Kertomus erillissodasta pelkkä myytti

Syyskuun viimeisellä viikolla julkistettavan saksalaiskirjan suomennos kumoaa lopullisesti myytin, jonka mukaan Suomi ja natsi-Saksa kävivät erillissotaa toisessa maailmansodassa. Kenraali Waldemar Erfurthin päiväkirjan mukaan Suomi ja Saksa sotivat yhteistuumin jatkosodassa vuosina 1941­-1944.

Saksan armeijan jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth muutti Helsinkiin 13. kesäkuuta 1941. Hitlerin sanansaattaja tuli kertomaan marsalkka Mannerheimille, että natsi-Saksa hyökkää parin viikon kuluessa Neuvostoliittoon. Erfurth työskenteli Suomen armeijan päämajassa yhteysupseerina koko jatkosodan ajan.

Saksalaiskenraalin päiväkirjamerkinnöistä paljastuu, että tehtävänä oli kytkeä Suomen sotilastoimet osaksi saksalaisten kokonaissuunnitelmaa.

”Hän kirjoitti päivittäin muistiinpanoja tarkasti sen takia, että hän oli tilivelvollinen esimiehilleen siitä, mitä oli keskustellut suomalaisten kanssa. Häneltä saatettiin heti aamulla kysyä puhelimessa, mitä Mannerheimin kanssa on sovittu”, päiväkirjan pääosan suomentanut tutkija ja entinen ammattisotilas Pekka Visuri kertoo illan MOT:ssä.

”Kaikista tärkeistä operatiivisista ja strategisista seikoista neuvoteltiin koko ajan tiiviisti. Joukot taistelivat limittäin ja lomittain yhteisissä sotatoimissa ja niitä vaihdeltiinkin jatkuvasti. Kysymys ei ollut Suomen ja Saksan rinnakkain sotimisesta, vaan yhdessä sotimisesta. Tämä on se kuva, jonka Erfurthin päiväkirja antaa aivan yksiselitteisesti”, Visuri sanoo.

Oppi erillissodasta on yksi sitkeimmistä 100-vuotiaan Suomen lähihistorian opinkappaleista. Siitä ovat puhuneet niin tutkijat kuin päättäjätkin.

”Erfurthin päiväkirjassa on niin yksiselitteinen ja selkeä osoitus siitä, että yhteiseen sotaan mentiin, ettei ole mitään perusteita enää puhua erillissodista”, Visuri sanoo.

Aivan kaikkia edes Erfurthin kirjaukset eivät vakuuta.

”Meillähän ei ollut minkäänlaista liittosopimusta Saksan kanssa. Lisäksi Suomen asema oli tyystin toisenlainen kuin Saksan varsinaisten liittolaisten – kuten Italian, Romanian tai Unkarin”, historiantutkija Mikko Uola sanoo.

”Itse asiassa Hitler ja Saksan hallitus ja Saksan päämaja eivät halunneetkaan mitään sopimuksia. Heille riitti, että suomalaiset hoitivat oman osuutensa niin kuin oli sovittu”, sanoo puolestaan Pekka Visuri.