Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Syötävä kaupunki pääkuva

Kaupunkiluonnon rikkaus yllätti palkitun luontodokumentaristin

Ketunpoikanen katsoo suoraan kameraan. Jaloissaan poikasella on kuollut kani.
Kettu löytää kaupungeissa helposti ruokaa. Tälle repopojalle kettuemo on tuonut citykanin. Ketunpoikanen katsoo suoraan kameraan. Jaloissaan poikasella on kuollut kani. Kuva: DocArt, Petteri Saario kaupunkiluonto,kettu,petteri saario

Mitä meille tulee mieleen sanasta luonto?

Metsä. Järvenranta. Saaristo. Lappi kuruineen, keroineen ja kairoineen. Jollekulle ehkä suo ja sääsketkin. Monelle luonnosta tulevat mieleen myös kesämökin marjametsät tai lapsuuden suvet maalla.

Luonto on mielissämme useimmiten muualla. Ainakaan se ei ole kaupungeissa.

- Kaupungeissa on luontoa. Ja niin kummalta kun se saattaa kuulostaa, kaupunkiluonto on usein rikkaampaa kuin luonto kaupunkien ulkopuolella, luontodokumentaristi Petteri Saario kumoaa ennakkoluulot.

Petteri Saario tietää, mistä puhuu. Hän on kolmen vuoden ajan kuvannut suomalaisissa kaupungeissa uusinta kaupunkiluonnosta kertovaa Asvalttiviidakot-dokumenttisarjaansa, joka alkaa TV1:ssä lokakuun 3. päivä.

Kaupunkiluonto yllätti

Aiemmin joista, järvistä, saaristoista ja erämaista televisiosarjat tehnyt dokumentaristi ei ollut alun perin järin innoissaan kuvausurakasta kaupungeissa.
- Mitä kiinnostavaa niissä muka olisi, melun ja betonin keskellä? Saario mietti.

Kaupunkiluonto pääsi kuitenkin yllättämään rikkaudellaan ja kuvausten edetessä ennakkoluulot sulivat.

- On ollut hämmästyttävää ja myös hämmentävää huomata, että arvokkaimmat metsämme sijaitsevat nimenomaan kaupungeissa, jos suojelualueet jätetään pois laskuista, Petteri Saario toteaa.

Sarjaa on kuvattu kymmenessä suomalaisessa kaupungissa: Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Porvoossa, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Asvalttiviidakot on osa Suomen itsenäisyyden virallista juhlavuoden ohjelmaa.

Lähikuva sinisorsanaaraasta ruohikolla. Sorsan nokka on auki.
Kaupungit ovat lintujen valtakuntaa. Lähikuva sinisorsanaaraasta ruohikolla. Sorsan nokka on auki. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,sinisorsa,kaupunkiluonto

Luovuus kukkii urbaaneilla ryytimailla

Asvalttiviidakot-sarja tarkastelee kaupunkiluontoa kuudesta eri näkökulmasta.

Yle Luonnon Syötävä kaupunki -sivusto otti kuluneella kasvukaudella varaslähdön Asvalttiviidakot-sarjan avaavan Syötävän hyvä kaupunki -dokumentin teemoihin. Kasvukauden aikana sivustolla on kurkistettu urbaaneille kasvimaille ja sivustolle on Instagramin kautta kertynyt kukkeita kaupunkiviljelykuvia.

2000-luvun kyläyhteisöt syntyvät asvaltin ja betonin keskelle, innokkaiden ja ennakkoluulottomien kolmekymppisten kyläpäälliköiden johdolla.― Petteri Saario

Ruuan kasvattaminen kaupungissa kysyy luovuutta ja viljelmiä nousee kaupungeissa yllättäviin paikkoihin. Luovuuden lisäksi kaupunkiviljelmillä kukoistaa yhteisöllisyys.

- Yhteisöviljelmillä opetellaan uudelleen tekemään asioita porukalla. 2000-luvun kyläyhteisöt syntyvät näin asvaltin ja betonin keskelle, innokkaiden ja ennakkoluulottomien kolmekymppisten kyläpäälliköiden johdolla, Saario huomaa.

Tässä tapaa tosi paljon erilaisia ihmisiä, joita ei muuten koskaan välttämättä tapaisi. Yhteinen nimittäjä on palstaviljely, eikä se esimerkiksi, että on saman ikäinen.― Rakel Liekki

Syötävässä puistossa Helsingin Mustikkamaalla talkoolaiset jakavat sadon, Tampereen Pispalan viljelypalstat ja viljelijöiden Kurpitsatalo keräävät erilaiset ihmiset viljelemään yhdessä. Myös televisiosta tuttu juontaja ja intohimoinen kaupunkiviljelijä Rakel Liekki tietää, että palstaviljely on hauskempaa yhdessä.

- Tässä tapaa tosi paljon erilaisia ihmisiä, joita ei muuten koskaan välttämättä tapaisi. Yhteinen nimittäjä on palstaviljely, eikä se esimerkiksi, että on saman ikäinen, Rakel Liekki toteaa.

Syötävän hyvä kaupunki on myös paljon muuta kuin kaupunkiviljelyä. Hyönteiskokki Topi Kairenius houkuttelee maistamaan Oopperatalon pihalla kasvatettuja kuhnurintoukkia ja Sami Tallberg löytää herkulliset villiyrttisalaattiainekset kaupunkimetsästä.

Kaupunki on ruoka-aitta myös monelle eläimelle. Kettu pyytää poikasilleen citykanin, lokkien lounasruokalana toimii kaatopaikka. Valkoposkihanhet laiduntavat kaupunkien puistoissa.

Mies on kyykyssä kasvimaalla. Miehellä on kädessään kulho, jossa on salaattia.
Dokumentaristi Petteri Saario tutustuu Syötävän hyvä kaupunki -dokumentissa ruuan kasvatukseen kaupungeissa. Mies on kyykyssä kasvimaalla. Miehellä on kädessään kulho, jossa on salaattia. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiluonto,kaupunkiviljely,kasvimaat,asvalttiviidakot

Kaupungit ovat lintujen valtakuntaa

Kaupungissa suhisee -dokumentti sukeltaa hämmästyttävän rikkaaseen kaupunkiluontoon. Alati muutoksen kourissa oleva kaupunkiluonto on sopeutuvaista ja kekseliäät ja neuvokkaat eläimet osaavat hyödyntää ihmistä ja ihmisen luomuksia. Linnut ovat kaupunkien kruunaamattomia valtiaita, mutta myös rusakot, lepakot, ketut taimenet ja rupikonnat viihtyvät kaupungeissa.

Oravanpoikanen on ihmisen käsissä. Kädet ojentavat oravan toisen ihmisen käsiin.
Kaupunki on vaarallinen paikka eläimille. Tämä orvoksi jäänyt oravanpoikanen on päässyt hyvään hoitoon. Oravanpoikanen on ihmisen käsissä. Kädet ojentavat oravan toisen ihmisen käsiin. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiluonto,orava (laji),asvalttiviidakot

Luontoa ei voi leikkiä loppuun -dokumentissa selviää, että leikki-ikäisen lapsen kunto kehittyy luonnossa leikkiessä paremmin kuin missään ohjatussa liikuntaharrastuksessa.

Kehitys on menossa kuitenkin toiseen suuntaan: Nykylapset viettävät ulkona vähemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin ja lapset kulkevat harrastuksiin ja kouluihin yhä useammin vanhempiensa auton kyydissä. Myös aikuisten ulkona luonnonympäristössä viettämä aika on lyhyessä ajassa romahtanut. Olemme miltei koko ajan sisällä, keinotekoisessa kesäsäässä ja keinovalaistuksessa.

Metsäpäiväkodissa vieraillessa ei voi kuin ihmetellä, mikseivät kaikki päiväkodit ole tällaisia.― Petteri Saario

On kaupunkien päättäjistä kiinni, löytävätkö kaupunkilaiset luonnon läheltään. Lahden kaupunki kerää lasten mielipiteitä kaavoituksen suunnitteluun, Hämeenlinnassa panostetaan metsäeskaritoimintaan.

- Metsäpäiväkodissa vieraillessa ei voi kuin ihmetellä, mikseivät kaikki päiväkodit ole tällaisia. Täällä tuntuu käsin kosketeltava tekemisen meininki ja löytämisen riemu. Lukemista, laskemista ja muita tärkeitä taitoja opitaan omatoimisen touhuamisen ohessa, Petteri Saario ihastelee.

valkoposkihanhiperhe kävelee hiekkatietä, perässä samaa tietä pitkin tulee päiväkotiryhmä.
Pilteistä pidetään huolta. valkoposkihanhiperhe kävelee hiekkatietä, perässä samaa tietä pitkin tulee päiväkotiryhmä. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,kaupunkiluonto,Harakka,valkoposkihanhi,asvalttiviidakot

Villejä viherkeitaita ja rauhallisuuden tyyssijoja

Hallitusti hoitamaton -dokumentissa Petteri Saario etsii kaupungeista puunattujen puistojen sijaan villejä viherkeitaita. Helsingin Pitäjänmäellä Pentti Alangon puutarha on kuin suoraan satukirjasta, Vallilasta löytyy asvaltin ja betonin keskeltä kukkea korttelipiha ja Vuosaaressa kivutaan ehkä Suomen kummallisimman luontokohteen huipulle.

Luonnonystävä on tällaisessa pöheikössä erityisen mielissään.― Petteri Saario

Kaupunkiniityt kukoistavat yllättävissä paikoissa ja vehreys kipuaa kaupungeissa myös yläilmoihin katoille. Hämeenlinnan Varikonniemellä ohjaaja vaeltaa luonnon valtaansa ottamalla vanhalla höyrysahalla.

- Luonnonystävä on tällaisessa pöheikössä erityisen mielissään. Vanhan höyrysahan ympäristössä näkee kouriintuntuvasti sen, miten luonto aina lopulta ottaa omansa, olkoon kyse ihmisestä tai ihmisen rakennelmasta, Petteri Saario pohtii.

Tuonenlehto, elämänkehto -dokumentti paljastaa, että hautausmaat ovat todellisia kaupunkien viherkeitaita niin luonnolle kuin ihmisellekin. Hautausmaat ovat niitä harvoja betonierämaiden viheralueita, joita ei tohdita nakertaa rakennusten, teiden ja parkkipaikkojen tieltä.

Mies ravistaa riippumattoa rehevässä puutarhassa, jossa on paljon kukkia. Riippumatosta lentää omenankukan terälehtiä ilmaan.
Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan emeritus-ylipuutarhurin ja maamme tunnetuimman puutarhakirjailijan Pentti Alangon piha tulvii kukkaloistoa. Mies ravistaa riippumattoa rehevässä puutarhassa, jossa on paljon kukkia. Riippumatosta lentää omenankukan terälehtiä ilmaan. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,puutarhat,puutarhanhoito,Pentti Alanko,asvalttiviidakot

Kiihtyvällä kaupungistumisella kohtalokkaita seurauksia

Luonto parantaa -jaksossa luonto hellii niin mieltä kuin ruumista. Dokumentissa pulahdetaan hyiseen avantoon ja luonnon avulla toipuneet kaupunkilaiset kertovat tarinansa.

Kaupunkilaisten olisi syytä säilyttää kosketus luontoon, muutoin yhä kiihtyvällä kaupungistumisella on kohtalokkaita seurauksia terveydellemme. Jos emme ole lähikontaktissa luontoon, vastustuskykymme kehittyminen jää puolitiehen. Seurauksena on monien vakavien sairauksien, kuten allergioiden, astman ja diabeteksen yleistyminen.

Luonto. Kerrassaan ihmelääke.― Petteri Saario

- Se mitä me syömme, mitä me juomme, mitä me kosketamme ja mitä me hengitämme, se on tässä urbaanissa ympäristössä mikrobiologisesti rajusti köyhtynyt. Me juomme tapettua vettä, me syömme tapettua ruokaa, me hengitämme urbaania tapettua ilmaa ja me kosketamme tapettua asvalttia ja betonia. Pääkaupunkiseudulla kymmenellä prosentilla väestöstä on lääkärin tekemä astmadiagnoosi. Onhan se nyt tolkuton prosentti, allergiatutkija Tari Haahtela lataa.

Uusi tutkimustieto osoittaa kiistatta, että lähiluonto on kaupunkilaisten terveydelle, hyvinvoinnille ja viihtymiselle paljon tärkeämpää kuin olemme aiemmin ymmärtäneet. Kuta useampi meistä asuu kaupungissa, sitä oleellisempaa on lähellä sijaitsevien luontokohteiden säilyminen.

- Säästynyt luonto kun tuo niitä kovasti kaivattuja säästöjä vähentyneinä terveydenhuollon kustannuksina. Ja mikä parasta, viihdymme työelämässä paremmin ja pidempään, kunhan pääsemme riittävän usein luonnon helmaan. Luonto. Kerrassaan ihmelääke, Petteri Saario summaa.

Ihmisiä kalastamassa rannalla. Maassa on hento lumipeite, vesi on sulaa. Taustalla on taloja.
Helsingin Vanhankaupunginlahti on luontohelmi, josta kaupunkilaiset saavat virkistystä. Ihmisiä kalastamassa rannalla. Maassa on hento lumipeite, vesi on sulaa. Taustalla on taloja. Kuva: DocArt, Petteri Saario Petteri Saario,virkistyskalastus,Vanhankaupunginlahti,asvalttiviidakot

Asvalttiviidakot-sarja TV1:ssä 3.10.2017 klo 20 alkaen:

Osa 1: Syötävän hyvä kaupunki ti 3.10.2017 klo 20
Osa 2: Kaupungissa suhisee ti 10.10.2017 klo 20
Osa 3: Luontoa ei voi leikkiä loppuun ti 17.10.2017 klo 20
Osa 4: Hallitusti hoitamaton ti 24.10.2017 klo 20
Osa 5: Tuonenlehto elämänkehto ti 31.10.2017 klo 20
Osa 6: Luonto parantaa ti 7.11.2017 klo 20

Uusinnat maanantaisin klo 12.05. Kaikki jaksot julkaistaan Yle Areenassa 3.10. ja ne ovat katsottavissa kuuden vuoden ajan.

Artikkelissa ohjelman uusinta-aika muutettu 9.10.2017 klo 12.54.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Ulos luontoon Kevätseuranta: Nyt autetaan luontoa!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Kevät on täällä! Siitä varma merkki on Ulos luontoon Kevätseuranta, joka starttaa Yle TV1:ssä su 29.4. klo 18.15.! Tänä vuonna Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

Luonto

  • Ulos luontoon Kevätseuranta: Nyt autetaan luontoa!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Kevät on täällä! Siitä varma merkki on Ulos luontoon Kevätseuranta, joka starttaa Yle TV1:ssä su 29.4. klo 18.15.! Tänä vuonna Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Kyyn hyödyllisyys yllättää

    Kyy hidastaa välillisesti puutiaisia levittämästä tauteja.

    Kyystä on ihmiselle yllättävää hyötyä. Se hidastaa välillisesti puutiaisten, eli punkkien, kantaman borrelioosin ja puutiasaivokuumeen leviämistä.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Parasta retkiruokaa – Peltsi kokeili kolmea reseptiä

    Peltsin keittiössä valmistettiin ruokaa nuotiolla.

    Peltsi kovan vuoden kolmas haaste on noin 200km hiihtovaellus Lapissa. Se ei onnistu ainakaan ilman hyvää ruokaa! Peltsin keittiössä valmistetaan kolme lukijoiden lähettämää retkiruokaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.