Hyppää pääsisältöön

“Oletko varma ettet läträä voilla?” – ravitsemusterapeutti ei uskonut minua, kertoo ylipainoinen asiakas

Voita ja leipää sekä teksti: #terveydenhuoltomysteeri
Voita ja leipää sekä teksti: #terveydenhuoltomysteeri Kuva: pixabay.com/pezibear terveydenhuoltomysteeri

Kysykää vointia ja jaksamista”, toivoo Vaakakapinalle ravitsemusterapeuttisen elämäntarinansa kertonut ylipainoinen lukutoukka. Eniten häntä ärsyttävät ennakko-oletukset ja huonot ohjeet.

"Äiti pakotti minut ravitsemusterapeutille kun olin vielä lapsi, koska terkkari oli valittanut ylipainosta.

Itsehän äitini olisi siellä pitänyt siellä käydä, eikä minun! Olinhan vielä alle 15-vuotias ja äitihän se meillä teki ruuat ja siirsi omat huonot tapansa (jatkuva jojo-laihduttaminen, ahmiminen, palkitseminen makeisella) minulle.

Ravitsemusterapeutilla käyminen oli todella hämmentävää. Hän oletti minusta asioita ja ikäänkuin pakotti minua vastaamaan kysymyksiin "oikein".

Hän esimerkiksi näytti kuvia missä oli eri määrä levitettä näkkileivän päällä, ja kysyi kuinka paljon laitan itse levitettä leivän päälle.

En todellakaan ole koskaan tykännyt läträrä voilla tai margariinilla, joten osoitin kuvaa missä oli levitettä vähiten.

Ravitsemusterapeutti ei hyväksynyt vastaustani, ja yritti saada mut valitsemaan kuvan missä levitettä oli paksusti. "Oletko nyt ihan varma vastauksestasi, eikö tämä kuva vastaisi enemmän todellisuutta?".

Hän ikäänkuin oletti että valehtelin, koska tottakai kaikki läskit laittavat paksusti margariinia ja voita.

Tottakai läski läträä voilla!

Käynti ravitsemusterapeutin vastaanotolla oli todella nöyryyttävä ja hämmentävä, eikä auttanut minua pätkänkään vertaa.

Laihdutin jo tuolloin lapsena, otin äidiltä mallia. Paastosin ja ahmin, tein naistenlehtien laihdutuskuureja ja katselin vierestä kun äitini yökkäili samalla kun joi “pussipirtelöitään”.

Jos lääkäri tai ravitsemusterapeutti olisi kysynyt minulta mitä tukea olisin tarvinnut painon pudottamiseen, olisin vastannut että haluaisin harrastuksen.

Olin, ja olen edelleen hirveä lukutoukka. Äitini kielsi minulta liikunnan, koska minulla todettiin kuusivuotiaana reuma.

Todellisuudessa olisin voinut ihan hyvin harrastaa jotakin liikuntaa, jos olisin saanut siitä itse päättää, ja olen aikuisiällä harrastanut monipuolisesti liikuntaa omaa kehoa kuunnellen. Mutta äidiltä opittu huono suhtautuminen syömisen suhteen ja jojo-laihdutus jäi, valitettavasti.

Koska olen läski, en ole älykäs.

Eniten minua ärsyttävät oletukset.

Koska olen läski, tykkään syödä hampurilaisia ja juoda limua – no ei pidä paikkaansa. Tai koska olen läski, minulla on tottakai huono itsetunto, en ole älykäs, olen laiska b-luokan kansalainen, minulla ei ole itsemääräämisoikeutta.

En mukamas tajua olevani läski, joten se pitää minulle, aikuiselle, selittää kuin lapselle ja näyttää lautasmallia.

Tai todeta jotakin olettamuksia, kuten "sä varmaan napostelet aika paljon" tai "sä tykkäät katsoa telkkaria". Se ottaa kunnolla päähän ja on nöyryyttävää.

Toisekseen ärsyttää se, että kun (harvoin) annetaan ohjeistusta, niin se on tyyliin: "laihduta". Ei kysellä vointia ja jaksamista ryhtyä laihduttamisprojektiin. Ei kysytä mielenterveydestä, stressistä, tai elämäntilanteesta.

Ei kysytä elämänhallinnasta eikä lainkaan paneuduta niihin syihin, jotka ovat johtaneet ylipainoon.

Osaan kyllä laihduttaa, olenhan elämäni aikana laihduttanut varmaan yli 50 kg yhteensä. Ja jokaisella kerralla paino on noussut takaisin, ja yli lähtötilanteen.

Osaan kyllä laihduttaa. Edestakaisin!

Kaipaisin sellaista otetta, jossa painon putoamista ei nähdä itseisarvona, vaan tähtäimessä on hyvinvoinnin ja terveyden lisääminen, jolloin painonlasku tulee mukavana sivubonuksena, jos on tullakseen.

Kaipaisin sellaista ohjeistusta missä ihminen nähtäisiin arvokkaana kokonaisuutena, eikä pelkästään painonsa kautta.

Luulen, että vointini olisi parempi, jos ohjeistuksessa saisin apua stressinhallintaan. Minua auttaisi myös terapia, jossa vääristynyt suhde ruokaan korjattaisiin.

Pelkkä käsky laihduttaa ei auta. Haukkuminen ei myöskään auta. Jojo-laihduttaminen ei auta. Pelkkä liikunta ei auta, koska harrastan liikuntaa ja olen silti läski.

Miksi minulle puhutaan aina laihduttamisesta, ei ikinä painonHALLINNASTA. Jokainen laihdutuskerta on tuonut kiloja lisää. Hallinta olisi varmaan minun ja monen muunkin elämässä se tärkeämpi asia kuin laihduttaminen.

Hallinta olisi laihtumista tärkeämpää.

En ole koskaan saanut ohjeistusta siihen, miten saisin lihomisen loppumaan, vaikka minua auttaisi jo se, että paino pysähtyisi ylipainoiseen lukemaan.

Jos ihminen saadaan laihtumaan, niin tukea pitäisi saada myös laihtumisen jälkeen, koska usein pää ei pysy mukana.

Jos keskitytään pelkästään painon pudottamiseen, mutta jätetään syyt painonnousuun käsittelemättä, niin laihduttaja lihoaa nopeasti takaisin ja yli lähtöpainon. Koska ne perimmäiset syyt ovat jääneet käsittelemättä, ja ongelma nähdään vaan numerona vaa'assa."

Kokemuskertomus on peräisin Vaakakapinan kyselystä, jossa kerättiin tarinoita painonhallintaan liittyvistä kokemuksista terveydenhuollossa.

Mikä #terveydenhuoltomysteeri?

Monilla ylipainoisilla on kielteisiä kokemuksia terveydenhuollosta, koska he kokevat…

  • että tulevat nähdyiksi vain kokonsa kautta
  • että saavat riittämätöntä apua painonhallintaan
  • että useimpien heidän vaivojensa syyksi oletetaan ylipaino
  • että saavat huonompaa kohtelua kuin muut

Tämä aiheuttaa lisää syyllisyyden ja huonommuuden tunteita, mikä saattaa johtaa jopa lääkärikäyntien välttelyyn, jolloin sairaudet jäävät hoitamatta.

Samanaikaisesti terveydenhuoltohenkilökunnan täytyy puuttua ylipainoon, koska se tutkitusti linkittyy moniin sairauksiin. Heidän hyvä tarkoituksensa on auttaa asiakasta tervehtymään.

On mysteeri, miksi terveydenhuollon ja asiakkaan näkökulmat eivät kohtaa. Miten tilannetta voisi parantaa?

Vaakakapina haastaa kaikki tahot yhdessä ratkaisemaan #terveydenhuoltomysteeriä.



Vaakakapina mukana Ylen A-teeman Lihava Suomi -lähetyksessä torstaina 28.9.2017 klo 21.05 YLE TV1.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina