Lokakuun 9. päivänä Jacques Tatin syntymästä tulee kuluneeksi 110 vuotta. Samana päivänä Teeman Areena-kanavalla julkaistaan Jacques Tatin koko säilynyt tuotanto ja paljon muuta tätä koomikkoneroa sivuavaa ohjelmistoa.
Television puolella Teema ottaa kaksi päivää aikaisemmin varaslähdön esittämällä 7.10. Teemalauantaissa Tatin mainion komedian Playtimen, sen johdannaisena syntyneen lyhytelokuvan Koomikkojen iltakoulun ja koomikosta itsestään kertovan dokumentin Suurenmoinen Tati.
Areena-paketti koostuu Tatin kuudesta pitkästä elokuvasta, seitsemästä lyhytelokuvasta, kahdesta dokumentista sekä pitkästä animaatioelokuvasta Illusionisti, joka perustuu Tatin käsikirjoitukseen. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat katsottavissa vuoden loppuun asti, Illusionisti kuukauden.
Kokonaisuus kattaa näin käytännössä Tatin koko tuotannon. Siitä puuttuvat vain kaksi varhaista lyhytelokuvaa, joista ei ole säilynyt yhtään kopiota, sekä pari pitkää elokuvaa, joissa Tatilla oli vain vierasroolit.
Yksi kadonnut teos on vuonna 1930 valmistunut Tatin esikoinen Oscar, champion de tennis. Sen tennis-sketsejä todennäköisesti näkee myöhemmissä Tatin filmeissä, sillä hän tunnetusti kierrätti suosikki-gagejaan uransa aikana. Polkupyöräilevä postinkantaja näyttäytyy ainakin kahdessa lyhärissä ja yhdessä pitkässä elokuvassa. Viimeisessä elokuvassaan Parade Tati palasi sirkusesitysten kautta aivan ensimmäisiin music hall -sketseihinsä, joilla hän oli uransa aloittanut. Jo vuonna 1936 kirjailija Colette kehui eräässä lehtiartikkelissa ABC-teatterin miimikkoa, joka riemastutti yleisöä esittämällä tennispelaajaa, nyrkkeilijää, polkupyöräilijää, ratsastajaa… onpas tuttua hänen filmeistään!
Kaikista suurimmista elokuvantekijöistä Tati lienee elokuviensa määrässä vähälukuisin: vain 5-6 pitkää elokuvaa laskutavasta riippuen (viimeinen oli Ruotsin televisiolle tehty sirkustallenne) ja kourallinen lyhytfilmejä, joista varhaisimmissa koomikon neroutta ei vielä juurikaan havaitse.
Tästä voisi kuvitella, että Tati oli väärinymmärretty nero, jonka ideoille ei löytynyt ymmärtäjiä eikä rahoittajia. Tämä ehkä pitääkin osittain paikkaansa, varsinkin 1970-luvulla, kun Ranskan siihen asti kallein elokuva Playtime sai tylyn vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoilta vieden vei Tatin yhtiön vararikkoon. Sitä seuranneet Trafic ja Parade tehtiinkin alun perin Hollannin ja Ruotsin televisioille.
Mutta ennen Playtimea (jota ironisesti pidetään nyt Tatin elokuvista ehkä parhaana) hänen filminsä olivat olleet vakuuttavia menestyksiä, ja Tatin pöytälaatikoihin jäi vain pari toteutumatonta hanketta. 1950-luvun lopulla filmaamatta jäänyt Illusionisti toteutettiin vuosiakymmeniä myöhemmin kauniisti animaatioelokuvana. 1980-luvun alussa Sparks-yhtyeen kanssa (!) suunniteltu pitkä komedia Confusion jäi käsikirjoitusasteelle Tatin kuoleman vuoksi, ja myös jalkapallodokumentti Forza Bastia jäi keskeneräiseksi sekä Tatilta että tyttäreltä Sophie Tatischeffilta.
Harvoja elokuviaan Tati sen sijaan hioi pitkään vielä senkin jälkeen kun ne oli julkaistu. Riemulomaa Rivieralla pidettiin aika täydellisenä komediana kun se julkaistiin vuonna 1953, mutta vielä vuonna 1978 Tati askarteli sen kuvien, leikkauksen ja äänitehosteiden parissa tuottamalla silloin lopullisen virallisen version. Pitkä esikoinen Lystikäs kirjeenkantaja kuvattiin epäonnistuneesti väreissä, joten se julkaistiin 1949 mustavalkoisena, uudelleen 1961 pienin värilisäyksin ja lopulta 1995 tyttären toimesta (melko kamalana) tietokonevärjättynä versiona.
Vanhojen elokuvien hiominen kuvastaa Tatin perfektionismia, jolla hän rakensi kohtauksiaan ja niiden huumoria. Usein hän tuntuu muokkaavan itse aikaa, joko venyttäen sitä pohjustaessaan jotain vitsiä tai ideaa, antaen sitten huumorin purskahtaa yllättäen valloilleen, jälleen venyttäen ottaen ideasta kaikki variaatiot irti tai lopettaen sen lyhyeen, jos se tuntuu paremmalta. Dialogia on vähän, joskus olemattomasti, mutta äänimaailma on yhtä tarkkaan harkittu ja yksityiskohtaisesti rakennettu kuin Tatin visuaalinen huumori.
Jacques Tatin huumori oli yleensä visuaalista ja sanatonta mutta äänimaailma oli tärkeä osa komiikkaa
Tatia on sanottu mykän slapstick-komedian jatkajaksi mutta oikeasti hän kehitti sitä aivan omaan, persoonalliseen suuntaansa. Tatin vakiohahmo herra Hulot liikkuu kyllä joskus hyvinkin vilkkaasti, mutta elokuvista puuttuu mykkäfarssien päätön kohellus ja keskittyminen vauhdikkaaseen törmäilyyn. Päinvastoin, kohtauksia kehitellään rauhallisesti ja omalla luontevalla rytmillään kohti gageja, jotka ensin yllättävät mutta sitten paljastuttuaan tuntuvat jotenkin väistämättömiltä.
Tati rakensi huumoriaan ja kohtauksiaan kiireettömästi huipentaen ne usein gagiin joka – mutta vasta jälkikäteen – tuntuu väistämättömältä
Ne jotka eivät pidä Tatin elokuvista, sanovat usein, että niissä ei tapahdu mitään. Todennäköisemmin jossain kohtaa kuvaa kyllä tapahtuu koko ajan jotain mitä ei tule huomattua. Varsinkin tänä hektisenä lyhyiden impulssien, reaktioiden ja sanojen nettiaikana Tati voi tuntua hitaalta ja vanhentuneelta - vaikka toisaalta hän on saanut suosittuja seuraajia, kuten vaikkapa Rowan Atkinsonin. Ja kun tähän nopean ja lyhyen instant-naurun aikaan kuuluu myös samaisten vitsien yhtä nopea unohtaminen, Tatin viiden pääteoksen luoma perintö on säilyttänyt suosionsa ja arvonsa jo reilut puoli vuosisataa.
Ja piti Tatin huumorista tai ei, hän on elokuvahistorian harvoja todellisia auteur-ohjaajia, jonka elokuvat kiistatta kuvastavat ohjaajansa taiteellista näkemystä ja joihin hän jätti täysin oman, persoonallisen jälkensä.
TATI-TEEMALAUANTAI 7.10.
klo 21.00 Teemalauantai: Komedian mestari Jacques Tati
Playtime (S)
Koomikkojen iltakoulu (S) (Cours du soir)
Suurenmoinen Tati (The Magnificent Tati)
TATI TEEMAN AREENA-KANAVALLA
Jacques Tatin koko tuotanto Areenassa Tatin 110-syntymäpäivästä 9.10 alkaen aina vuoden loppuun asti.
Pitkät elokuvat
Lystikäs kirjeenkantaja (S)
(Jour de fete, Ranska 1949) Jacques Tatin pitkä esikoiselokuva on valloittava komedia maalaiskylän postinkantajasta, joka yrittää nykyaikaistaa työtapansa.
Riemuloma Rivieralla (S)
(Les vacances de M. Hulot, Ranska 1953) Jacques Tatin parhaimpiin kuuluva komedia ihmisten ja ympäristönsä kanssa alati törmäilevän herra Hulot'n kommelluksista rannikon lomakeskuksessa.
Enoni on toista maata (S)
(Mon oncle, Ranska 1958) Jacques Tatin vähäeleinen ja riemastuttava mestariteos herra Hulot'n yrityksistä tulla toimeen hänen sisarensa huippumodernin ja koneistetun unelmakodin, ehkä perheenkin, kanssa.
Playtime (S)
(Ranska 1967) Mestarikoomikko Jacques Tatin klassikko herra Hulot'n vaelteluista huippumodernin Pariisin toimisto- ja yöelämässä, missä hän luo kaaosta pelkällä läsnäolollaan.
Trafic – liikenne (S)
(Trafic, Ranska 1971) Jacques Tatin komediassa törmäilevä herra Hulot yrittää kuljettaa kehittelemänsä uudenlaisen matkailuauton Hollannin suureen autonäyttelyyn.
Parade (S)
(Parade, Ranska/Ruotsi 1974) Jacques Tatin viimeinen pitkä elokuva tehtiin Tukholmassa Ruotsin televisiolle ja se palautti tuolloin 65-vuotiaan mestarikoomikon huumorinsa alkulähteille sirkuspantomiimin pariin.
Illusionisti (7)
(L'illusioniste, Ranska 2010) Jacques Tatin käsikirjoitukseen perustuva suloinen animaatioelokuva taikurista, joka 1950-luvun lopulla juuttuu pikkukylästä häntä seuranneen tytön kanssa Edinburghiin. O: Sylvain Chomet.
(Poikkeuksellisesti vain 30 vrk Areenassa!)
Lyhytelokuvat
Etsitään kovanaamaa (S)
(On demande une brute, Ranska 1934) Varhaisessa lyhytelokuvassaan Jacques Tati esittää uutta roolia etsivää näyttelijää, joka tietämättään hakee paikkaa painiotteluun mestarin kanssa. O: Charles Barrois.
Rattoisa sunnuntai (S)
(Gai dimanche, Ranska 1935) Jacques Tatin varhainen lyhytelokuva kahdesta velmusta, jotka houkuttelevat turisteja romubussiinsa maaseutukiertueelle. O: Jacques Berr.
Varo vasentasi (S)
(Soigne ton gauche, Ranska 1936) Jacques Tatin varhainen lyhytelokuva mestarin varjossa nyrkkeilyä harjoittelevasta laiskasta maalaispojasta. Ohjaajana toinen tuleva mestari René Clément.
Kirjeenkantajien koulu (S)
(L’ecole des facteurs, Ranska 1947) Jacques Tatin ensimmäinen ohjaustyö oli lyhyt komedia ranskalaisen postinjakajan modernisointipyrkimyksistä. Tati laajensi pian aiheen ensimmäiseksi pitkäksi elokuvakseen.
Koomikkojen iltakoulu (S)
(Cours du soir, Ranska 1967) Playtimen lavasteissa kuvatussa lyhytfilmissä Jacques Tati opettaa orastaville koomikoille pantomiimin alkeita mm. tupakoinnin, kompastumisen ja ratsastuksen kautta. O: Nicolas Rybowski.
Talon maistiaiset (S)
(Degustation maison, Ranska 1978) Jacques Tatin tytär Sophie Tatischeff filmasi epätavallisia mausteita käyttävästä kahvilasta kertovan palkitun lyhytelokuvansa Lystikkään kirjenkantajan pikkukaupungissa.
Juhliva saari (S)
(Forza Bastia) Jacques Tati teki vuonna 1978 dokumenttia jalkapallon UEFA-Cupin finaaliin yltäneestä korsikalaisesta SC Bastia-seurasta. Filmi julkaistiin vasta vuonna 2002 Tatin tyttären Sophie Tatischeffin leikkaamana.
Dokumentit
Suurenmoinen Tati
(The Magnificent Tati, Britannia 2009) Michael Housen ohjaama dokumenttielokuva kertoo, miten ja mistä aineksista Tati loi omaperäiset elokuvansa, herra Hulot'n kuolemattoman hahmon ja koko Tati-maailmansa. Samalla dokumentti tuo Tatin tuotannon tähän päivää, 2000-luvun fanien keskelle. Näitä faneja ovat muun muassa Sparks-yhtye, laulaja Frank Black sekä animaatio-ohjaaja Sylvain Chomet, joka on tehnyt Tatin käsikirjoitukseen pohjautuvan pitkän animaatioelokuvan Illusionisti.
Olipa kerran… Enoni on toista maata
(Il était une fois... Mon oncle, Ranska 2008) Olipa kerran -sarjan dokumentissa tutkitaan Tatin mestariteosta, Oscarin voittanutta komediaa Enoni on toista maata (1958). Haastateltavina muun muassa ohjaaja David Lynch ja käsikirjoittaja Jean-Claude Carrière sekä arkistopätkissä myös Tati itse. Ohjaus Camille Clavel.
