Hyppää pääsisältöön

Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

Väinämöinen, målning av Johan Blackstadius.
Väinämöinen, målning av Johan Blackstadius. Kuva: Kalevalaseura /Creative commons/Public domain Väinämöinen,Kalevala

Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

Kansanmusiikiksi kutsutaan vanhaa muistinvaraisesti säilynyttä kansanomaista laulu- ja soitinmusiikkia. Laulut ja melodiat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle kuulomuistin perusteella erilaisina variaatioina. Alkuperäistä säveltäjää ei tunneta.

Kansanmusiikki terminä on peräisin euroopasta 1700 -luvulta. Se liittyy aikakauden poliittisiin pyrkimyksiin korostaa kansakunnan yhteisiä juuria. Suomeen kansallisuusaate levisi 1800-luvulla. Nykyään ymmärretään musiikinkin kehittyneen pääosin vuorovaikutuksessa eri kansojen ja kansanosien välillä, vaikka myös joitain paikallisia piirteitä ilmenee.

Alavuuden Kaksiriviset esiintyy Kaustisella
Alavuuden Kaksiriviset esiintyy Kaustisella Kuva: Matti Rämö alavuuden kaksiriviset,Kaustisen kansanmusiikkijuhlat
Mestaripelimanni Konsta Jylhä esiintyy Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla 1972.
Mestaripelimanni Konsta Jylhä esiintyy Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla 1972. Kuva: Arja Lento / Yle Konsta Jylhä,Kaustisen kansanmusiikkijuhlat

Viulu ja haitari tulevat ensimmäisinä mieleen, kun ajattelee suomalaista kansanmusiikia. Ne ovat kuitenkin sangen nuoria soittimia tällä alueella. Viulu ilmestyy 1600-1700-lukujen vaihteessa ja harmonikka vasta 1800-luvun alussa, kummatkin tanssia säestämään. Soittimia on kuitenkin ollut tällä alueella yhtä kauan kuin asukkaitakin.

Aristoteleen kantapäässä vieraillut musiikkiantropologian emeritusprofessori Timo Leisiö kertoo, että täällä on laulettu aina, esimerkiksi itkuvirsiä ammoisista ajoista asti. Runonlaulua on harrastettu yhtä kauan kuin on puhuttu suomalais-ugrilaisia kieliä. Erilaisia lyömäsoittimia on myös käytetty aina. Noitarummuksi kutsuttu rituaali- ja ennustusväine tunnetaan kuitenkin vasta pronssikaudelta. Tähän Elävän arkiston artikkeliin on koottu tv-ohjelmia, joissa kerrotaan Kolttasaamelaisten perinteisistä lauluista.

En samisk nåjdtrumma av renskinn.
En samisk nåjdtrumma av renskinn. Kuva: Juha-Pekka Inkinen/Yle rumpu,saamelaiset,Lapinnoita,šamanismi,Saamelainen muinaisusko

Varsinaisia koko suomen alueella tunnettuja muinaissoittimia ovat tuohitorvi ja pajupilli. Tuohitorvia on tehty niin kauan kun on ollut karjanhoitoa ja kaikkialla missä kasvaa koivua. Tuohen voi irroittaa hyvin yksinkertaisilla työkaluilla. Tässä Elävän arkiston tv-ohjelmassa Teppo Repo opettaa vaihe vaiheelta tuohihuilun valmistuksen.

Tiedetään myös paikallisempia muinaisia soittimia, kuten keski-pohjanmaalainen kärjennoukka, itä-suomalainen jouhikko ja lounais-suomalainen mänkeri. Kalevalasta kaikille tuttu kantele on sekin ollut käytössä vain Karjalassa, Itä-Suomessa, sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Sibelius-Akatemian Folk Big Band
Sibelius-akatemian opiskelijat Musiikkitalossa Sibelius-Akatemian Folk Big Band Kuva: Sami Perttilä siba folk big band

Kansanmusiikki elää ja voi hyvin Suomessa. Monia myös kiinnostavat muinaiset soittimet ja niillä aikaansaatu musiikki. Vaikka se edellyttäisi, että soittimet täytyy rakentaa itse. Tai ehkä se kiinnostaa juuri siksi. Elävän arkiston tarjoamassa Korpilahdella kuvatussa tv-ohjelmassa soitinrakentajat Rauno Nieminen ja Jyrki Pölkki kertovat, miten pillejä, huiluja ja muita kansansoittimia rakennetaan ja miten niillä soitetaan.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri