Jenni Stammeier
Yle
Docventures esittelee kymmenen legendaarista populistia oikealta vasemmalle, idästä länteen, pohjoisesta etelään, antiikin ajoilta tähän päivään. Kirsikkana kakun päällä luonnollisesti pornopopulisti Cicciolina!
- Cicciolina
- Veikko Vennamo
- Tiberius Gracchus
- Marine Le Pen
- Sarah Palin
- Hugo Chávez
- Tony Halme
- Aléxis Tsípras
- Nigel Farage
- Jörg Haider
- Pierre Poujade
Ilona Staller, aka. Cicciolina
s. 1951
puolue: Partito Radicale
ammatti: malli, pornotähti
Tissien vilauttelusta tuli unkarilaisen mallin, Ilona Stallerin tavaramerkki vuonna 1978, kun hän paljasti rintansa suorassa televisioshowssa Italiassa. Ennenkuulumatonta kristillis-konservatiivisen maan televisiossa. Skandaali oli selviö. Eikä mennyt kauan, kun Italian vihreä puolue otti "Cicciolinan" listoilleen. Myöhemmin vasemmistoliberaali Partito Radicale käytti häntä keulakuvanaan.
Cicciolinan suosio kasvoi koko 80-luvun niin, että vuonna 1987 hän sai 20 000 ääntä ja pääsi Italian parlamenttiin. Hän oli yksi harvoista naisista - heitä oli vain 6,5% parlamentaarikoista.
Hänen poliittinen uransa oli tosin lyhyt. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1991, ei parlamenttipaikkaa enää irronnut.
Cicciolina teki seksistä poliittista. Hän julisti katoliselle Italialle, että eroottinen rakkaus on vapautettava. Hän ajoi vangeille oikeutta olla yksityisesti vaimojensa ja tyttöystäviensä kanssa ja vaati seksuaalivalistusta kouluihin.
Perinteisiäkin poliittisia tavoitteita löytyi: Hän puolusti ihmisoikeuksia, kierrätystä, eläinten oikeuksia, tasa-arvoa, ja vastusti ydinvoimaa. Monille rintansa paljastaville Femen- liikkeen jäsenille Cicciolina on vallankumouksellinen feministinen ikoni.
Myös hänen poliittiset keinonsa olivat vallankumoukselliset. Hän tarjosi Saddam Husseinille seksiä vastapalvelukseksi rauhansopimuksesta. “Uskon siihen, että pitäisi harrastaa paljon seksiä, eikä sotia”, hän kertoi haastattelussa.
Politiikka skandaloitui Italiassa Cicciolinan myötä. Provokaatio synnytti vastaprovokaatioita ja pian mitä tahansa pystyi sanomaan kameran edessä.
Esimerkiksi Silvio Berlusconin voi katsoa kulkeneen Cicciolinan jalanjäljissä. Hänkin käyttää poliittisessa imagossaan hyväkseen seksiä ja piittamattomuutta auktoriteeteistä.
Veikko Vennamo
1913–1997
puolue: Suomen maaseudun puolue, SMP
ammatti: tullineuvos, lakitieteen lisensiaatti, kansanedustaja, ministeri
Uskollinen Urho Kekkosen kannattaja Veikko Vennamo koki, että Kekkonen petti hänet. Suivaantuneena Vennamo erosi Maalaisliitosta, kääntyi maaseudun turhautuneen kansanosan puoleen ja perusti vuonna 1959 oman Pientalonpoikien Puolueensa, joka muutti myöhemmin nimensä Suomen Maaseudun Puolueeksi (SMP).
Vennamo alkoi syyttää Maalaisliittoa ja Keskustaa oman edun tavoittelusta ja pienviljelijöiden ja muiden ”vähäosaisten” asian unohtamisesta. Erityisen kritiikin kohteena oli Kekkonen ja Neuvostoliiton myötäily.
Vennamo muistetaan lukuisista iskulauseistaan. Legendaarisia ovat mm. seuraavat: “Kyllä kansa tietää”, “unohdetun kansan puolesta”, “rötösherrat kuriin” ja ”herrat saivat ruusut ja kansa nokkoset”.
Monet helmistä olivat kuitenkin hänen vaimonsa Sirkka Vennamon kynästä.
