Hyppää pääsisältöön

Ankeriaan pitkä kutuvaellus alkaa pakettiautolla

Ankerias tutkijan haavissa keltaisten lehtien kanssa syksyllä.
Ankerias tutkijan haavissa. Ankerias tutkijan haavissa keltaisten lehtien kanssa syksyllä. Kuva: Yle/Pirjo Koskinen ankerias

Vesijärvellä kasvaneita ankeriaita otetaan kiinni Vääksynjoella ja kuljetetaan autolla suoraan mereen. Näin tehdään, koska pääsy merelle on voimalaitosten takia vaikeaa.

Kutuvaellukselle valmiit ankeriaat tunnistaa niiden ulkomuodosta. Kalat ovat isoja, niiden vatsapuoli on muuttunut vaaleaksi ja silmän koko on kasvanut. Muutokset ovat tapahtuneet, jotta kalat sopeutuisivat paremmin merielämään.

Moni ankerias lähtee vaellukselle syksyllä. Matka on pitkä, ainoa tiedetty kutualue on Sargassomerellä Atlantin toisella puolella, sinne kertyy lähes 7000 kilometriä.

Ankerias on sitkeä kala, eikä matkan pituus ole ollut sille ongelma vuosimiljooniin. Mutta reitillä on muita esteitä.

Vesiteitse pitäisi kulkea ensin Vääksyn kanavan läpi Päijänteelle, sitten Ruotsalaiselle ja lopulta Kymijoelle. Vaikka Kymijoelta valitsisi helpoimman haaran, edessä olisi monta voimalaa patosulkuineen.

Ankerias on pitkä kala, ja se saa helposti osumia voimalaitosten turbiineista. Suomenlahteen pääsisi vain harva kala ilman ihmisen apua.

Tuhatkunta yrittäjää on jo pyydetty Vääksyn joella Vesijärven puolella. Ne on mitattu, punnittu ja merkattu keltaisella yksilöintitunnisteella. Monta havaintoa merkatuista ankeriaista on jo tullutkin, kauimmainen Vääksynjoella merkattu kala on löytynyt Tanskan salmilta tuhannen kilometrin päästä.

Mittausten ja merkkausten jälkeen kalat pistetään kuljetuslaatikkoon pakettiautoon ja ajetaan suoraan Itämerelle. Ne kuskataan viimeisenkin voimalaitoksen ohi ja vapautetaan Kotkan lähistöllä Ahvenkoskenlahdella.

Sieltä ankeriaat pääsevät uimaan kutualueelleen Sargassomerelle Atlantin toiselle puolelle ilman esteitä.

Kun ankeriaat ovat päässeet Sargassomerelle ja kutu on ohi, ne kuolevat. Mutta kudusta kehittyy uusia poikasia, jotka saapuvat aikanaan myös Euroopan rannikolle.

Niiden pitäisi päästä sisävesiin kasvamaan, mutta voimalaitosten läpi on vaikea päästä. Vastaava tilanne on koko Euroopassa, ei vain Suomessa. Lähes kaikki vaellusjoet on padottu.

Ankerias on vähentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja nyt se on erittäin uhanalainen. EU velvoittaa jäsenmaitaan tekemään kannanhoitosuunnitelman ankeriaalle ja miettimään keinoja sen parantamiseen.

Yksi keino on istutukset. Vesijärveen kuten myös muihin järviin istutetut ankeriaat tuodaan meille Englannista, Atlantiin avautuvalta suppilomaiselta jokisuistolta. Ankeriaan poikasia ajelehtii sinne valtavia määriä aina Sargassomereltä asti, ja niitä pyydetään sieltä siirrettäväksi ympäri Eurooppaa.

Ankeriaiden vaelluskäyttäytymistä on selvitetty useassa Euroopan maassa, ja huomattu, että myös istutetut kalat pyrkivät Sargassomerelle. Kaava on syvällä geeneissä.

Suomeen on ajelehtinut poikasia aina paljon vähemmän mitä muualle, mutta niitä on kuitenkin tullut. Näin on tapahtunut miljoonia vuosia, ja osa päätynyt lopulta jopa Vääksyn kanavalle ja aina Vesijärvelle asti. Vesijärvi onkin kuuluisa ankeriaistaan, sitä on pyydetty Vääksyn joelta jo vuosisatoja herrojen herkuksi.

Ankerias on esiintynyt yleisenä lajina myös muualla Suomessa aina Pielisjoelle asti. Se on vahva ja sitkeä kala, joka elelee hiljaiseloa pohjan läheisyydessä ja sopeutuu monenlaiseen ympäristöön. Turbiinien läpi on kuitenkin vaikea päästä, oli sitten sisävesiin kasvamaan tuleva poikanen tai sieltä kudulle lähtevä aikuinen.

Jos saat ankeriaan, jonka selkäevän alapuolella on pitkä keltainen merkki, lähetä siitä tieto kalatutkija Jouni Tuloselle Luonnonvarakeskukseen. Näin kertyy tietoa kalojen vaellusreiteistä.

Kuuntele kalatutkija Jouni Tulosen haastattelu ankeriaan tilateesta Metsäradiossa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto