Hyppää pääsisältöön

Kalle Kinnunen: Kiimaa vailla häpeää - 40 vuotta Cicciolinaa

Onko Cicciolina karikatyyri, seksiobjekti vai feministinen sankari? Parlamentissakin vaikuttanut pornotähti on rakkauden populisti, jonka 1980-luvun Italia tarvitsi. Somekohujen aikana Cicciolina on sekä kasarin muinaisjäänne että yhä ajankohtainen skandaalien sankaritar, kirjoittaa leffakriitikko Kalle Kinnunen.

Tasan 30 vuotta sitten Italiasta levisi uutinen Suomenkin lehtiin. Se kertoi erään henkilön noususta parlamentin jäseneksi. Äänimäärä oli italialaisittain suhteellisen vähäinen, 20 000. Henkilö oli kuitenkin myös Suomessa jo entuudestaan tunnettu.

Suomessakin monet olivat nähneet Cicciolinan tositoimissa. Hän oli jo muutaman vuoden ajan esiintynyt pornoelokuvissa. Niitä ennen Cicciolina oli ollut Italiassa tunnettu alastonmalli, televisioesiintyjä ja laulaja.

Pian parlamenttiin valituksi tulemisen jälkeen Cicciolina oli otsikoissa toisesta syystä. Hän oli juuri tehnyt seksikohtauksen John Holmesin kanssa. Kävi ilmi, että Holmes oli salaillut HIV-positiivisuuttaan. Cicciolina ei kuitenkaan saanut tartuntaa. Holmes kuoli muutamia kuukausia myöhemmin.

Vain 30 vuotta sitten poliitikoilta tosiaan edellytettiin niin paljon kokemusta ja asiallisuutta, että pornotähti parlamentissa oli kuin absurdi vitsi.

Ilona Staller alias Cicciolina ei ollut ainoastaan ensimmäinen politiikkaan menestyksekkäästi siirtynyt pornotähti. Hän oli myös yksi ensimmäisistä ylipäänsä eurooppalaisen maan parlamenttiin päässeistä ”julkkiksista”. Seikka on oikeastaan aika hurja: vain 30 vuotta sitten poliitikoilta tosiaan edellytettiin niin paljon kokemusta ja asiallisuutta, että pornotähti parlamentissa oli kuin absurdi vitsi. Nykyään populistipuolueiden riveissä pornotaustaa oletettavasti pidettäisiin ainoastaan vahvuutena, joka herättää huomiota ja tunteita.

Mutta mikä ja kuka Cicciolina oikein on?

Alessandro Melazzinin televisiodokumentti La Cicciolina, Godmother of Scandal kertoo enemmän imagosta kuin ihmisestä imagon takana. Alkupuoli on yhtä paljon valokuvaaja-manageri-tuottaja Riccardo Schicchin kuin varsinaisen päähenkilön tarinaa. Hän löysi parikymppisen, unkarilaistaustaisen Ilona Stallerin nakumallikseen 1970-luvun puolivälissä ja ryhtyi luomaan bisnestä tämän ympärille. Siihen kuuluivat ensin radio-ohjelmat ja pin up -kuvat, kohta myös televisioesiintymiset.

Näin syntyi Cicciolina.

Ultrablondi hahmo upposi italialaiseen mielenmaisemaan. Tässä oli nainen, kuvitteellinen tai sitten ei, joka halusi seksiä, ei tuntenut syyllisyyttä ja kohteli miehiä kuin leikkikaluja. Hävytön kaunotar eli ikään kuin eroottinen keiju, aivan irrallaaan katolisesta yhteiskunnasta ja sen konservatiivisuudesta.

Stallerin feministisyys on tarvittaessa helppo tyrmätä.

Oliko Cicciolina feministi? Tätä pohtii dokumentissa aktivisti, joka kuuluu paljain rinnoin mieltään osoittavaan Femen-ryhmään. Toisaalta hahmo on itsenäinen toimija, joka tietää mitä haluaa. Toisaalta se perustuu kohderyhmäajatteluun, jossa mennään sen perässä, mikä saa miehet kiihottumaan.

Stallerin feministisyys on tarvittaessa helppo tyrmätä. Pikkutytön eleet ja lelut, ekshibitionismi ja kaiken seksiin redusoiva naivistinen filosofia eivät edusta kovin arvokasta naiskuvaa. Kun Cicciolina lauloi olevansa ”Poliittinen nainen”, hän teki lähinnä karkeaa pilaa naiseudesta ja politiikasta, jossa tarkoitus on kuitenkin päättää yhteisistä asioista.

