Hyppää pääsisältöön

”Meillä ei ole varaa ylläpitää tällaista lihavuuden hoidon pseudosysteemiä” – terveydenhuollon ammattilaisen viesti päättäjille

Psykologi Satu Lähteenkorva. Yle Vaakakapina. #terveydenhuoltomysteeri
Psykologi Satu Lähteenkorva. Yle Vaakakapina. #terveydenhuoltomysteeri terveydenhuoltomysteeri

Terveyttä ja hyvinvointia tukeva työ terveydenhuollossa ei ole vaikeaa, ei edes lihavien kanssa. Jokainen tilanne on mahdollisuus auttaa, vaikka aikaa olisi vähänkin, kirjoittaa psykologi Satu Lähteenkorva.

"Tutkimuksen valossa tiedämme, että ihmistä motivoi yhteys ja auttaminen. Lisäksi tiedämme, että myötätunto tukee ja motivoi muutoksessa. Miksi kuitenkin tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kertovat edelleen huonoista lääkäritilanteista, erityisesti lihavuuteen liittyen? Asia on vaivaannuttava siitäkin syystä, että Suomen lääkärikoulutuksessa on tiedostettu motivaationpsykologisen osaamisen merkitys jo 2000-luvun alusta lähtien.

Miksi edelleen tuntuu, että tämä ei näy vastaanotolla? Tuottaako vastaanoton rakenne ja aikajänteet näennäistoimintaa? Onko systeemi aikansa elänyt?

Otetaan tarkasteluun ilmiö kiire ja lihavuus terveydenhuollon vastaanotolla. Keskustelufoorumit ovat pullollaan kahdenlaisia kipeitä kokemuksia. Toisissa kuvataan lisäarvoton tapahtumaketju, jonka kumpikin tiesi ennalta. Ennakoitavuus on kyllä meille kaikille tärkeää, mutta ihminen on aivan liian hieno ja monimutkainen ollakseen itsestäänselvyys. Näissä toisissa turhissa käynneissä tai tilanteissa turhautuminen tulee taas siitä, että asiaa tarkastellaan ainoastaan kehon kautta – ja tämä kiireellä, minimalistiseen kapeuteen pakattuna.

Kestämätöntä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on se, että toistamme terveydenhuollossa mallia, joka ei toimi. Ihmistä ei kohdata ja auteta siinä asiassa, missä apua tarvitaan.

Miten voi edelleen vuonna 2017 olla mahdollista, että potilas käy vastaanotolla saamatta apua?

Miten voi edelleen vuonna 2017 olla mahdollista, että potilas käy vastaanotolla saamatta apua? Terveydenhuollon ihminen varmasti perustelee tämän tiedon jakamiseen keskittyvän käynnin kiireellä. Kärjistäen voimme sanoa, että moni tämän päivän ihminen tietää ihmisestä ja kehosta lähes saman verran kuin lääkäri tai psykologi 70-luvulla. Tietoa on!

Jos siis tiedon lisääminen olisi riittävä keino vähentää suomalaisten ylipainoa, meillä ei olisi ylipainoisia. Ajattelen, että lääkäri ilman motivaatio-osaamista on kuin aineenopettaja ilman pedagogisia taitoja.

Meillä ei ole varaa tähän pseudo-systeemiin, jossa täytetään – virheen tai kiireen pelossa – ainoastaan juridiset välttämättömyydet. Vaikka moni vastaanottotilanne on hyvä ja toimii, ovat maassamme kello ja virheen pelko muovanneet terveydenhuoltoon kummallisia näytelmiä. Miksi me kuitenkin kerta toisensa jälkeen – puolin ja toisin – näyttelemme terveydenhuollossa tämän näennäiskohtaamisen?

Jos vastauksena on a) kiire tai b) että paino kuuluu ottaa puheeksi, olisiko aika muuttaa aikatauluja sellaisiksi, että vastaanotolla on aito mahdollisuus jutella asioista, joista on apua? Jos käyntikerrat tai käyntiaika rajaa mahdollisuuden kertoa ainoastaan laboratoriotuloksista tai lautasmallista, jotka molemmat jo tiesivät ennen käyntiäkin, voisiko käynnin jättää väliin ja antaa seuraavalle tupla-ajan? On eettisestikin väärin, että vedetään läpi näennäisiä tilanteita – jotka eivät edes auta.

Itse julkisessa terveydenhuollossa työskennelleenä tunnistan aikapaineet kipeän hyvin. Kun aikoinaan jouduin ”hoitamaan” keskivaikeasti masentuneen nuoren kolmella käyntikerralla, niin äkkiä sitä alkoikin jo ensikäynnillä kaventamaan tulokulmaansa ihmiseen. Ymmärrettävää. Ja todella tyhmää, hinnasta puhumattakaan.

Terveen tasapainon löytämisessä ja elintapamuutoksessa on kyse kolmesta T:stä, jotka ovat tunnista, tunnusta ja toimi. Ymmärrämmekö edelleenkään terveydenhuollossa tunnistamisen ja tunnustamisen eroa? Tai tajuammeko, mihin meitä todella tarvitaan?

Ihminen saa nykyajassa jo niin paljon peilejä ja tietoa, että usein tunnistaa asioita. Silti juuri lääkäri toistaa näitä asioita, jotka molemmat ovat jo tunnistaneet. Se, missä ihminen psykologisesti tarvitsee toista – eli terveydenhuollon tukea – on juuri tunnustaminen. Tunnustaminen on sen myöntämistä, mitä on tunnistanut ongelmaksi. Se on siis tunnistamisensa hyväksymistä ja muutokseen orientoitumista, usein haparoiden.

Juuri tässä tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisen substanssiosaamista yhdistyneenä muutosprosessin perustuntemukseen. Tässä kohdassa jokainen hyötyy tieto-tiedon lisäksi myötätunnosta, perspektiivin tuomisesta sekä minäpystyvyyden vahvistamisesta. Tunnustamisen kohdassa ihmisen mieli (ja usein kehokin) menee laidasta laitaan etsiessään uutta, toimivaa ja itselle mahdollista tapaa elää, esimerkiksi psyko-fyysis-sosiaalisessa tasapainossa. Tämä on kohta, jossa tarvitsemme motivaatiopsykologisilla taidoilla varustettuja terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on järkevä aikataulu näiden asioiden tutkailemiseen ja tukemiseen. Muuten kaikki on näytelmää.

Meillä ei ole varaa pitää terveydenhuollossa rakennetta ja toimintaa, joka ei auta. Meillä on tutkimusnäyttöön perustavaa tietoa siitä, mikä toimii elintapaohjauksessa. Elintapaohjaus edellyttää uudenlaisia aikajänteitä ja vahvempaa motivaatiopsykologista työotetta läpi terveydenhuollon. Näytelmä on näytelty ja on uuden käsikirjoituksen aika. Me pystymme parempaan!"

Viesti päättäjille:

  1. Elintapaohjaukseen tutkimusnäyttöön perustuva tieto ja osaaminen siitä, mikä toimii.
  2. Elintapaohjaukseen uudenlaiset aikajänteet: yksittäinen käyntikerta vaatii kiireettömyyttä, kestävä muutos edellyttää toistoa ja toisinaan pitkäjänteistä tukea, esim. kahden vuoden ajan.
  3. Motivaatiopsykologinen työote vahvemmin terveydenhuollon koulutukseen.
  4. Elintapaohjauksen yksiköt perusterveydenhuoltoon.

Kirjoittaja on painonhallintaan erikoistunut psykologi ja Kunnossa kaiken ikää -ohjelman asiantuntija.

Mikä #terveydenhuoltomysteeri?

Monilla ylipainoisilla on kielteisiä kokemuksia terveydenhuollosta, koska he kokevat…

  • että tulevat nähdyiksi vain kokonsa kautta
  • että saavat riittämätöntä apua painonhallintaan
  • että useimpien heidän vaivojensa syyksi oletetaan ylipaino
  • että saavat huonompaa kohtelua kuin muut

Tämä aiheuttaa lisää syyllisyyden ja huonommuuden tunteita, mikä saattaa johtaa jopa lääkärikäyntien välttelyyn, jolloin sairaudet jäävät hoitamatta.

Samanaikaisesti terveydenhuoltohenkilökunnan täytyy puuttua ylipainoon, koska se tutkitusti linkittyy moniin sairauksiin. Heidän hyvä tarkoituksensa on auttaa asiakasta tervehtymään.

On mysteeri, miksi terveydenhuollon ja asiakkaan näkökulmat eivät kohtaa. Miten tilannetta voisi parantaa?

Vaakakapina haastaa kaikki tahot yhdessä ratkaisemaan #terveydenhuoltomysteeriä.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina