Voiko tuhatjalkaisen askeleet kuulla? Miltä kuulostaa kastemadon matelu? Yle Tiede onnistui vangitsemaan tuttujen luontokappaleiden ääniä, joita ihmiskorva ei kuule. Upeat äänitteet ovat nyt ensimmäistä kertaa kaikkien suomalaisten kuultavissa.
Yle Tiede äänitti lehtokotiloiden eli kansanomaisesti etanoiden aterioinnin lisäksi leppäkertun siiveniskuja, tuhatjalkaisten juoksua ja kastematojen matelua. Osa äänistä sai kokeneen äänitarkkailijankin haukkomaan henkeään, niin erikoisia ne olivat.
Ainutlaatuinen kotilon rouskutus pysäytti
Yllättävin talteensaaduista äänistä oli lehtokotilon ahne rouskutus jäävuorisalaatin lehdellä.
- Kotilon määrätietoinen ateriointi kuulosti aivan puun veistelyltä, innostuu Yle Tieteen toimittaja Jussi Nygren.
Nilviäistutkija Anne Koivunen Helsingin yliopistosta on tutkinut kotiloita vuosia.
- En ole koskaan kuullut niiden aterioinnin ääntä! Kotiloilla ei ole samanlaisia hampaita kuin ihmisillä. Sen hampaat ovat raastinkielen pinnalla ja liikkuvat kuin liukuhihna edestakaisin lehtiä vasten, Koivunen kertoo.
Koivusen mukaan puun veistelyn ääni syntyy, kun etanan kova raastinkieli raapii salaatinlehden pintaa. Raastinkieli on hyvin vahvaa materiaalia ja sen on syytäkin olla, sillä luonnossa kotilo hankaa kieltään esimerkiksi kovia puunkuoria vasten.
Miten äänitys toteutettiin?
Ihmiskorvan ulottumattomissa olevien äänten vangitseminen vaati poikkeuksellista tekniikkaa - ja mullan kaivelua. Sarjan päätähdet, hyönteiset ja nilviäiset, etsittiin tienpientareilta, pensaiden juurilta ja kompostikasoista.
Kontaktimikrofonilla äänitettynä leppäkerttu kuulostaa laumalta villihevosia.
Äänityspaikaksi valittiin Ylen uusi kuunnelmastudio, joka on yksi Suomen hiljaisimmista paikoista. Studion vaahtomuovilla päällystetyt seinät eristävät ulkomaailman äänet ja vaimentavat kaiun. Lisäksi tarvittiin erityismikrofoneja. Sopivia, matalakohinaisia ja todella herkkiä mikrofoneja etsittiin pitkään ja jopa rakennettiin äänitysprojektia varten.
- Näissäkin olosuhteissa, matalakohinaisilla ja herkillä mikrofoneilla, hyönteisten äänet olivat vain juuri ja juuri kuultavissa, kertoo Yle Tieteen toimittaja Tiia Nurmilaakso.
- Kun saimme vihdoin etanan kuuluviin jäimme vain hypnotisoituneina kuuntelemaan sen ääntä, lisää toimittaja Jussi Nygren.
Mikrofonien oma kohina asettaa rajan sille, mitä saadaan äänitettyä. Kohinasta ei koskaan pääse täysin eroon. Kun ääntä vahvistetaan, myös kohinan taso nousee.
- Äänitysten pohjakohina on oikeastaan äänitettyä lämpöä. Ilmamolekyylien lämpöliike rummuttaa mikrofonin kalvoa ja se rekisteröityy kohinaäänenä, kertoo äänenkäsittelytekniikan professori Vesa Välimäki Aalto yliopistosta.
Hyönteisten askelille rakennettiin erityismikrofoneja
Kohinan haittojen ohittamiseksi rakennettiin myös erityisesti hyönteisten jalkojen äänittämiseen sopivia kontaktimikrofoneja. Tällaisia mikrofoneja käytetään usein akustisten soittimien, kuten viulujen ja kitaroiden, kopan värinän äänittämiseen.
Vikkelät hyönteiset ohjattiin juoksemaan lasitason päällä, siihen liimattujen mikrofonien kalvoilla. Näin hyönteisten askelten rytmi taltioitui tarkasti ja ilman kohinaa.
- Kontaktimikrofonilla äänitettynä leppäkerttu kuulostaa laumalta villihevosia, Nurmilaakso hymyilee.
Äänitysten jälkeen eläimet palautettiin niiden luontaiseen ympäristöön.
- Meille oli tärkeää, että päätähdet pääsivät takaisin omiin oloihinsa, Nygren kertoo.
Bakteereidenkin ääniä on nauhotettu
Mutta ovatko nämä tosiaan maailman hiljaisimpia ääniä? Eivät aivan. Ääntenkäsittelytieteen professori Vesa Välimäki tietää, että jopa bakteerien ääniä on saatu nauhoitettua.
- Sellaistakin on tehty. Ne ovat niin suunnattoman pieniä, että on vaikea kuvitella mikä olisi enää hiljaisempaa.