Provokaatiot seurasivat toisiaan.

Jo vuonna 1979 Cicciolina paljasti rintansa televisiossa, mikä oli live-esiintymisessä ennenkuulumatonta. Skandaaleja janoavat italialaiset saivat vielä enemmän päiviteltävää ja runkattavaa, kun Cicciolina ryhtyi vuonna 1983 tekemään hardcore-pornoa. Päätös oli varmasti myös taloudellinen, mutta se näyttäytyy Cicciolinan brändin luomisessa myös välstämättömänä ratkaisuna: aina piti antaa enemmän. Nymfomaanin piirteet saavuttivat maksimin – nyt ei enää vain kiusoiteltu.

Samaan Schicchin talliin kuului myös Italian toinen suuri pornotähti, pidemmän uran tehnyt Moana Pozzi. Eräiden arvioiden mukaan Staller ja Pozzi tienasivat jopa kymmeniä miljoonia nykyeuroissa laskettuna.

Staller oli superjulkkis ja Cicciolina eräänlainen kansallisikoni, jolla oli todellista yhteiskunnallista merkitystä.

Staller oli superjulkkis ja Cicciolina eräänlainen kansallisikoni, jolla oli todellista yhteiskunnallista merkitystä. Federico Fellini kirjoitti Cicciolinasta ja halusi Pozzin elokuvaansa. Eräs dokumenttiin haastateltu asiantuntija positioi Cicciolinan renessanssimaalari Botticellin estetiikkaan. Samoin arvioidaan hahmon piirteitä, kuten luontosuhdetta – Cicciolinalla kun oli esiintymisissään usein pupuja, kyyhkysiä tai esimerkiksi käärme.

1980-luvun porno-Cicciolina kirkkaanpunaisine huulipunineen oli aiempaa suttuisempi, mutta myös poliittisempi. Ensimmäiset poliittiset kannanottonsa hahmo teki ydinvoiman ja Naton vastustajana. Se sopi luonnonlapsi-imagoon.

Cicciolinan profiili oli vasemmistolainen jo siksi, että italialaisen oikeiston tehtäviin kuului seksin, saati ehdan pornon paheksuminen. Siksi Cicciolinan suhde Silvio Berlusconin mediaimperiumiin on herkullinen, kuin täydellinen kiteytymä Italian kaksinaismoralismista: myöhemmin pääministeriksi noussut näennäinen äärikonservatiivi Berlusconi tienasi television seksiohjelmilla omaisuuksia ja toisaalta hänet on liitetty bunga bunga -orgioihin.

Cicciolina ja Pozzi perustivat vuonna 1991 Rakkauspuolueen, joka ei enää vienyt ehdokkaitaan parlamenttiin. Staller meni naimisiin kiistellyn amerikkalaisen käsitetaiteilija Jeff Koonsin kanssa ja ryhtyi tämän malliksi. Koko elämästään pornografista performanssia tehnyt tähti oli nyt erilaisessa valokeilassa ympäri maailmaa – tosin taas korostetusti objektina, osana miehensä kitsch-teoksia, joiden avainsana on keinotekoisuus.

1990-luvun Cicciolina oli edelleen iso tähti, mutta uusia aluevaltauksia ei tapahtunut avioliiton ja eron jälkeen.

Oikeusjuttu saa pohtimaan yhteiskunnallista moraalia ja kaksoisstandardeja.

Dokumentin luonnollinen kliimaksi on Stallerin ja Koonsin oikeuteen asti viety huoltajuuskiista Ludwig-pojasta.

Ludwigiakin haastatellaan. Hän vaikuttaa suhteellisen tasapainoiselta. Oikeusjuttu saa pohtimaan yhteiskunnallista moraalia ja kaksoisstandardeja. Ei tarvitse arvata, mikä on lopputulema, kun skandaalinaisen lupa olla myös äiti piti ratkaista juridisesti. Ludwig on äidistään eri mieltä kuin oikeuslaitos.

Staller on selviytyjä. Moana Pozzi kuoli syöpään 1994. Riccardo Schicchin ura pornobisneksessä jatkui menestyksekkäästi. Vuonna 2006 hänet kuitenkin tuomittiin parituksesta vankilaan. Scicchi menehtyi vuonna 2012.

65-vuotias Ilona Staller puolestaan esiintyy dokumentissa itse. Vai esiintyykö hän ikinuorena Cicciolinana? Ehkä hänellä ei ole muuta identiteettiä. Ehkä on, ja meillä ei ole lupaa nähdä sitä.

Uusimmat sisällöt - Docventures