovissa paikoissa.
Suhtautumiseni itseeni ja ulkoiseen olemukseeni muuttui kuvausten myötä sillä tavalla, että oikeat vaatteet, kengät yms. päällä ei joka mahamakkaraa tarvitse miettiä. Minä olen itseni kriittisin arvioija. Ei muut ihmiset katso, onko minulla multaa kynsien alla tai kantapää kuivunut. Muut näkevät kokonaisuuden. Miksi en itsekin katsoisi sitä!
Luulen, että suhtaudun suopeammin itseeni jatkossa. Annan itselleni luvan olla ja nauttia. Voisin koittaa jatkossa olla hieman itsekkäämpi ja ostaa vaikka jotain hemmottelua itsellenikin.
Oman jakson katsominen sai itkemään
Kun näin ensimmäistä kertaa jaksomme, oli reaktioni: apua! Kyyneleet tulivat heti silmiin ja tajusin, mitä on tullut kerrottua. Aika diippii. Tunteet olivat tosi kovasti pinnassa heti jakson alkumetreiltä.
Vaikka itse tiedän oman tarinani, silti sen kuuleminen ja näkeminen otti koville. Osui ja uppos niin sanotusti. Katsoin jakson ensimmäisen kerran Villen ja Aatun kanssa. Poikien kyynelien ja reaktioiden näkeminen lisäsi vielä sitä tunnetta, että ei voi olla totta tämä juttu.
Ihanaa oli kuitenkin todeta, että meidän tarina oli kerrottu hyvällä maulla. Ei tullut sellainen olo, että hävettää, vaan sellainen olo, että toivottavasti joku saa tästä voimaa selvitä omista vaikeuksistaan.
Tuhkimotarinoiden Tiina
Ennen lähtöään Robin antoi pojille nimmareilla varustetut levynsä. Illalla Aatu alkoi selailemaan levyjä ja totesi, että voi kun olis tajunnut kaikkiin pyytää nimmarit. Ja kuinkas kävikään: siellä ne sitten olivatkin superyllätyksenä kaikissa levyissä!
Kuvia Tiinan yllätysjuhlista
Tuhkimotarinoita-sarja
Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.
Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.
Seuraa meitä Facebookissa!
