Hyppää pääsisältöön

Normaalipainoisena saan lääkärissä paljon parempaa kohtelua kuin lihavana

Marian sitaatti: tajusin aiemman epäasiallisen kohtelun kunnolla vasta kun menin lääkäriin normaalipainoisena.
Marian sitaatti: tajusin aiemman epäasiallisen kohtelun kunnolla vasta kun menin lääkäriin normaalipainoisena. Kuva: Yle vaakakapina

Amerikkalaisen televisiosarja Housen eräässä jaksossa oli todella ylipainoinen potilas, joka kärsi useista kummallisista, hengenvaarallisista oireista. Sarjan päähenkilö, omituinen lääkäri, etsi apujoukkoineen oikeaa diagnoosia miehen vaivoihin. Syytä haettiin sairaalloisesta lihavuudesta. Potilas itse oli alusta asti varma, että syy on muualla kuin kiloissa, mutta lääkärit eivät uskoneet. Hänellähän oli tappava määrä läskiä!

Lihavuus osoittautui kuitenkin diagnoosi toisensa jälkeen vääräksi syyksi. Lopulta potilaalta löytyi aggressiivinen keuhkosyöpä.

Vaikka kyseessä oli käsikirjoitettu tv-draama, samaistuin potilaaseen voimakkaasti. Entisenä merkittävästi ylipainoisena olen saanut tuntea nahoissani sen, miten vaivasta riippumatta lääkäri etsii kovin usein syytä oireisiin lihavuudesta. Tv-sarjan jakso palautti mieleen erityisesti yhden oman kokemuksen ajalta, jolloin olin vielä vaikeasti lihava.

Entisenä merkittävästi ylipainoisena olen saanut tuntea nahoissani sen, miten vaivasta riippumatta lääkäri etsii kovin usein syytä oireisiin lihavuudesta.

Minulle nousi parissa tunnissa korkea kuume, ja oloni muuttui nopeasti poikkeuksellisen tuskaiseksi ja pahoinvoivaksi. Vointini oli niin kehno, että katsoin parhaaksi hakeutua heti lääkäriin. Lääkäri tutki minut ja otatti laboratoriokokeita. Kun odotimme testien pikatuloksia, lääkäri osoitti vatsaani ja sanoi: “Huomaatko itse miten sulla nousee toi maha valtavana pallona heti rintojen alapuolelta? Tuo voi tehdä semmoista närästystä ja pahaa oloa, että tää voi olla ihan vaan sitäkin. Sun kannattais ottaa itseäsi niskasta kiinni ja aloittaa kuntokuuri niin saisit tuota mahaa vähän pienemmäksi.”

En osannut vastata lääkärille mitään.

Huomaatko itse miten sulla nousee toi maha valtavana pallona heti rintojen alapuolelta?

Muitakin kokemuksia on. Raskaana ollessani kätilö pyytämättä luennoi minulle vähärasvaisen juuston ja kermajuuston eroista, jotka kyllä hyvin tiesin ennestäänkin. Syynä saarnaan oli se, että kantamani lapsen pää oli hänen mielestään liian iso raskausviikkoihin nähden. Sama lapsi on ollut syntymästään asti ikätovereitaan pidempi, kasvanut koko ajan tasaisesti omalla käyrällään, ja oli jo varhaisteini-iässä aikuisen miehen mittainen. Raskausajan juustovalintani tuskin enää vaikuttavat tilanteeseen.

Muistan myös miten kokemani sekundäärinen lapsettomuus laitettiin lihavuuteni piikkiin monen vuoden ajan. Ymmärrän, että ylipaino voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Siitä huolimatta mielestäni oli väärin, että minulle annettiin vain kehotus laihtua, tarjoamatta siihen minkäänlaista tukea, vaikka olin avoimesti kertonut syömishäiriöstäni. Kun sitten myöhemmin olin toipunut syömishäiriöstä ja muuttunut normaalipainoiseksi, toisen lapsen saaminen oli minulle edelleen mahdotonta. Lääkärien toistuvasti tarjoama käsitys painonpudotuksesta hoitona oli ainakin minun kohdallani väärä.

Tiedän ylipainon terveyshaitat enkä vähättele niitä.

Tiedän ylipainon terveyshaitat enkä vähättele niitä. Kyllä minä olen iloinnut siitä, että painon putoamisen myötä myös esimerkiksi kolesteroliarvoni laskivat terveisiin lukemiin. Jo yksistään se on toivottavasti tehnyt loppuelämästäni pidemmän ja terveemmän, muista hyödyistä puhumattakaan.

Mutta hoitohenkilökunnan kyvyttömyys kohdata ylipainoinen on totisinta totta. Sitä tapahtuu koko ajan, eikä sen loukkaavuutta tunnu täysin ymmärtävän kuin toinen lihava, joka on itse kokenut vastaavaa. Lääkärien ja hoitajien jos kenen kuuluisi nähdä ja ymmärtää ylipainoinenkin ihminen kokonaisuutena eikä vain liian suurena lukuna painoindeksitaulukossa.

Olen kunnolla tajunnut kokemani epäasiallisen kohtelun vasta vuosia jälkeenpäin, kun olen mennyt lääkäriin normaalipainoisena.

Olen kunnolla tajunnut kokemani epäasiallisen kohtelun vasta vuosia jälkeenpäin, kun olen mennyt lääkäriin normaalipainoisena.

Tuntui omituiselta kun minua kohdeltiinkin asiallisesti ja syyttelemättä, kaikkine ominaisuuksineni, kun aiemmin olin ollut lääkärien silmissä ensisijaisesti vain lihava, joka ei tajua omaa surkeaa tilaansa. Oli hämmästyttävää, kun vaivoihin alettiin alusta saakka etsiä syitä kattavasti eri näkökulmista.

Olen normaalipainoisena saanut lääkärissä monin verroin parempaa kohtelua kuin ylipainoisena. Sellainen epätasa-arvo on vain ja ainoastaan väärin.

Ai niin. Alussa kertomaani korkeaan kuumeeseen ja huonovointisuuteen löytyi lopulta syy. Se ei ollut pallomahani aiheuttama närästys vaan keuhkokuume. Toivottavasti lääkäriä edes hävetti.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina