Hyppää pääsisältöön

Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

Väinämöinen, målning av Johan Blackstadius.
Väinämöinen, målning av Johan Blackstadius. Kuva: Kalevalaseura /Creative commons/Public domain Väinämöinen,Kalevala

Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

Kansanmusiikiksi kutsutaan vanhaa muistinvaraisesti säilynyttä kansanomaista laulu- ja soitinmusiikkia. Laulut ja melodiat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle kuulomuistin perusteella erilaisina variaatioina. Alkuperäistä säveltäjää ei tunneta.

Kansanmusiikki terminä on peräisin euroopasta 1700 -luvulta. Se liittyy aikakauden poliittisiin pyrkimyksiin korostaa kansakunnan yhteisiä juuria. Suomeen kansallisuusaate levisi 1800-luvulla. Nykyään ymmärretään musiikinkin kehittyneen pääosin vuorovaikutuksessa eri kansojen ja kansanosien välillä, vaikka myös joitain paikallisia piirteitä ilmenee.

Alavuuden Kaksiriviset esiintyy Kaustisella
Alavuuden Kaksiriviset esiintyy Kaustisella Kuva: Matti Rämö alavuuden kaksiriviset,Kaustisen kansanmusiikkijuhlat
Mestaripelimanni Konsta Jylhä esiintyy Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla 1972.
Mestaripelimanni Konsta Jylhä esiintyy Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla 1972. Kuva: Arja Lento / Yle Konsta Jylhä,Kaustisen kansanmusiikkijuhlat

Viulu ja haitari tulevat ensimmäisinä mieleen, kun ajattelee suomalaista kansanmusiikia. Ne ovat kuitenkin sangen nuoria soittimia tällä alueella. Viulu ilmestyy 1600-1700-lukujen vaihteessa ja harmonikka vasta 1800-luvun alussa, kummatkin tanssia säestämään. Soittimia on kuitenkin ollut tällä alueella yhtä kauan kuin asukkaitakin.

Aristoteleen kantapäässä vieraillut musiikkiantropologian emeritusprofessori Timo Leisiö kertoo, että täällä on laulettu aina, esimerkiksi itkuvirsiä ammoisista ajoista asti. Runonlaulua on harrastettu yhtä kauan kuin on puhuttu suomalais-ugrilaisia kieliä. Erilaisia lyömäsoittimia on myös käytetty aina. Noitarummuksi kutsuttu rituaali- ja ennustusväine tunnetaan kuitenkin vasta pronssikaudelta. Tähän Elävän arkiston artikkeliin on koottu tv-ohjelmia, joissa kerrotaan Kolttasaamelaisten perinteisistä lauluista.

En samisk nåjdtrumma av renskinn.
En samisk nåjdtrumma av renskinn. Kuva: Juha-Pekka Inkinen/Yle rumpu,saamelaiset,Lapinnoita,šamanismi,Saamelainen muinaisusko

Varsinaisia koko suomen alueella tunnettuja muinaissoittimia ovat tuohitorvi ja pajupilli. Tuohitorvia on tehty niin kauan kun on ollut karjanhoitoa ja kaikkialla missä kasvaa koivua. Tuohen voi irroittaa hyvin yksinkertaisilla työkaluilla. Tässä Elävän arkiston tv-ohjelmassa Teppo Repo opettaa vaihe vaiheelta tuohihuilun valmistuksen.

Tiedetään myös paikallisempia muinaisia soittimia, kuten keski-pohjanmaalainen kärjennoukka, itä-suomalainen jouhikko ja lounais-suomalainen mänkeri. Kalevalasta kaikille tuttu kantele on sekin ollut käytössä vain Karjalassa, Itä-Suomessa, sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Sibelius-Akatemian Folk Big Band
Sibelius-akatemian opiskelijat Musiikkitalossa Sibelius-Akatemian Folk Big Band Kuva: Sami Perttilä siba folk big band

Kansanmusiikki elää ja voi hyvin Suomessa. Monia myös kiinnostavat muinaiset soittimet ja niillä aikaansaatu musiikki. Vaikka se edellyttäisi, että soittimet täytyy rakentaa itse. Tai ehkä se kiinnostaa juuri siksi. Elävän arkiston tarjoamassa Korpilahdella kuvatussa tv-ohjelmassa soitinrakentajat Rauno Nieminen ja Jyrki Pölkki kertovat, miten pillejä, huiluja ja muita kansansoittimia rakennetaan ja miten niillä soitetaan.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri