Hyppää pääsisältöön

Tuhkimotarinoiden Ullan sisar ihailee tämän vauhtia ja aktiivisuutta

Tuhkimotarinoiden Ullan sisar kirjoitti Ullalle kirjeen.
Tuhkimotarinoiden Ullan sisar kirjoitti Ullalle kirjeen. Kuva: Yle/Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

"Joka päivä ei tarvitse tehdä Guinnessin maailmanennätystä", Ansku toppuuttelee sisartaan. Vammastaan huolimatta Ulla elää aktiivista ja vauhdikasta elämää, jossa voisi sisaren mielestä olla välillä jopa rauhoittumisen paikka.

Hei Ulla!

Synnyit kesällä 1986, kolme vuotta minua myöhemmin. Olit lapsena ihan valkotukkainen ja poikamainen. Pukeuduit yleensä kumisaappaisiin ja verkkahousuihin ja kutsuimmekin sinua monesti Vaahteramäen Eemeliksi tai Kaustiseksi. Muistan montakin kertaa, kun minulta kysyttiin, että oletko veljeni.

Lapsena meillä oli kotona aina paljon eläimiä ja harrastit laukkaratsastusta pitkään. Yläasteiässä kiinnostuit lumilautailusta. Kävit läheisessä laskettelukeskuksessa lautailemassa, kuuntelit Kornia ja räppiä ja kuljit maailman suurimmissa lökäpöksyissä.
Kesäisin ajoit moottoripyörällä tai skootterilla.

Loukkaannuit pääsiäisenä 2002 koulun järjestämällä luokkaretkellä Ylläksellä ja elämäsi muuttui kertaheitolla. Olin kotona, kun kuulin onnettomuudestasi ja siitä, että sinut oli viety helikopterilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Isä ja äiti lähtivät välittömästi tueksesi ja siitä alkoikin aika kaoottinen ajanjakso perheemme elämässä.

Olit pitkään poissa kotoa, Ensin sairaalassa sitten erilaisissa kuntoutuksissa ympäri Suomea. Aikaa kului ja yritin itse elää opiskelijaelämää omillani ja sinä keskityit kuntoutumiseesi. Tuntuu, että tuolloin tiemme jollain tapaa vähän erkanivat, vaikka kirjoittelimmekin toisillemme ja soittelimme.

Oli varmasti vaikeaa elää teinin elämää, kun olit yllättäen joutunut pyörätuoliin.
Vuosien saatossa tuolistasi on tullut meille kaikille arkipäivää ja on jopa outoa katsoa vanhoja valokuvia, joissa vielä kävelet.
Pärjäät lähes kaikessa mitä teet ilman apua ja yksin ja se on ihailtavaa.

Et ole koskaan antanut vammautumisesi estää sinua tekemästä mitään ja elätkin aktiivisempaa ja vauhdikkaampaa elämää kuin moni muu. Innostut helposti uusista urheilulajeista ja kokeiletkin niitä estottomasti. Ihailen energiaasi, innostuneisuuttasi ja rohkeuttasi, mutta toivon, että osaat myös rentoutua, nauttia arjesta ja perheestäsi.

Toivon, että osaat välillä pysähtyä ja rauhoittua ja olla vaan ihan tavallinen. Joka päivä ei tarvitse tehdä Guinnessin maailmanennätystä.

Tyylisi on aina ollut käytännönläheinen ja poikamainen. Toivoisin, että saisit muodonmuutoksesta käyttökelpoisia ja ajattomia pukeutumisideoita. Vaatekaappisi kaipaa helposti yhdisteltäviä laadukkaita perusvaatteita ja muutaman statement-kappaleen. Et ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut muodista tai kauneudenhoidosta, joten vaatteissa, hiuksissa ja meikissä helppous on tärkeää.

Ja lopuksi; mummimme Pilkku pyysi sanomaan, että hän erityisesti toivoo sinulle lyhyempiä ja vaaleampia hiuksia. :D

Siskosi Ansku

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


  • "Mun piti vaan hyväksyä se, että mulla ei ole äitiä"

    Kukaan ei tiennyt, minne Tiinan äiti lähti.

    Äidittömyys jättää jäljen, joka ei lähde koskaan pois. Terapiassa Tiina oivalsi viimein, että vaikka hän kuinka toivoo, hän ei tule koskaan saamaan kaipaamaansa äitiä. Hänen oli päästettävä irti menneisyydestä ja alettava rakentaa omaa elämäänsä. Nykyään Tiina ei ole äitiinsä missään yhteydessä.

  • Yksinhuoltajaäiti joutui jääkiekon kalleuden vuoksi velkakierteeseen, mutta nyt veljekset loistavat - Joonas jopa MM-joukkueessa

    Rahat ei riitä, velat painaa ja elämänilo katoaa.

    "Minulla oli neljä työtä ja velkaakin 10 000 euroa. Joskus ei ollut ruokaakaan kaapissa, mutta kaikista tärkeintä minulle oli, että pojat saavat jatkaa jääkiekkoa! Joku voi sanoa, että oliko pakko tai että turhaa valittamista, mutta halusin, että heillä säilyy edes yksi asia elämässä avioeromme jälkeen. Pojat menettivät eron myötä kodin, kaverit, kielen ja jopa kotimaansa. Minulle oli tärkeää, että he saivat jatkaa jotain, mikä oli heille rakasta", Minna kertoo.