Jenni Stammeier
Yle
Saksassa jokainen lantakikkarekin on energiaa. Maanviljelijät ja karjankasvattajat on saatu valtion tuella mukaan uusiutuvan energian tuottamiseen. Docventures soitti saksalaiselle karjatilalle ja kysyi, miten maajussista oikein tulee sähköntuottaja.
Metzger-Petersenin perheen karjatila sijaitsee Saksassa, hieman Hampurista pohjoiseen. Ympäristöarvot ovat olleet tilalle tärkeitä aina.
– Isoisoisäni perusti tämän maatilan 150 vuotta sitten. Vuonna 1986 sattunut Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus järkytti vanhempiani niin, että he päättivät ryhtyä luomuviljelijöiksi, kertoo Backensholzin karjatilan isäntä Jasper Metzger-Petersen.
Tshernobyl oli järkytys myös silloiselle hallitukselle Saksassa, jossa ydinvoiman vastainen kansalaisaktivismi oli kasvanut pitkin 80-lukua ja Vihreä puolue noussut parlamenttiin.
Uusiutuvaa energiaa alettiin ensi kertaa tukea.
Vuonna 1998 punavihreä hallitus päätti ydinvoiman alasajamisesta ja uusiutuvaan energiaan keskittymisestä (nk. Energiewende). Tuki kasvoi entisestään.
Tukirahat kiinnostivat myös Metzger-Petersenin perhettä.
– Pohjanmeren tuntumassa tuulee. 1990-luvulla ajattelimme moneen kertaan sijoittavamme tukirahoin tuulivoimaan. Moni oli seudulla alkanut rikastua sillä, Metzger-Petersen kertoo.
Tuulimyllyt olisivat kuitenkin vieneet maata karjalta ja rehupelloilta. Perhe halusi pysyä juuston ja makkaran tuottajana eikä muuttaa tiluksiaan tuulivoimapuistoksi.
Tuulivoimahanke jäi.
Mitä enemmän sontaa, sitä enemmän energiaa
Vuonna 2000 Saksaan alettiin asentaa ensimmäisiä biokaasuvoimaloita. Metzger-Petersenin perhe innostui jälleen. Navetasta ja juustolasta saataisiin takuulla tarpeeksi biomassaa omaan voimalaan!
Heti seuraavana vuonna heillä olikin jo oma biokaasuvoimala, joka hyödynsi karjatilan biomassajätteitä lämmitykseen ja kuumaan veteen. Maatila säästi pian tuhansia litroja öljyä vuodessa.
– Pohjois-Saksassa haasteena on pitkä kylmän ja pimeän aika, ihan kuten teillä Suomessakin. Biokaasu tuo kuitenkin ympäri vuoden energiaa, kertoo Metzger-Petersen.
Biokaasu osoittautui karjatilalle täydelliseksi valinnaksi. Se tuottaa energiaa yhtä varmasti kuin lehmä sontii.
Omavaraisuus kasvoi vuonna 2006, kun biokaasuvoimalaa laajennettiin ja samalla maatilan katoille päätettiin asentaa aurinkopaneelit. Innokkeena olivat valtion korottamat tuet aurinkovoimalle.
– Tukipäätökset ohjaavat lopulta tavallisten ihmisten ratkaisuja. Jos valtio ei olisi ollut mukana auttamassa meitä siirtymävaiheessa, sijoitukset olisivat jääneet tekemättä. Uusiutuvan energian on oltava maatilalle myös taloudellisesti järkevää. Pelkkä idealismi ei riitä. muistuttaa Metzger-Petersen.
Idea sähkön myynnistä syntyi tuopin äärellä
Saksan sinnikäs tukipolitiikka on synnyttänyt maaseudulle kokonaisen pientuottajien verkoston. Pienet maatilat vastaavat yhteen liitettyinä suuria sähkövoimaloita.
Sähköyhtiöiden monopoli onkin Saksassa vähitellen murtunut pientuottajaverkostojen myötä. Jokainen maatila voi nyt olla oma sähköyhtiönsä ja myydä ylimääräistä sähköään haluamalleen asiakkaalle.
Uusi asetelma on synnyttänyt uusia yrityksiä. Pientuottajien ylijäämäsähköä välittämään ja ohjailemaan on syntynyt energiapalveluyrityksiä.
– Tapasin parisen vuotta sitten kapakassa tällaisen paikallisen energiapalveluyrityksen perustajan. Hän ehdotti, että siirtyisimme myymään biokaasuvoimaamme lähialueella oleville asiakkaille. Hänen yhtiönsä hoitaisi kaiken sähkönmyyntiin liittyvän logistiikan ja byrokratian. Se kuulosti tarpeeksi yksinkertaiselta. Siitä tuopin äärestä se lähti, Metzger-Petersen muistelee.
Kävi ilmi, että karjatilan kaksi yhdistettyä biokaasuvoimalaa tuottivat niin paljon sähköä, että sitä riittäisi peräti kahden tuhannen kotitalouden käyttöön.
– Onneksi saimme asiakkaita seudun pienteollisuudesta ja maatiloista, joille menee sähköä 1500 kotitalouden edestä. Minulla menisi kaikki aika, jos pitäisin yllä asiakassuhteita 2000 eri kotitalouden kanssa, nauraa Metzger-Petersen.
Tavallisia kotitalousasiakkaita karjatilalla on satakunta.
– Markkinointi on mennyt suusta suuhun. Kun olen ollut esimerkiksi juustolan asiakaskunnan kanssa puheissa, olen maininnut, että meiltä saa myös takuupuhdasta sähköä ja näin asiakkaita on tullut kuin itsestään lisää. Liittymislahjaksi emme tarjoa kännyköitä, vaan asiakkaat saavat juustokorin, Metzger-Petersen kertoo.
Pohjois-Saksan osavaltioista moni on jo täysin uusiutuvan energian varassa. Esimerkiksi Schleswig-Holsteinin liittovaltio, jossa myös Metzger-Petersenin karjatila sijaitsee.
– Meidän paikallisessa energiayhteisössämme on mukana maatiloja, joilla on vaihtelevasti sekä aurinko-, tuuli-, että biokaasuvoimaloita. Aurinkovoimaa käytetään aurinkoisina päivinä, tuulivoimaa tuulisina päivinä ja muina päivinä biokaasuvoimaa, Jasper Metzger-Petersen selittää.
Eri voimalatyypit luovat joustavan verkoston, ja ylijäämäsähköä varastoidaan sähkönsäätöakkuihin. Näin jännite pysyy verkossa tasaisena.
150 vuotta sitten kiertotalous oli arkipäivää - se on tavoitteena nytkin
Biojätteiden kierrättäminen ja öljyn polttamisesta luopuminen vastasivat luomutilan ihanteita kymmenen vuotta sitten. Se, että biokaasuvoimala tuottaa nyt sähköä naapureillekin, on pelkkää bonusta.
– Biokaasulla ei tälläkään hetkellä varsinaisesti rikastu, mutta se tuo pientä kassavirtaa. Meidän päätuotteemme ei ole kuitenkaan energia, vaan juustot ja makkara, Metzger-Petersen sanoo.
Saksassa voimakas tukipolitiikka on herättänyt myös voimakasta huolta. Uusiutuvaan energiaan satsaaminen on ollut monen asiantuntijan mielestä yhä kallistuva kupla, joka puhkeaa, kun tukirahat loppuvat.
Mahtaako Metzger-Petersenin biokaasuvoimalaitos olla edelleen kannattava, kun tuet loppuvat?
– Kahdeksan vuoden päästä se nähdään. Silloin 20 vuoden tuki loppuu ja tuotannon olisi oltava kannattavaa omillaan. Tasaisesti ympäri vuoden tuottavan biokaasun suhteen ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hätää. Energiaa kyllä tarvitaan jatkossakin, vastaa Metzger-Petersen.
Entä jos karjatilan biovoimalatoimintaa kasvattaisi suuremman asiakaskunnan saavuttamiseksi?
– Emme halua liikaa asiakkaita. Voimalamme elää samassa tahdissa karjan ja juustolan kanssa. Jos laajennamme voimalaa, meidän on hankittava myös lisää biomassaa tuottavia lehmiä. Tällä hetkellä olemme löytäneet optimaalisen hyöty-panossuhteen, tuumii Metzger-Petersen.
Biovoimalan hallissa on talvellakin lähes 20 astetta lämmintä, sillä karjan lantasäiliö lämmittää hallia. Siellä on tarkoitus viljellä avokadoja tai muita trooppista lämpöä kaipaavia kasveja.
– Isoisoisälleni 150 vuotta sitten kiertotalous oli arkipäivää. Kaikki maatilalla käytettiin uudelleen, mikään ei mennyt hukkaan. Ihanteenani on palata mahdollisimman lähelle tätä hyödyntämisen periaatetta, päättää Metzger-Petersen.
Saksa käy edellä, Suomessa älyverkot ja energiayhteisöt tekevät vasta tuloaan
Saksa on ollut edelläkävijä uusiutuvien energiamuotojen kehityksessä ja käyttöönotossa. "Energiewende" on vaatinut rahaa, mutta Saksalla on ollut siihen varaa ja ennen kaikkea suunnitelma.
- Saksassa tehtiin lakimuutos uusiutuvien energiamuotojen priorisoimisesta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen vuonna 2011.
- Tarkoitus on ajaa ydinvoimalat alas vuoteen 2022 mennessä.
- Vuoteen 2030 mennessä tuulivoimalla on tarkoitus korvata 20 ydinvoimalaa.
- Fossiilisista voimalaitoksista ei luovuta kokonaan, mutta uusiutuvien energiamuotojen on tarkoitus kattaa vähintään 80% Saksan energiatuotannosta vuoteen 2050 mennessä.
Maatilojen pienillä aurinko-, tuuli-, ja biokaasuvoimaloilla on merkittävä rooli, kun ydin- ja kivihiilivoimaloita ajetaan alas. Maatilat luovat yhdessä uudenlaisen maan kattavan energiatuotantoverkoston.
Tällä hetkellä 90% Saksan uusiutuvasta energiasta tuotetaan maatilojen biokaasuvoimaloilla, aurinkokennoilla ja tuulimyllyillä. Saksassa on ollut niin kannustava syöttötariffi, että esim. aurinkopaneleiden takaisinmaksuaika on ollut parhaimmillaan vain muutama vuosi. Tuen saa kaikelle tuotetulle energialle eli sitä kannattaa tuottaa jopa yli oman tarpeen, ja myydä energia edelleen energiapalveluyhtiöiden kautta.
Pohjois-Saksassa on satsattu uusiutuvaan energiaan Etelä-Saksaa enemmän. Tuulivoimaa tuotetaan paikoin jopa yli tarpeen, mikä perinteisessä sähköverkossa muodostaa ongelman. Sähköverkko nimittäin tarvitsee tasaisen jännitteen. Perinteinen verkko ei pysty ottamaan vastaan ylimääräisiä energiapulsseja ja syysmyrskyillä myllyt onkin perinteisesti jouduttu panemaan pois päältä. Ylijäämäsähkö on laskenut sähkön hintaa ja jos valtion tukia ei olisi, toiminta olisi paikoin kannattamatonta.
Hajautettu, älykäs energiaverkko kuitenkin muuttaa kaiken. Maaseudun paikalliset energiapalveluyhteisöt ovat joustavia, sillä tuulisina päivinä käytetään vain tuulivoimaa, aurinkoisina aurinkovoimaa, muina päivinä biokaasuvoimaa. Akkuteknologian kehittyminen mahdollistaa sen, että sähköä saadaan varastoitua vielä tehokkaampiin sähkönsäätöakkuihin. Älykäs verkko, nk.smart grid ohjaa sähköä varastoista sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Jännite pysyy näin tasaisena.
Suomessa itse tuotettua sähköä on myös mahdollista myydä, mutta ainoastaan sähköyhtiölle. Sähkönsiirto naapurille tai tietylle asiakkaalle on lainsäädännön vuoksi käytännössä mahdotonta. Suomessa Työ- ja elinkeinoministeriö vasta selvittää älyverkkojen mahdollisuuksia sähkömarkkinoilla.
Myös Saksan tapaiset paikalliset energiayhteisöt ovat Suomessa vasta kokeiluasteella. Yksi pioneereista on Oulun Energian Farmivirta.
Suomessa ei ole pientuottajia tarpeeksi. Tuotanto on Suomessa myös niin pientä, että ylijäämäsähköä ei synny. Syynä on erilainen tukipolitiikka ja lainsäädäntö.
Lainsäädäntö ei Suomessa vielä tunnista hajautettua pientuotantoa ja sen mukanaan tuomia uusia toimijoita, kuten vaikkapa asukasosakeyhtiöitä, osuuskuntia tai energiapalveluyrityksiä. Suomessa pientuottajan velvoitteet ovatkin tällä hetkellä vielä suuria sähköyhtiöitä vastaavat.
Juttua varten haastateltu sähkötekniikan professori Jarmo Partasta sekä Lähienergialiiton järjestöpäällikkö Tapio Tuomea.
