Hyppää pääsisältöön

Ärsyttääkö jahkailija, joka jättää kaiken viime tippaan? Viivyttelystä voi olla myös hyötyä!

Epätoivo valtaa toimistotyöntekijän.
Myös negatiiviset tunteet kuuluvat työntekoon. Epätoivo valtaa toimistotyöntekijän. Kuva: Yle Viivyttely,epätoivo,työelämä

Aikaansaamattomuus on osittain persoonasta kiinni, mutta itseään voi kehittää ahkerammaksi. Toisaalta myös toimeliaiden kannattaisi joskus heittäytyä laiskoiksi ja antaa luovuuden kukkia.

Olen henkeen ja vereen listaihminen ja nautin suunnattomasti siitä tunteesta, kun saan yliviivata pitkän tehtävälistan viimeisenkin kohdan. En voi sietää asioiden jättämistä viime tippaan.

Teen asiat mieluummin heti – en joskus hamassa tulevaisuudessa, kun deadline painaa päälle. Minulla on huono omatunto sekä jahkailusta että viime tingassa tekemisestä. En ymmärrä ihmisiä, jotka jättävät viikkosiivouksen sunnuntai-iltaan.

En ymmärrä ihmisiä, jotka jättävät viikkosiivouksen sunnuntai-iltaan.

Miksi jättää ikävä velvollisuus viime tippaan, jos sen voi hoitaa pois alta jo perjantaina ja nauttia viikonlopusta kevein mielin ilman takaraivossa tikittävää syyllisyyttä?

Eräs tuttavani perustelee viivyttelyään sillä, että on huomannut kiireen olevan itselleen paras motivaattori.

"Olen yrittänyt muuttaa koko elämäni sellaiseksi ettei minun tarvitsisi tehdä tasaista kahdeksan tunnin työpäivää, kun en siihen kuitenkaan pysty. Silti minulla on huono omatunto sekä jahkailusta että viime tingassa tekemisestä. Nyt olen päättänyt myöntää itselleni, että olen vain kerta kaikkiaan parhaimmillani ja hyvässä flowssa vasta kun olen jo myöhässä tai ainakin melkein. Silloin teen töitä vuorokauden ympäri ja jotenkin nautin siitä piinasta: nautin ja hikoilen. Se vain harmittaa että perhe kärsii näistä hetkistä ajoittain."

Toisen tuttavan mukaan kiire koukuttaa.

"Olen huomannut että annan asioiden välillä tarkoituksella kasaantua ja kai sitten testaan itseäni, että selviänkö kaikesta tästä näin vähällä ajalla.
"

Laiskuus on luovuuden lähde

Työterveyspsykologi Annamari Heikkilän mukaan aikaansaamattomuus on osin persoonalähtöinen ominaisuus. Hyvin tunnolliset ihmiset pyrkivät yleensä välttämään vetkuttelua, kun taas vähemmän tunnolliset ovat usein taipuvaisia jahkailuun.

Vaikka inhoan jahkailua, myönnän salaa kadehtivani kadehtivani ihmisiä, jotka pystyvät rentoutumaan työlistan pituudesta huolimatta. Heidän omatuntonsa ei kolkuta, vaikka he puuhailisivat jotain aivan muuta siinä vaiheessa, kun minä olisin jo tiukasti töiden kimpussa.

Kateuteni kasvaa, kun Heikkilä kertoo, että jahkailusta saattaa olla hyötyä: laiskuus on luovuuden merkittävä lähde.

Joskus ideat ja luovuus puhkeavat kukkaan vasta, kun töistä päästää rohkeasti irti ja tekee jotain, mikä vie ajatukset muualle. Esimerkiksi kirjoitustehtävät saattavat usein muotoutua sitä paremmiksi, mitä useammin prosessin aikana pitää taukoa ja taas palaa tekstiin.

Luovaa ajattelutyötä vaativat tehtävät tulevat harvoin valmiiksi kertarykäisyllä: ainakaan, jos tavoitteet ovat korkealla myös laadun suhteen.

Siksi puhtaiden pyykkien viikkaaminen tai juoksulenkki kesken työpäivän saattaa olla kehittävää ajankäyttöä eikä tyhjänpäiväistä velvollisuuksien välttelyä.

Opettele sietämään, että työnteko tuntuu joskus pahalta

Heikkilä kuitenkin muistuttaa, että esimerkiksi gradu tai muu vaativampi projekti ei kirjoita itseään valmiiksi pelkästään ajattelutyön avulla niin, että sen voisi sitten päästään tulostaa paperille.

Pidä siis rohkeasti taukoja, mutta muista myös kirjoittaa – vaikka se tuntuisi välillä puuduttavalta.

Heikkilä kehottaa hyväksymään työnteon kielteiset tuntemukset. Oivallus siitä, että töitä voi ja kannattaa tehdä, vaikka se tuntuisi pahalta, saattaa toimia eteenpäin puskevana voimana.

Viivyttelijän kannattaa myös asettaa itselleen tarpeeksi pieniä välietappeja ja laatia tehtävälistoja.

Kun heittäydyn sohvalle tuijottamaan tositeeveetä, haluan lorvia hyvällä omallatunnolla.

Kannattaisiko minunkin siis löysätä pipoa ja opetella vetkuttelua? Tuskin. Annamari Heikkilä nimittäin muistuttaa, että luovuus ei kuki, jos laiskottelua varjostaa huono omatunto.

Ja vaikka osasyy omaan toimeliaisuuteeni on tunnollisessa luonteessani, taustalla on myös toinen syy: laiskuus. Haluan saada asiat hoidettua ajoissa siksi, että nautin laiskottelusta.

Kun heittäydyn sohvalle tuijottamaan tositeeveetä, haluan lorvia hyvällä omallatunnolla.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän