Kukkolankoskella perinteet heräävät henkiin
Lippoaminen on perinteinen kalastustapa, josta varhaisimmat viitteet ovat vuosisatojen takaa. Kalastusvälineenä käytetään ohuesta langasta kudottua haavia eli lippoa. Perinteisimmillään lippousta pääsee seuraamaan Suomen Kukkolankoskella.
Tornionjoen Kukkolankoski on yksi harvoista paikoista, joissa lippouskulttuuri elää vahvasti vielä nykypäivänäkin. Kalastustapa rantautui Kukkolan kylään n. 1500-luvulla. Kun Kukkolankoski nousi esiin merenpinnan alta, kyläläiset alkoivat kehittää keinoa kalan saamiseksi vuolaasta virrasta joutumatta itse seisomaan jokeen.
Lippomiehen tuntee lippoustyylistä. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa.
Lippoaminen perustuu kalan liikkeiden ja elinympäristön tuntemiseen. Kukkolankoskella kyläläiset ovat ajan saatossa oppineet tuntemaan siian lepopaikat ja rakentaneet renkkuja eli laitureita, jotka johdattavat parhaille apajille.
Kokeneet lippokalastajat ovat vuosien varrella omaksuneet juuri itselleen sopivan tavan kalastaa. Lippouksen perusteet opetetaan nuoremmalle sukupolvelle, mutta jokaiselle muotoutuu oma, ainutlaatuinen tekniikkansa.
- Lippomiehen tuntee lippoustyylistä. Jokaisella on oma tyyli. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, kertoo Kukkolankosken koski-isäntä Risto Leinonen.
Lippousvuoron päätteeksi suoritettava saaliin jako on yhteisöllinen tapahtuma, jota voivat olla ihmettelemässä niin turistit kuin koko kylän asukkaat. Saalis jaetaan kaikkien liponneiden talojen kesken verotuksen mukaan. Tuoreesta siiasta valmistetaan perinteistä Kukkolankosken herkkua, varrassiikaa, jota on paistettu Kukkolankosken Myllynpirtissä jo vuosisatojen ajan.
Lippoaminen on ollut Kukkolankoskella merkittävä elinkeino, jolloin muut työt aikataulutettiin lippousta silmällä pitäen. Nykyään lippoaminen koetaan enemmän harrastuksena ja perinteen säilyttämisenä. Kyläyhteisö herää henkiin eri sukupolvien kalastaessa saman kosken äärellä, aivan kuten ennen vanhaan.