Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Sebastian Fagerlund Syyssonaatti-oopperasta: "Loistava idea."

Sebastian Fagerlundin uusi ooppera Syyssonaatti pohjautuu ruotsalaisen ohjaajalegendan Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvakäsikirjoitukseen. Kuuluisan pianistin ja hänen tyttärensä kohtaamisesta kertova elokuva on vuodelta 1978, ja nyt valmistunut ooppera on ensimmäinen Bergmanin elokuvaan perustuva kokoillan ooppera.

Katso ooppera suorana Areenassa la 23.9. klo 19 | Katso teos jälkikäteen Areenassa
Voit katsoa suoraa lähetystä myös Suomen kansallisoopperan sivuilla osoitteessa Stage24

Sebastian Fagerlund kertoo, että aloite säveltää Ingmar Bergmanin elokuva oopperaksi tuli Kansallisoopperan taiteelliselta johtajalta Lilli Paasikiveltä.

”Me tavattiin, pohdittiin aiheita, ja hän heitti idean minulle”, Fagerlund muistelee. Kotiin päästyään Fagerlund luki elokuvakäsikirjoituksen moneen otteeseen. ”Aamulla soitin ja ilmoitin että tätähän me nimenomaan tehdään. Se oli ihan loistava ajatus.”

Päärooli on sävelletty Anne Sofie von Otterille, joka on yksi aikamme maineikkaimpia mezzosopraanoja.

Oopperassa Otterin roolihahmo, varttunut tähtipianisti Charlotte saapuu vierailulle tyttärensä luokse. Charlotte on aikanaan jättänyt lapsensa taiteilijauran varjoon, ja tarinassa paljastuu, millaiset jäljet valinta on jättänyt tyttäriin, Evaan ja sairaaseen Helenaan.

Syyssonaatti kolahti Fagerlundiin heti. ”Oli melkein sellainen tunne että henkilöhahmot olisivat olleen mielen syövereissä olemassa jo. Se tuntui vain hirvittävän luontevalta.”

Syyssonaatti-ooppera
Syyssonaatti-ooppera Kuva: Sakari Viika Sebastian Fagerlund,Suomen Kansallisooppera,syyssonaatti

”Aihe koskettaa jokaista taiteilijaa tietyllä tavalla. Joudut tekemään valintoja ja punnitsemaan sitä mikä on terve itsekkyys ja mikä ei ole. Koen että se on hirvittävän ajankohtaista myös. Ei se liity ainoastaan taiteilijoihin”, Fagerlund sanoo.

Oopperalibretossa tekstimäärä on huomattavasti pienempi kuin elokuvakäsikirjoituksessa. Tiivistämisen haasteen otti vastaan näytelmäkirjailija Gunilla Hemming.

”Gunilla on tehnyt aivan upean työn. Hän sai kiteytettyä tärkeät asiat nimenomaan niin että musiikille on tilaa. Siitähän oopperassa on kysymys, että musiikki ilmaisee emootioita ja musiikki ilmaisee jopa tapahtumia, eikä niin että niitä koko ajan kerrotaan.”

Tekijät pohtivat paljon sitä, miten Syysonaatista tehdään itsenäinen oopperateos, eikä pelkkää oopperaversiota aikaisemmasta elokuvasta.

”Kun ryhdyin säveltämään tätä oopperaa, tein sen päätöksen, että en katso itse elokuvaa. En katsonut sitä koko sävellysprosessin aikana. Se oli hyvä päätös”, Fagerlund sanoo.

Yleiskuva Syyssonaatti-oopperasta.
Yleiskuva Syyssonaatti-oopperasta. Kuva: Sakari Viika Sebastian Fagerlund,Suomen Kansallisooppera,syyssonaatti

Elokuvassa tärkeä Frédéric Chopinin pianopreludi on tarkoituksella jätetty pois. Piano on kyllä mukana, mutta ei siinä kohtaa missä voisi kuvitella.

”Aforistinen piano kuuluu silloin kun vanhempi tytär Eva kertoo siitä miten hän halusi tulla rakastetuksi.” Se kuuluu myös silloin kun äiti kertoo miten hän pakeni musiikkiin.

Päähenkilö Charlotte Andergastia seuraa koko ajan uskollinen yleisöjoukko eli Kansallisoopperan kuoro. Charlotte tuo kuoron mukanaan kun hän tulee hiljaiseen pappilaan.

Entä mitä teoksen nimeen sisältyvä syksy oikeastaan tarkoittaa? ”Koen että kaikki roolihenkilöt ovat jo eläneet aika paljon. He ovat myös luopuneet asioista”, Fagerlund toteaa.

Tutustu teokseen Suomen kansallisoopperan sivuilla

Kommentit
  • Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

    Levyarvostelu

    Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

  • Sielun silitystä vaan ei myllerrystä

    Levyarvostelu

    Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja pianisti Tuija Hakkila ovat Suomen parhaita periodimuusikoita, mutta nyt he ovat soveltaneet erityisosaamistaan Brahmsin kolmeen sonaattiin. Tarvitseeko romantiikan perusohjelmisto vanhan flyygelin mattaista sointia ja suolikielten pehmeyttä? Tämän levyn perusteella sanon, että ilman muuta tarvitsee.

  • Se oikea tapa laulaa englantilaista renessanssipolyfoniaa

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonia on musiikkina yhtä tarpeellista kuin raikas vesi juomana, mutta Iso-Britanniassa sitä levytetään yli kohtuuden. Brittiläisen Hyperion-yhtiön kuukausikirjekin esittelee viisi levyllistä vokaalipolyfoniaa. Moninaisuuden äärellä musiikinkuluttaja hämmentyy. Onko kaikille tarvetta, ja ovatko kaikki hyviä? Ei hätää - joukosta voi valita The Gesualdo Six -yhtyeen uutuuden English Motets, se riittää.