Populistipuolueeksi SMP:n kaari oli harvinaisen pitkä. Vennamo oli värikäs presidenttiehdokas vuonna 1968 ja jäi kansan mieleen. Vuoden 1970 vaaleissa SMP saikin 18 eduskuntapaikkaa.
SMP:n värikäs ja monipolvinen puolueohjelma syntyi niin, että Vennamo kirjasi siihen, mitä kansa puolueohjelmalta toivoi.
Puolueensa johdossa hän ei kuitenkaan mielipiteitä kysellyt. Vennamo herätti puoluetovereissa niin paljon närää, että osa erosi puolueesta jo vuonna 1972 juuri Vennamon otteiden takia.
SMP:llä oli vielä pieni nousu 1980-luvun alussa, mutta sen huippuajat olivat menneet.
SMP hajosi konkurssin jälkimaininkeihin 1990-luvun puolivälissä ja sen seuraajaksi perustettiin Perussuomalaiset.
Timo Soini on kirjoittanut Vennamon populismista pro gradu -tutkielman, mutta kattavaa akateemista tutkimusta Vennamon poliitisesta urasta ei löydy.
Epäselvää onkin mm. se, mistä Vennamo sai kylmän sodan mainingeissa rahat valtakunnallisen puolueen pyörittämiseen. ”Tuliko raha amerikkalaisilta, jotka halusivat padota kommunistien vallan kasvua Suomessa?”, kysyy Keskustan äänenkannattaja Suomenmaa.
Köyhän kansan asiaa ajavat populistit edustavat usein itse vaurasta yläluokkaa. Myös Vennamo oli vauraan pankinjohtajan poika. Niinikään populisteille tyypilliseen tapaan myös Vennamo näki ympärillään huijareita, rosvoja ja moraalista rappiota, kertovat aikalaiset.
Vennamossa oli kuitenkin yksi piirre, joka erottaa hänet tämän päivän populisteista: Hän nimittäin kannatti 1990-luvulla voimakkaasti Suomen liittymistä Euroopan unionin jäseneksi.
Tiberius Gracchus
169 eaa.– 133 eaa.
puolue: Populares
ammatti: sotapäällikkö ja kansantribuuni
Kun ansioitunut sotapäällikkö Tiberius Gracchus palasi v. 133eaa. Numantian sodasta, hän huomasi, että sotaveteraanit olivat jääneet tyhjän päälle. Hän kuuli legioonalaisten valittavan, miten heidän perheensä olivat joutuneet myymään heidän maatilansa pilkkahinnalla suurtilallisille. Lisäpurnausta aiheutti, että ulkomaalaiset barbaariorjat olivat nyt viljelemässä heille ennen kuuluneita maita.
Gracchus näki tässä poliittisen tilaisuutensa koittaneen. Hän alkoi puhua sotaveteraanien arvostuksen ja maaseudun entisen kukoistuksen palauttamiseta, ja vaatia maareformia.
Pian hänet äänestettiin kansantribuuniksi, ja suosio näytti olevan varma.
Senaatti oli kuitenkin toista mieltä. Sen jäsenistä suurin osa oli suurtilallisten verkostoa ja he kieltäytyivät toteuttamasta Gracchuksen vaatimaa maanjakouudistusta.
Gracchus onnistui retoriikkansa avulla lähes syrjäyttämään erään maanjakouudistuslain vastustajan. Osa senaattoreista veti omat johtopäätöksensä ja toimi nopeasti.
He murhauttivat Gracchuksen vielä samana vuonna. Hänen veljensä Gaius Gracchus jatkoi köyhien oikeuksien puolustamista Tiberiuksen kuoleman jälkeen.
Monien muiden populistien tapaan myös köyhien pienviljelijöiden puolella esiintynyt Gracchus kuului rikkaaseen eliittisukuun.
On väitetty, että Gracchus käytti kansan turhautumista hyväkseen ja laati maankäyttöreforminsa saadakseen etua itselleen, ja kilpailevat suvut pois vallasta.
Marine Le Pen
s. 1968
puolue: Ranskan Kansallinen rintama, Front National
ammatti: asianajaja, Front Nationalin puheenjohtaja, kansanedustaja presidenttiehdokas, Jean-Marie Le Penin tytär
Marine Le Pen on nuorten eurooppalaisten populistinaisten esikuva: blondi, koulutettu, hillitty ja miellyttävästi käyttäytyvä leidi, joka hallitsee hyvin mediatilaa.
Alati charmikkaasti ja hymyillen esiintyvä Marine Le Pen käyttää feminiinisyyttään hyödyksi: ”Äitinä minä haluan suojella teitä islamin hyökyaallolta”. Hän ei kuitenkaan ole tasa-arvoa vaativa feministi, vaan käyttää itseironisesti hyväkseen blondin imagoa ja korostaa haastatteluissa ikäänkuin luonnollisia sukupuolieroja.
Kova sanoma pehmeästi hymyilevän naisen suusta on tehonnut.
Marine Le Pen oli keväällä 2017 Ranskan presidenttiehdokas, mutta jo tätä ennen hän oli noussut isänsä Jean-Marie Le Penin perustaman Front Nationalin puheenjohtajaksi ja nostanut Front Nationalin Ranskan suurimmaksi europuolueeksi.
Puheissaan hän vetoaa me-muodossa kansan arvoihin: “Me ranskalaiset olemme sisäsyntyisesti kiinnittyneitä meidän laïcité -sekulaarisuusperiaatteeseemme, suvereeniteettiimme, itsenäisyyteemme ja arvoihimme.”
Presidentinvaalikampanjansa aikana hän lupaili olevansa “niiden ranskalaisten presidentti, jotka haluavat elää Ranskassa kuten ranskalaiset”. Hän haluaa "pelastaa Ranskan, joka ei ole enää suvereeni valtio”.
EU:n ja euron lisäksi Ranskan ongelmat johtuvat hänen mukaansa siirtolaisuudesta. Ratkaisu on helppo: rajat kiinni ja ulos EU:sta.
Le Pen on ollut puheissaan kärkkäämpikin. Vielä vuonna 2010 hän vertasi muslimien julkisen tilan haltuunottoa Natsi-Saksan miehitykseen, ja vaati kuolemanrangaistuksen palauttamista Ranskaan rikollisuuden ja terrorismin voittamiseksi.
Sittemmin Marine Le Pen on yrittänyt tehdä Kansallisesta rintamasta salonkikelpoista. Siksi hän myös erotti puolueen johdosta iäkkään isänsä Jean-Marie Le Penin, joka oli intoutunut haastattelussa vähättelemään vanhojen tapojensa mukaisesti juutalaisvainoja.
Ristiriitaista kyllä, EU:ta arvosteleva Marine Le Pen ei ole epäröinyt käyttää EU-rahoja väärin. Häntä vastaan nostettiin kesällä 2017 syyte, sillä hän oli maksattanut puolueensa työntekijöille EU-kassasta palkkaa yli viiden miljoonan euron edestä.
Hän oli myös EU-rahoilla palkannut puolisonsa avustajakseen vuosikausiksi, vaikka se niinikään on EU-sääntöjen vastaista.
Ranskan suvereeniteettiä puolustava Le Pen on myöntänyt vastaanottaneensa 11 miljoonan lainan Venäjältä vaalikampanjoitaan varten ja on vahvoja epäilyjä siitä, että Vladimir Putin antoi lisälainaa myös kevään 2017 presidentinkampanjaa varten.
On myös esitetty, että Venäjä tuki Le Peniä Ranskan presidentinvaalikampanjan aikana levittämällä valheellisia uutisia Emmanuel Macronista ja yrittämällä hakkeroida Macronin tietokoneita.
Sarah Palin
s. 1964
puolue: Republikaanit
ammatti: toimittaja, varapresidenttiehdokas, Alaskan entinen kuvernööri
Sarah Palin on saanut kunnian olla ensimmäinen republikaanipuolueen nainen, joka on yltänyt varapresidenttiehdokkaaksi.
Palinista tuli Alaskan ensimmäinen naispuolinen kuvernööri vain 42-vuotiaana vuonna 2006. Itsetietoisesti esiintyvä entinen missi kruunattiin Miss Alaska -kisoissa vuonna 1984 Miss Miellyttävä -tittelillä.
Palin edustaa puhdasta kristilliskonservatiivia populistia. Hän vastustaa abortteja, homoliittoja ja puoliautomaattiaseiden kieltämistä.
Irakin sota oli hänelle Jumalan antama tehtävä. Myös luonnonsuojelualueelle Alaskaan rakennettava öljyputki on ”Jumalan tahto”. Hän vastustaa jääkarhun suojelua, eikä usko ilmaston lämpenemisen johtuvan ihmisen toimenpiteistä.
Palin kannattaa koulujen biologianopetukseen kreationismia evoluutioteorian rinnalle, uskoo, että maailma luotiin 6000 vuotta sitten, ja että ihmiset ja dinosaurukset elivät samaan aikaan.
Ristiriitaista kyllä, nuorten seksuaalivalistusta vastustavan ja sukupuolista pidättyvyyttä vaativan Palinin oma Bristol -tytär tuli raskaaksi teini-ikäisenä. Vaalikampanjansa pelastaakseen Sarah Palin mitä ilmeisimmin pakotti nuoret kihloihin. Pari erosi pian kampanjan jälkeen.
Hänen iskulauseensa ovat kuin kristillisistä saarnoista, jotka pyrkivät tekemään Yhdysvalloista teokratian: “Meidän tulisi säätää lakimme Raamatun Jumalan mukaan” ja “Me sanomme, pitäkää muutoksenne. Me pidämme meidän Jumalamme, meidän aseemme ja meidän perustuslakimme.”.
Hugo Chávez
1954 - 2013
puolue: Viidennen tasavallan liike, Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue
ammatti: sotilasakatemiasta valmistunut vasemmistovallankumouksellinen, Venezuelan presidentti 1988-2013
Vallankumousta nuorena yrittänyt Hugo Chávez sai armahduksen ja nousi presidentiksi vuonna 1988.
Yli puolet Venezuelan äänioikeutetuista kannatti tuolloin köyhien asialla olevaa ja rikasta eliittiä vastustavaa Chávezia. Hän synnytti chávismon, joka oli yhdistelmä sosialistista populismia, isänmaallisuutta ja Latinalaisen Amerikan kansainvälisyyttä.
Chávezille maailman iso paha on liberaali kapitalismi sekä Yhdysvaltojen poliittinen ja taloudellinen ylivalta. Venezuelan olisi käytävä sotaa Yhdysvaltoja vastaan kaikilla rintamilla: niin poliittista, taloudellista, psykologista kuin mediasotaakin. Myös Venezuelan armeijan on käytävä anti-imperialistista sissisotaa Yhdysvaltoja vastaan.
Eliittiä kritisoinut Chávez johti maataan itsevaltiaan korruptoituneen diktaattorin tavoin. Hän rajoitti opposition sananvapautta, suosi sukulaisiaan virkanimityksissä ja antoi lähipiirinsä kavaltaa valtion varoja. Chavezin hallitus vaiensi vastustajia jopa murhauttamalla näitä.
Hallinnon ja poliisin korruptio pahenivat Chávezin kaudella, samoin rikollisuus.
Chávezia vastaan tehtiin muutama vallankaappausyritys. Mutta vielä Chávezin kuoleman jälkeenkin chávismo jatkoi elämäänsä, kun hänen hoviinsa kuulunut Nicolás Maduro jatkoi presidenttinä.
Chávezin kapitalismin vastainen taistelu ei estänyt Venezuelaa menemästä jatkuvasti alamäkeä. Inflaatio, tavarapula ja köyhyys ovat lisääntyneet näihin päiviin asti.
Talouden alamäki on jyrkentynyt, ja tällä hetkellä maa on sekasorron tilassa. Lisäksi Maduro ja Trump uhkailevat toisiaan peitsiään kalistellen.
Tony Halme
1963-2010
puolue: Perussuomalaiset
ammatti: showpainija, kansanedustaja
Timo Soinin suojatti, showpainija Tony Halme sai kaikkien yllätykseksi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa 16 390 ääntä, enemmän kuin Anneli Jäätteenmäki. Halmeen poliittinen ura kesti kolme sekavaa lööpintäytteistä vuotta. Tuore kansanedustaja ampui itseään päähän amfetamiinin vaikutuksen alaisena vaalivuonna, ja sai aivovaurion. Tätä seurasi työkyvyttömyyseläke jo tammikuussa 2007.
Halme pysytteli hengissä ja otsikoissa seitsemisen vuotta. Kansa samaistui kovia kokeneeseen suorapuheiseen viikinkiin.
Media puolestaan mässäili Halmeen puolirikollisilla elämäntavoilla sekä provokatiivisilla mielipiteillä: milloin pakolaiset oli siirrettävä Ahvenanmaalle asumaan, milloin kehitysapu pitäisi maksaa kondomeina.
Hän ei niinikään säästellyt sanojaan, mitä tuli sukupuolivähemmistöihin tai feministeihin. “Neekerit kun tulee tänne sosiaalituilla elämään ja sotaveteraaneista ei huolehdita, niin välillä mua mietityttää kuinka tää kaikki olis voitu pelastaa jos historian aikana ois muutamaa feministiä lyöty kotona turpaan ennen kuin ne pääsi avaamaan suunsa julkisesti.”
Sotaveteraanien aseman parantaminen oli Halmeen poliittisessa agendassa ykkössijalla. Lisäksi hän halusi taistella suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten ”mielivaltaa” vastaan, ajoi EU-eroa, ja pelkäsi rajojen avautumisesta tulevaa siirtolaisvirtaa. Hän ihannoi maaseutua ja sen ”perinteisiä suomalaisia arvoja” kunnioittavaa kansaa.
Ristiriitaista kyllä, rehellisen kansan edustajana itseään pitävä Halme ei itse pysynyt kaidalla tiellä. Hän sai tuomiot vuonna 2004 salakuljetuksesta, laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä, ampuma-aserikoksesta, huumausaineiden käyttörikoksesta sekä aseen varomattomasta käsittelystä.
Kansanedustajien härskiä etujen käyttöä kritisoinut Halme otti itsekin vastaan kansanedustajan edut. Hän käytti itse sairauslomansa aikana taksia 2 600 euron edestä, ja nosti kansanedustajan työkyvyttömyyseläkettä vuodesta 2007 kuolemaansa asti.
Halme kärsi alkoholi - ja huumeriippuvuudesta kuolemaansa asti. Kuolinsyy on ampumavamma, mutta motiivista on spekuloitu. Se oli joko itsemurha tai sekavuustilassa tapahtunut vahinkolaukaus.
Aléxis Tsípras
s. 1974
puolue: Syriza eli Radikaalin vasemmiston liitto
ammatti: rakennusinsinööri, Kreikan pääministeri, Syriza -puolueen johtaja
Syrizan nousu alkoi Kreikan talouslamasta. Dynaaminen ja itsevarma vasemmistojohtaja Aléxis Tsípras julisti, että valtaapitävä eliitti oli syynä maan talouslamaan, ja että maaseudun sorretut talonpojat ovat kärsineet eniten Kreikan konkurssista ja EU:n sanelemista kovista korjausliikkeistä.
Eurooppavaaleissa 2014, jolloin muutkin EU-kriittiset populistipuolueet keräsivät voittolukemia, Syriza sai 26,6% äänistä. Seuraavana vuonna Syriza voitti ensimmäiset parlamenttivaalit saamalla 36,3% äänistä.
Vuonna 2015 Kreikkaa uhkasi velkataakan vuoksi konkurssi, ero EU:sta ja Eurosta. Tsípras kehoitti kreikkalaisia äänestämään Kreikan kovien lainaehtojen hylkäämisen puolesta kansanäänestyksessä 2015.
Hän uhmasi EU:ta pitkään ja muistutti kreikkalaisille Kreikan olevan eurooppalaisen kulttuurin ja demokratian synnyinkoti.
Tsíprasin keinot vedota kansaan ennen kansanäänestystä noudattivat klassista populismin kaavaa. Hän asetti korruptoituneen poliittisen eliitin ja viattoman, kärsineen ja huijatun kansan vastakkain: “Vastakkain on oligarkkien Kreikka ja demokraattinen Kreikka. Kansa on Syrizan puolella.“
Kansa äänesti Tsíprasin toiveiden mukaan – se kieltäytyi lainaehdoista. Tsípras oli uskotellut, että lainaehdot paranisivat, jos kansa äänestäisi ei, mutta kansanäänestyksen jälkeen Kreikka joutui silti tyytymään vähintään yhtä koviin kiristysvaatimuksiin.
Ristiriitaista kyllä, oligarkkien korruptoituneisuutta kritisoiva Tsípras kaveeraa Vladimir Putinin kanssa. Tsípras on Venäjän puolella, mitä tulee Ukrainan kriisiin, Syyrian sotaan tai Venäjän vastaisiin talouspakotteisiin. Tsípras ja Putin allekirjoittivat Venäjän ja Kreikan välisen bilateraalisen sopimuksen 2016.
Kuuban entinen presidentti Fidel Castro ylisti vuonna 2015 Tsípraksen olevan uusi Hugo Chávez.
Demokratiaa ja vapautta ihannoiva Tsípras yritti myös kontrolloida mediaa ja rajoittaa sananvapautta. Hän järjesti huutokaupan Tv-kanavaluvista, joka tuomittiin sittemmin perustuslain vastaiseksi.
Nigel Farage
s. 1964
puolue: Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue (UKIP)
ammatti: pörssimeklari, Euroopan parlamentin jäsen,UKIP:in puheenjohtaja
Nigel Farage oli ollut UKIP:issa jo 90-luvulla, mutta pääsi retoriikassaan kunnolla vauhtiin vasta, kun joutui lentokoneonnettomuuteen 2010. Farage vakuuttui missiostaan läheltä piti -tilanteen myötä ja kovensi puheitaan: Kansa ei halua enää kontrolloimatonta maahanmuuttoa, junissa on puhuttava englantia, sillä ulkomaan kielen kuunteleminen tekee kansan olon oudoksi, EU on mafia, joka käyttää Brittejä hyväkseen, Britannian johtavilla puolueilla on EU-myönteinen salaliitto. Käsiaseiden kielto on “naurettava” ja “räjäytän henkilökohtaisesti Britannian tuulivoimalat, jos UKIP pääsee valtaan.”
Se tepsi. Faragen avulla puolue nousi laimeasta suosiostaan ja voitti EU-vaaleissa vuonna 2014 saamalla 27,5% äänistä.
Pari vuotta myöhemmin Farage vaati Britannian EU-erosta kansanäänestystä ja sai tahtonsa läpi. “Brexit tulee olemaan kunnon kansalaisten voitto, tavallisten kansalaisten voitto, kunniallisten kansalaisten voitto”, Farage julisti, vaikka talousasiantuntijat puhuivat toista.
Kansa kuunteli Faragea, ja vuonna 2016 britit äänestivät itsensä ulos EU:sta.
Ristiriitaista kyllä, “kansan armeijan” johtaja itse erosi UKIP:ista pari viikkoa Brexit-äänestyksen jälkeen.
Farage on myös kaukana kansanmiehestä. Hän on taustaltaan meklari kuten isänsäkin. EU-kriitikko käytti Marine Le Penin tapaan EU-rahoja hyväkseen, hän on kiertänyt veroja, eikä suostu paljastamaan omaisuuttaan. Eliitin vallan kritisoiminen ei myöskään estä häntä julistamasta, että “Putin on hänen eniten ihailemansa valtionpäänmies”, tai tukemasta Trumpia.
Jörg Haider
1950 – 2008
puolue: Itävallan vapauspuolue, FPÖ sekä Itävallan tulevaisuuden liitto, BZÖ
ammatti: oikeustieteilijä, kansanedustaja, Kärntenin kuvernööri, FPÖ:n ja BZÖ:n johtaja
Oikeistopopulistinen FPÖ oli kituuttanut 1980-luvun ajan pienin kannatusluvuin, kunnes 36-vuotias itsevarma juristi Jörg Haider otti sen johtoonsa vuonna 1986. Haider keksi “Itävalta ensin!” -sloganin ja hoki äänekkäästi, että Itävallan ongelmat johtuvat maahanmuuttajista, “puoluepampuista” ja “sosiaalipummeista”, eivät “kunniallisista itävaltalaisista”.
Tämä tehosi. Haiderin avulla FPÖ nousi vuonna 1999 Itävallan toiseksi suosituimmaksi puolueeksi. Haiderin omassa osavaltiossa Kärntenissä FPÖ keräsi jopa 42,1% äänistä.
Diktaattorisin ottein puoluetta johtanut Haider aiheutti kuitenkin sisäisiä ristiriitoja. Vuoteen 2005 mennessä FPÖ hajosi ja Haider perusti oman, pieneksi jääneen puolueen, BZÖ:n.
Haiderin perhetausta oli intohimoisen natsimielinen, ja Haider jatkoi antisemitistisellä linjalla. Olikin ristiriitaista kuulla Itävallan asiaa ajaneen Haiderin suusta: "Tämä maa tulee olemaan vapaa vasta sitten, kun se on saksalainen maa!"
On myös ristiriitaista, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksia voimakkaasti vastustaneen FPÖ:n johtaja Haider oli itse homoseksuaali. Haider antoi myös ymmärtää olevansa raitis ja tunnollinen perheenisä. Hän kuitenkin kuoli auto-onnettomuudesssa ajaessaan humalassa ylinopeutta. Ennen kuolemaansa hän oli juhlinut klagenfurtilaisessa homobaarissa.
Eliittiä arvostelleella Haiderilla oli useita salaisia tilejä Lichtensteinin pankeissa, joille hänen arabidiktaattoriystävänsä Saddam Hussein ja Muammar al-Gaddafin poika Saif al-Islam al-Gaddafi siirsivät mitä ilmeisimmin miljoonia. Al-Gaddafi tuli jopa Haiderin hautajaisiin.
Pierre Poujade
1920 - 2003
puolue: Kauppiaiden ja käsityöläisten puolustusliitto, UDCA
ammatti: paperikaupan pitäjä, UDCA:n johtaja
Pierre Poujade mainitaan monesti ”eurooppalaisen populistin prototyyppinä”. Hänen mukaansa nimetty poujadismi oli toisen maailmansodan jälkeen ensimmäinen oikeistopopulistinen liike Euroopassa.
Poujade sai vuonna 1955 kerättyä retoriikallaan nopeasti lähes puoli miljoona jäsentä käsityöläisiä ja kauppiaita puolustavaan liittoon UDCA:n. Hän vaati pienten kauppiaiden, maataloustuottajien ja käsityöläisten verotusta takaisin alas. Hänen mukaansa pääkaupungin herrat tuhoavat isänmaan myymällä kaiken suuryrittäjille, maahanmuuttajille ja “salaisille valtaapitääville”. Hänen iskulauseensa olikin: “Erottakaa viranhaltijat ja byrokraatit!”
Köyhistä oloista tuleva nuhruinen tupakkakaupan pitäjä oli kuin "yksi meistä". Hän julisti olevansa “pienen ihmisen, alistettujen, sorrettujen, riistettyjen ja nöyryytettyjen puolella, vampyyrivaltiota vastaan.”
Suosio olikin merkittävä: vuoden 1956 vaaleissa poujadistit saivat 11,6% äänistä ja 52 paikkaa kansalliskokoukseen. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1958 poujadistit saivat enää 3% äänistä.
Liike oli protestiliike, eikä kyennyt varteenotettavaan politiikan tekemiseen.
Poujade oli protestipuhuja, ei poliitikko tai strateginen ajattelija. Hän näki Ranskan ongelmien johtuvan amerikanjuutalaisesta kansainvälisestä salaliitosta. Juutalainen pääministeri Pierre Mendés edusti Poujadille korruptoitunutta eliittiä puhtaimmillaan.
Hänen algerianranskalainen vaimonsa Yvette Seva, jonka väitetään olleen vähintään yhtä intohimoinen antisemitisti ja nationalisti kuin Poujade itse, kirjoitti useat Pierre Poujaden nimiin luetut tekstit.
Liikkeen kuihduttua kasaan Poujade eli poliittisesti hiljaiseloa pitäen kirjakauppaansa kuolemaansa asti.
Poujadismin aate jatkoi kuitenkin elämäänsä. Yksi vuoden 1956 poujadistien kansanedustajista oli nimittäin Marine Le Penin isä Jean-Marie Le Pen, joka perusti myöhemmin oikeistopopulistisen Front Nationalin.
Vaan oliko Poujade ylpeä kasvatistaan?
Ei. Vuonna 2002 jo yli kahdeksankymppinen Poujade ilmoitti, että nuoren Le Penin tukeminen on ollut "pahin teko hänen elämässään".
